KOIRALEIRI/SIRKUS ELI 4 KOIRAA TORPALLA!

Kesälomani ensimmäiseksi viikoksi tuli torpalle kanssamme myös Heta. Menoa ja meininkiä hurjilla äänitehosteilla riitti koko ajaksi. Kesse haki ja tarjoili keppiä heitettäväksi.

Heitäpä!
Noppe ja Heta saattoivat 10- 15 minuuttia kiskoa frisbeetä hurjasti äristen.

Pippu pisteli menemään mukana isojen malliin.

Heta ja Pippu präijäsivät myös keskenään ja isot tytöt saivat puuhata omiaan. Melkein joka päivä kyseiselläkin viikolla olimme vadelmia poimimassa. Ensin alkuun lyhyempiä aikoja, jotta Pippu tottuu. Kesse, Noppe & Heta ahmivat marjoja suoraan puskista. Pipulle annettiin vadelmia kädestä palkkioksi reippaudesta ja luoksetulosta. Hetan jo lähdettyä Pihisten Open Showhun/agilityyn me jatkoimme vadelmapoimintaa ja metsäkävelyitä. Pipusta on tullut taitava ja rohkea ryteikköetenijä.

Meillä on käynyt myös muita vieraita. Nanna ja Otto pistäytyivät lomani viimeisellä viikolla. Alla Nannan vierailulla ottamia kuvia.

Otto- herra tyttöjen kanssa.

 Pippu oli Otosta kovin kiinnostunut.

 Komea kolmikko; Otto, Kesse & Noppe

Agilityn loppukesän treenikausi alkoi 29.7. Olemme käyneet Nopen kanssa treeneissä 3 kertaa ja Kessenkin kanssa jo kaksi kertaa. Nopen kanssa ehdimme heinäkuun alussa ensimmäisiin epiksiimme; Tattis Cupin 1-osaan. Jännitin etukäteen ihan mielettömästi. Ihan turhaan! Teimme kaksi rataa. Toinen rata 4 sekuntia alle ihanneajan ja yksi virhe. Loppusuoralla näin vain Nopen tassanpohjat vaikka itse pingoin niin lujaa kuin pääsin! 8.7. alkoivat Nopen 3 1/2 kuukautta myöhässä olleet juoksut, joten Tattis Cupin toinen osa jäi väliin. Treenikausi on alkanut mainiosti; Nopella on hyvä vauhti ja se seuraa todella tarkkaan ohjaustani. Kesse oli omissa ekoissa treeneissään ihan liekeissä; vauhti, notkeus & radanluku ihan huippua! Ohjaajamme hihkui kentän laidalla. Toisetkin treenit menivät Kesseltä samaan malliin eikä sadekaan haitannut yhtään eli Kessellä on lääkitys kohdallaan.

Pippu kasvaa niin, että kohina käy! Kuukaudessa paino on lisääntynyt kilolla. Noppe hoitaa Pippua ja leikkii sen kanssa hurjiakin leikkejä. Noppe antaa Pipun kiipeillä päällään ja rei'ittää napakasti. Välillä Noppe joutuu tosin "huomauttamaan" Pippua liiallisesta terävien hampaiden käytöstä. Kesse on tehnyt Pipulle selväksi, että siihen ei terävillä hampailla kosketa. Se ei kuitenkaan estä Pippua kiskomasta Kessen suosikkileluja suoraan sen suusta ja kuljettamasta niitä ympäri kotia. Nyt on selvästi havaittavissa, että Kesse on alkanut pitää Pipun kanssa leikkimisestä vaikka se sitä koittaakin peittää. Kesse saattaa jopa hakea suurimman Kong Wuban kaikkien kiskottavaksi.

Pippu on hurja ja kekseliäs koira! Se loikkasi lauantaiaamuna hampaat edellä suoraan nenääni, kun jumppasin sängyllä. Tuloksena aika paljon verta ja haava nenässäni. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että jumppa/venyttelyni on myös koirarieha eli heittelen mustekaloja ja jalkapalloja samalla kuin jumppaan. Pippu vain innostui vähän liikaa! Seuraavana yönä heräsin kolinaan. Meni vähän aikaa, kun tajusin, että Pippu hakkaa teräsjuomakuppia puiseen arkkuun. Kuppi oli tyhjentynyt ja Pippu kutsui "henkilökuntaa" paikalle. Fiksu tyttö!

Heta täyttää tänään 1- vuoden. Onnittelemme kaikki lämpimästi! Alla Mirvan ottamia uusia kuvia Hetasta.

Heta on kovasti kehittynyt viimeisen kuukauden aikana. Heta oli Haapajärven ryhmänäyttelyssä 4.8., jossa tuomarina oli Jari Laakso. Arvio; "11kk vielä ymmärrettävän keskeneräinen juniorinarttu. Riittävä raajaluusto. Runko voisi olla hiukan täyteläisempi. Hyvä ylälinja. Etuosa saa täyttyä iän myötä. Kokoonsa nähden voimakas kallo, turhan voimakas otsapenger. Ruusukorvat. Hyvät takalmat, riittävät etukulmat. Terveet vaikkakin hieman sipsuttavat liikkeet. Silmät ulkonevat". Heta sai näyttelyssä EH;n.

Pieni pihakoira valvoo torpan pihaa.

KESSE

Viime joulukuussa, kun Kesse steriloitiin, oli tarkoitus/toive, että toipumisajan jälkeen, on reipas, hoikka ja hormonaalisista rasitteista vapaa koira, joka voi harrastaa ympäri vuoden.

Toisin kävi. Kesse hoikistui hurjasti, mutta ei vaikuttanut olevan kunnossa. Pediltä nousu oli vaikeaa eivätkä normiulkoilut maittaneet. Pohdin fysioterapiaa/eläinlääkäriä. Lääkärissä käynti tulikin ajankohtaiseksi huhtikuussa, kun koira oli kosketusarka ja itkuinen. Diagnoosi; anaalirauhasen aiheuttama tukkeuma ja siitä johtuva oikean puolen jäykistymä sekä nielutulehdus. Antibioottia & tulehduskipulääkettä.

Tällöin varasin myös Kesselle ajan fysioterapeutti Tamara Merenvalta-Keskiseltä, jolta koirani ovat aikaisemminkin saaneet hyvää hoitoa. Tamara on hyvin suosittu, joten aika saatiin vasta 24.6. Tutkittuaan tällöin Kessen Tamara totesi, että hänen mielestään suurin osa Kessen nivelistä ovat tulehtuneet ja polvet ovat paksut. Tamara hoiti Kesseä kevyesti ja antoi kolmen eläinortopedin nimet.

Sain Kesselle ajan 15.7. Espoon eläinsairaalasta Jan Räihältä. Tutkittuaan Kessen Räihä arvioi Kessellä olevan immuunivälitteisen moniniveltulehduksen. Diagnoosin varmistamiseksi otettiin vielä nivelnestenäytteet, jotka lähetettiin ilmeisesti ulkomaille. Kesse sai kuitenkin diagnoosin mukaisen lääkityksen; kortisonia. Ensin 5 päivää annos, joka oli suhteessa sama kuin ihmisellä, jolla maksa on vaihdettu. Sitten lääkitys pienennettiin puoleen seuraavaksi viideksi päiväksi. Näin edeten lääkitys vähenee melko pieneksi ajan myötä. Mikäli oireet palaavat, lääkitys voidaan aina nostaa edelliselle tasolle. Laboratoriotulokset vahvistivat diagnoosin.

Ja todellakin oireet ovat parissa viikossa kadonneet! Polvet ovat ohentuneet, koira leikkii & pomppii kuin pikku pentu. Täällä maalla Kesse syö vadelmia suoraan puskasta vain takajaloilla seisten!

Itse arvelin, että agility kielletään, mutta ei. Jonkin aikaa vielä odotetaan ja Kesse syö lääkettä. Lääkärin mukaan nivelneste tulee taas juoksevaksi eikä agilitylle ole mitään estettä. Uinti on myös hyvää liikuntaa. Jonkin aikaa täytyy odottaa myös vuosirokotuksen kanssa, koska kortisoni laskee luontaista vastustuskykyä ja kortisonimäärän on näin suotavaa olla mahdollisimman alhaisella tasolla, kun rokotetaan.      

Mitä ovat autoimmuunisairaudet?
Ihmisillä esimerkiksi leukemia on autoimmuunisairaus. Elimistö hyökkää omia soluja vastaan. Syntyy tavallaan hylkimis/allerginen reaktio. Kessen tapauksessa lääkäri arvelee, että nivelet ovat tulleet "allergisiksi" nivelien proteiineille. Tälläinen voi olla myös ohimenevää eli saattaa olla, että lääkityksen tarve jossain vaiheessa loppuu. Sairaus on periytyvä, mutta vaatii aina laukaisevan tekijän. Kessellä sterilisaatio toimi laukaisevana tekijänä.

Pari kuvaa, jotka on tänään otettu. Kesse painelee menemään ja leikkii täysillä. Tai haluaisi leikkiä koko ajan, mutta meidän täytyy vielä jonkin verran toppuutella, koska Kesse kuitenkin on vasta toipilas.

Lopuksi kuva Pipusta 11 viikkoa.

Myös Heta vietti viikon täällä torpalla ennen kuin lähti Pihisten open showhun. Mutta neljän koiran präijäysviikosta lisää seuraavassa postauksessa.

PIPPU ON TULLUT KOTIIN!

Jo viime vuonna harkitsin pihakoiranpennun tuomista Ruotsista tai Tanskasta. Mutta kävikin tuuri ja saimme porukkaan hienon Hetan! Tänä keväänä ryhdyin taas aktiivisesti tutkimaan Tanskan ja Ruotsin rotuyhdistysten nettisivuja. Tanskasta en oikein päässyt perille, siihen tietysti vaikuttaa kielikin.

Ruotsin rotuyhdistyksen sivuilta löytyy selkeästi merkittynä niin syntyneet kuin odotuksen alla olevat pentueet ja kuin myös vanhempien terveystilanne. Tutkittuani sivuja löysin parikin mielenkiintoista pentuetta. Kiitos tässäkin kohdassa kasvatusmentorilleni! Itsekseni en varmasti olisi saanut riittävän ajoissa tulkittua tietoa. Sitten kirjoittelin parille kasvattajalle. Yhteys syntyi Pipun kasvattajan Maria Cronqvistin kanssa ja kirjoittelimme paljon kahden kuukauden ajan. Jo ensimmäisestä valokuvasta, jossa pentue oli lähes vastasyntyneenä, mielenkiintoni herätti juuri Pippu! Viikkojen kuluessa intoni vain kasvoi ja olin ikionnellinen, kun Maria pentujen tulevia omistajia valitessaan päätti, että me saamme Marängin/Pipun! Pipun emä Fika, Riddarens Balett ja isä Larsgårs Vido omaavat mielenkiintoisen sukutaulun; isän takana Adens-kennelin koiria ja melko kuuluisa Riddarens Copenhagen, emän taustalla paitsi Riddarens myös Skorpans koiria.

Selvitin mentoriltani saaman linkin kautta Eviran vaatimukset pennunmaahantuonnille ja välitin ne eteenpäin Ruotsiin. Hyvissä ajoin hankin lentoliput ja varasin pennulle paikan matkustamoon tulomatkalle. Ehdinkin saada haluamani lennon ennen ketään allergikkoa.

Maanantaina 8.7. lensin aamulla Göteborgiin, hyppäsin varaamaani vuokra-autoon ja ajoin 170 kilometriä etelään Eldsbergaan. En vuokrannut navigaattoriautoa, koska en ole sellaista koskaan käyttänyt. Tutkin ja printtasin ajo-ohjeet netistä. Niinpä ei ollut yllätys, että viimeisen vähän yli 10 kilometrin matkalla hukkasin kohteeni. Puhelinsoitolla asia selvisi; olin oikeassa suunnassa, sain ajo-ohjeet ja pian olinkin perillä. Cronqvistien EKOLUND- tila on suuri; paljon viljeltävää, hevosia, lampaita...Tapasin Pipun valloittavan emän Fikan ja 4 muuta pentua, jotka eivät vielä olleet suunnanneet uusiin koteihinsa.

Fika-emä, lempeä ja viisas katse silmissään.

Taustalla Pippu & sisarus, etualalla kaunis Fika.

Söimme maittavan lounaan Cronqvistien terassilla, selvitimme paperiasiat, Pippu "matkakassiin", pelkääjänpaikan jalkatilaan ja paluumatka alkoi. Pippu huusi aluksi kuin pieni porsas, mutta hiljeni nopeasti ja nukkui koko matkan kentälle. Kentällä koira autosta ja 2 minuttia ennen sovitun vuokra-ajan päättymistä (klo 16.00) löin autonavaimet tiskiin, koneemmekin lähtisi klo 17.05 eli liikoja aikoja ei ollut. Pippu oli kentällä tosi rauhallinen, pissasikin ulkonurtsille. Monet kanssamatkustajat ja virkailijat halusivat seurustella Pipun kanssa. Pikkasen Pippu itki turvatarkastusjonossa, mutta rauhoittui taas nopeasti. Vähän ennen lentokoneeseen menoa laitoin Pipun taas "matkakassiin". Koneessa Pippu nukkui koko matkan laukussa lattialla jalkojeni välissä. Koneen aloittaessa laskun alkoi "pikkupossuhuuto", mutta koneen laskeutuessa Pippu oli taas täydessä unessa eli varsin hyvä sopeutuja!

Kuten olin arvannutkin Kesse ja Noppe olivat iloisia minun saapumisestani, mutta selvästi harmissaan Pipusta. Nyt, kun viikko on mennyt tilanne alkaa tässä suhteessa muuttua. Noppe, joka alkuun ärisi Pipulle, on jo ottanut ison siskon roolia ja Kesse, joka ei alkuun ollut huomaavinaankaan Pippua, on alkanut pitää melko hurjia "esitelmiä" esim. aiheesta saako hänen lelujaan ottaa ja kuljetella ympäriinsä, mutta näistä lisää myöhemmin.

Pippu on suloinen, pirteä, ihana ja kotiutui nopeasti. Eli ajankäyttö tähän, melko rankka reissu ja taloudellinen satsaus todella kannattivat!

KIITOS MARIA!

NOPPE & AGILITY

Alkuun jännitin kovasti, kun meidän treeniemme kesäkausi toukokuun alussa alkoi, olihan meidät Nopen kanssa sijoitettu kisavalmiiden ryhmään. Pelko oli ihan turha. Loistavien ohjaajien Mari Mäkelän ja Hanna Johanssonin, molemmat SM-tason kisaajia, kanssa kehityksemme on ollut ihan huimaa!
Alkuun tuotti päänvaivaa vaativat tekniset liikkeet. Esim. "Saksalainen", jossa koira ohjataan toisella kädellä kiertämään este, hyppäämään, käydään itse lähes kiinni toiseen hyppykannattimeen ja ohjataan hypännyt koira toisella kädellä & takakierrolla jatkamaan.
Ohjaajat ovat pilkkoneet kaikki liikkeet ja radat niin pieniksi paloiksi, että olemme ne Nopen kanssa ymmärtäneet.
Juhannuksen alusviikon maanantai-iltana eli alkukesäkauden viimeisissä treeneissä meillä oli kolmosluokan rata, josta ajattelin, että en muista rataa tai sitten en vain suoriudu siitä, tehtävänä oli juuri saksalaisia ja vaativia valsseja.. Olin ihan valtavan tyytyväinen, kun Noppe meni kuin unelma ja itse suoriuduin kaikista esteistä moitteettomasta. Tässä alla kuva kyseisestä Mari Mäkelän suunnittelemasta radasta. Nyt ei olekaan enää mitään syytä olla toteuttamatta agilitypläänini seuraavaa vaihetta; osallistuminen epiksiin. Ohjaajamme Mari Mäkelä järjestää Tattis-cupin, seuramme uudessa hallissa 2.7. & 9.7. Olen nyt ilmoittanut meidät Nopen kanssa molempina iltoina kahdelle radalle! Jänskää!

AURINKOPIHANKOIRAT

Kaikki pihiksiä tuntevat tietävät miten ne nauttivat lämmöstä ja auringosta. Tässä muutamia tyylinäytteitä Kessen ja Nopen nautinnosta torpalla toukokuun helteissä.

"Kyllä tässäkin auringonlämpöa saa, mutta eiköhän jo lähdetä pihalle?"

Itse en juuri ole vielä tänä kesänä ehtinyt nauttia viime kesänä hankkimistani aurinkovuoteista, mutta koirat osaavat hyödyntää niitä hyvin.

Noppe istuskelee hetken Kessen seurana ennen lähtee taas viipottamaan pitkin pihaa frisbeen kanssa.

Sitten on Nopellakin jo niin kuuma, että täytyy käydä pienen pienelle istuinalustalle, jonka olen omia kahviahetkiäni varten portaalle laittanut, lepäämään.

Tosi kuumaa ja ihanaa, Kesse nauttii!

Kesse on paahtunut itseään tarpeeksi ja mennyt sisälle kamariin päiväunille. Tässä Noppe on ikäänkuin Kesse kanssa sisällä, mutta valvoo kuitenkin minun ulkopuuhiani.

KAKSIN AINA KAUNIHIMPI..., MUTTA KOLME VASTA HAUSKAA ON!

Nimittäin pihakoiria. Kun pikku-Kesse tuli meille 7 viikon ikäisenä, sen tuottama ilo alkoi välittömästi! Pentu Kessellä oli vauhti päällä kaiken aikaa. Välillä jo pelkäsin, että se ei kehity normaalisti, kun nukkuu niin vähän. Kunnon yöunet varmasti korvasivat päiväunien vähyyden, sillä hieno & viisas koira Kessestä tuli.

Tässä Kessen 6-vuotis poseeraus torpalta 27.4.2013.

Vuoden 2009 alkupuolella Kesse tuli mammalomalta Noppe mukanaan. Alkoi uusi aika; yhden pihiksen sijaan sai seurata kahta. Ilo oli vähintään kaksin kertainen! Pitkään aikaan ei juuri muuta ohjelmaa tarvittu.

Huhtikuun loppupuolella seuraamme torpalle liittyi viideksi päiväksi Heta. Hämmästyttävää millä luontevuudella Heta otti paikkansa laumasta! Aikaisemmin Heta on päiväseltään tavannut Kesseä ja Noppea eli eivät olleet toiselleen täysin tuntemattomia.

Heta tajusi heti, että aikuisten koiraleidien kuonolle ei kannata ryhtyä hyppimään. Heta aloitti pontevan pehmityskampanjan kummankin koiran suhteen. Kesse ei luonut Hetaan silmäystäkään ja sekös Hetaa harmitti! Kun Kesse nukkui kamarissa päiväunia, Heta kävi huoneen ovella haukkumassa ja kumartelemassa; näe minut! Ilman tulosta; Kesse ei päätään tyynyltä nostanut. Välillä Heta ulvoi ovella kuin susi. Mutta ei saanut Kessen huomiota osakseen. Kessen reaktio johtui kahdestakin syystä; ensin tuotiin torpalle häiriöksi ihmisvauva ja pian perään pentukoira. Siinä oli Kessen mielestä kaksi liikaa. Nopen kanssa Hetaa onnisti paremmin, parin päivän pehmityksen ja aktivoinnin jälkeen Heta sai kuin saikin Nopen pihaleikkikaveriksi. Noppe ei ole aikuisiällä tuntenut tarvetta leikkiä kuin Kessen kanssa.

Kessen leikkiessä kepillä ja Nopen frisbeellä, Heta liittyi luontevasti kepin hakijoiden ryhmään. Tässä kohtaa Heta ajatteli tilaisuutensa tulleen. Ottaessaan Kesselle heitetyn kepin suuhunsa Heta kuvitteli saavansa Kessen itseään jahtaamaan. Pettymys oli suuri, kun Kesse ohitti asian ottamalla uuden kepin suuhunsa ja tuomalla sitä tarjolle heitettäväksi.

Tässä Kesse on kaiketi jonkun sanasen nuoremmilleen sanonut

Heta touhusi paljon myös itsenäisesti; haisteli metsässä, kaivoi pihaa...

Hetan emäntä kertoi, että Heta on tottunut nukkumaan kainalossa. Yökyläillessään muuallakin Heta nukkuu kainalossa. Tottahan koirueen nuorimmalle tarjottiin meilläkin sama mahdollisuus ja sen Heta joka yö käyttikin hyödykseen. Noppe joutui jalkopäähän, Kesse nukkui suosiolla ihan muualla.

Heta oli varsin ihastunut lähes ikätoveriinsa lapsenlapseemme ja välillä piti komentaa pois pussaamasta. Hetalla myös riitti kärsivällisyyttä antaa tytön silittää itseään vaikka kuinka kauan. Noppekin pitää lapsosesta kovin, mutta silityskärsivällisyydellään on rajansa.

Heta kävi samalla reissulla hakemassa kokemusta Lahden KV:stä, jossa pikkukoira oli kuin kotonaan. Eivät haitanneet ihmiset eivätkä toiset koirat, joita molempia oli tosi paljon. Myös tuomarin koskettelu oli okei.

Vain kehäkiikehdintä tuotti vähän vaikeuksia, mutta ihmekös tuo, kun näyttely oli Hetalle ihka ensimmäinen!
Saunasta Heta ei ollut kiinnostunut. Niinpä Noppekaan ei joutanut saunoa, kun piti vähän vahtia Hetaa. Kesse saunoi tyytyväisenä, kun sai olla ihan rauhassa.

Tässä Kesse näyttää nuoremmilleen kuinka toimitaan, kun metsäkoneet jyllää pellon laidassa!

Alla olevan linkin takaa löytyy Hetan emän Ingeborgin tarina;
 http://nybygards.blogspot.fi/

AORTTASTENOOSI ELI AORTAN AHTAUMA

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen minua pyydettiin kertomaan vähän lisää Aorttastenoosista. Olen hiukan selvitellyt asiaa ja kirjoitan myös siitä mitä Ell Anders Eriksson minulle kertoi.

Aorttastenoosi on synnynnäinen sairaus, joka usein ilmeneekin nuoremmilla koirilla. Sikiöaikana sydämen päävaltimoon muodostuu kaventuma. Tämä kaventuma vaikeuttaa veren ulosvirtausta vasemmasta kammiosta suureen verenkiertoon.

Sairaus luokitellaankin verenvirtausarvojen avulla; 2- 2,2 m/s rajatapaus, 2,2-3,5 m/s lievä, 3,5-4,5 m/s keskivaikea ja yli 4,5 m/s vaikea. Nämä virtausarvot todetaan muista valtimoista, joissa normaalivirtauksen pitäisi olla luokkaa 1,5 m/s. Mutta kohonneet virtausarvot viittaavat tukokseen päävaltimossa.

Tutkimusten mukaan aortan ahtauma on yleensä suurempien koirarotujen, bokserin, newfounlandin koira, kultainen noutaja, rottweiler sairaus. Boksereille on tutkimuksilla todettu sairauden olevan perinnöllinen ja new founlandin koirallakin on samansuuntainen tutkimus valmistumassa. Pihakoirilla ei tälläisiä tutkimuksia, materiaalinkin vähyydestä johtuen, ole. Mutta koiraa, jolla on todettu aorttastenoosi, ei suositella jalostuskäyttöön.  Mitään hoitoa ei aorttastenoosiin ole ja sairaus saattaa edetä sydämen vajaatoiminnan asteelle.

Aortan ahtauman oireita ovat yskä, hengen ahdistus/hengitysvaikeudet, laihtuminen/ruokahaluttomuus, rasituksen siedon aleneminen, huimaus/pyörtyminen

Nopella aorttastenoosi on siis lievä-lievä/kohtalaisen rajamailla. Tutkimusten mukaan Nopen sydän jaksaa tällä hetkellä pumpata hyvin verta, joten liikunnanrajoituksia tuli vain vähän. Noppe saattaa kuitenkin olla jonkin verran herkempi saamaan verenpaineen laskua, joka ilmenee huimauksena/pyörtymisenä.

Oman vähäisen kokemukseni mukaan tätä Nopen sydämen lievää sivuääntä on vaikea havaita. Koira on koko nelivuotisin ikänsä käynyt säännöllisesti rokotuksilla eikä tätä synnynäistä tilaa ole ennen havaitttu. Kuuntelutin tilanteen toteamisen jälkeen Nopen sydäntä yhdellä mielestäni pätevällä eläinlääkärillä, mutta pitkänkään kuuntelun jälkeen hän ei kuullut sivuääntä. Syynä saattaa olla Nopen nopea sydämenlyöntitiheys, joka hermostumisesta/lääkärissä entisestään kiihtyy.

Noppe voi kuitenkin hyvin niin kuin yllä olevasta blogimme uudesta sunnuntaina otetusta kansikuvasta näkyy. Kahden viikon päästä aloitamme Nopen kanssa kisavalmiiden agilityryhmässä ja meidän kaksikosta minä olen taatusti se heikoin lenkki!

Lähteet; Ell Anders Eriksson, Ell Nina Menna, Ell Seppo Lamberg, Anu & Eero Lehtiranta