KESSE, MINUS & KAIKENLAISTA KOIRAPULINAA...

Ilokseni voin todeta, että Kesse alkaa olla taas hyvässä vedossa! Vatsa kunnossa. Sohvalla nousujäykkydestä ja parista kovasta päälaelle nousseesta patista johtuen aloitin kortisonilääkityksen uudelleen ja vatsansuojalääkitys jatkuu. Letkeys palasi ja patit häviävät pikku hiljaa. Kesse on myös loistava oman elämänsa säätelijä. Normiulkoilu/asiointiulkoilu; Kesse ei näe syytä mennä puistoon saakka. Kesse kiertää naapuriautohallin, tekee asiat, menee meidän roskishuoneen ovelle, koska tietää, että "pussin" voi viedä sinne. Olemme luopuneet Kessen puistoon maanittelusta. Eihän ihminenkään koko taloa kierrä, kun vessaan menee! Näin toimien Kesse noin kerran päivässä lähteekin puistoon, kun sinne aina tarvitse "laahautua". Kesse myös kävelee pitkiäkin kävelytysvyölenkkejä jne. Olin pelkästään Kessen kanssa agilityn viikkotreeneissä. Olin kotona katsonut tulevaa rataa; huh, huh, vaikeaa! Yllätys olikin melkoinen, kun Kesse palkitsi laatuajan mamman kanssa loistosuorituksella! Tiukkaa valssaamista ja kahdeksikkoa, Kesse suorastaan nuoli esteitä eli  meni niin läheltä kuin vain tuon kokoinen koira pystyy! Minulta on kyselty, että milloin Kesse alkaa kisailemaan ja olen vastannut, että eihän Kesse ala kisailemaan, Kesse vain rallattelee! Mutta nyt tietenkin hiipii ajatus mieleen...mullahan on voimassa oleva kisalisenssikin.

Edellisessä postauksessa kirjoitin hurjasta Pipusta ja melko lailla samantien Pippu aloitti tauon hurjana olossa. Samana päivänä, kun Pipulla tuli täyteen 8 kuukautta elämäntaivallusta alkoivat ensimmäiset juoksut. Pippu aloitti mietiskelyn ja rauhoittui huomattavasti. Onhan siinä hormoonimyrskyssä mietittävää ja rauhoittumiseen vaikutti varmaan myös Nopen PMS-oireet. Noppe oikein odotteli, että Pippu tulisi vaikka ihan pikkasenkin höösäämään jotain Nopen lähistölle. Kylläpä Pippu saikin kyytiä! Vähänhän se oli epäreilun tuntuista, kun Pippu oikeasti oli rauhoittunut Nopen ärsyttämisen suhteen ja sillä oli omiakin hormonihuolia. Toisaalta tuolla tavalla koira oppii laumassa oloa. Samana päivänä, kun Pipulla alkoivat juoksut olivat agilityn viikkotreenit Nopella ja Kessellä. Meillä vaihtui toinen ohjaaja ja aloittanut ohjaaja Saana pyysi antamaan "nimen" koiran agilityhabitukselle. Minä tietysti kuvailin Nopen nokkelaksi ja nopeaksi seuraajaksi. Tämän kaiken Noppe osoitti vääräksi; se rallatteli menemään ja oikein ilakoi pussilla! Tämän tästä se suuntasi parilla omatoimihypyllä radalla pussille ja meni kuin ohjus läpi pussin! Ei auttanut vaikka miten ohjasin. Ihan selkeää PMS-oirehtimista. Ei siis ollut yllätys, kun Nopella alkoivat juoksut parin päivän päästä ja siitä johtuen Kesse pääsi yksinään treenaamaan. Meidän seurassa saa kyllä treeneta juoksuisen suojatun nartun kanssa, kun kolmosissa saa kisatakin juoksuisen nartun kanssa, mutta meillä ei Nopen kanssa ole tähtäin kolmosissa. Eikä minusta muutenkaan ole järkeä treenata hormonimyrskyisen koiran kanssa!

Lopuksi pari kuvaa Kessen veljestä Minuksesta, joka ohjaajansa Tua Nummelinin kanssa voitti pihisten 3- luokan medien mestaruuden loppiaiskisoissa Ojangossa. Upea koira!

Kauniin värinen Minus sivulta.

Tässä näkeekin jo vaikkapa koiran silmistä miten hieno koira Minus on!

KOIRA(N)ELÄMÄÄ JATKUU...

Monenlaista juttua onkin tapetilla.

Kolmen koiran psykologisten suhteiden seuraaminen on kuin katsoisi luonto-ohjelmaa! Kesse on eittämättä ykköskoira, Noppe alkaa löytää paikkansa kakkosena ja Pippu on vahvaluoteinen lauman alin.

Kesse on todella kova leikkimään leluilla ja antaa aina sillöin tällöin Pipun ottaa lelun, jolla on leikkimässä. Joskus taas Kesse sanoo "kovan" sanan;"Tämä on minun!" ja siihen on Pipun tyytyminen. Noppe & Pippu leikkivät rajusti yhdessä niin leluilla kuin painimalla. Pippu on tietysti iästäänkin johtuen innokas nahkaluiden syöjä. Yleensä jaan aina kolme luuta, mutta monesti Kesse ja Noppe eivät koskekaan omiinsa. Kyttäävät Pipun luuta. Usein Noppe on se, joka nappaa Pipun luun sen mentyä vaikkapa välillä juomaan. Silloin, kun Kesse nappaa Pipun luun, se syö sitä aikansa, mutta ei anna luuta Pipulle takaisin, vaikka ei enää sitä syö ja Pippu käy kysymässä. Kesse saattaa kovaäänisesti haukahdella Pipulle melko pitkäänkin, kun Pippu ei usko, että hänen luunsa on ja pysyy Kessen lähellä!

Meillä koirat saavat nuolla jäätelöpahvit, raejuustorasiat yms. Toki myös astiatkin. Yhtenä iltana kaikki kolme nuolivat jäätelöpahvia, Noppe oli jo poistunut paikalta, Pippu haukahti Kesselle melko painokkaasti, Kesse poistui pahvilta ja haki pahvin itselleen, kun Pippu oli poistunut. Yleensä nimittäin Kesse on se, joka omii erilaiset rasiat ja Pippu saa ne, kun Kesse on lopettanut. On se vaan niin mielenkiintoista!

RIISTAVÄRINEN = RIISTAVIETTINEN?

Ehkäpä tämä ei korreloi yllä mainitusti, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että riistavärinen Pippu on myös riistaviettinen. Olen vuosia käynyt ulkoiluttamassa Kesseä ja Noppea yhdellä korkealla mäellä. Paikka on ryteikköinen ja vallihaudoitettu eli energiaa kuluttavaa maastoa koirien juosta vapaana. Itse kävelen mielelläni polkua läpi alueen. Nyt olen sitten käynyt samassa paikassa kolmikon kanssa. Kerran iltahämärissä Pippu huiskaisi hajun perässä vähän pitemmälle kuin olin ajatellut. Sitten en vähään aikaan käynyt mäellä. Yhtenä päivänä kokeilin onnistuneesti ulkoilua kyseisessä paikassa. Seuraava kerta ei ollutkaan niin onnistunut. Koirat juoksivat aikansa ja minä heittelin keppiä. Kutsuin koiria; Kesse ja Noppe "tulivat klipsiin ja saivat napsut". Pippu juoksi kuono maassa ihan selvästi jonkun voimakkaan hajun perässä, huusin, Pipun korvat olivat kiinni, huusin ja huusin. Koira meni monta kertaa ohitseni luomatta katsettakaan meihin. Kävelin mäen alas ja totesin, että en mitenkään saa Pippua kiinni Kesse ja Noppe kiinni kävelytysvyössä. Irrotin koirien hihnat vyöstäni, käskin olla paikalla polun sivussa ja lähdin kiipeämään kivistä ja ryteikköistä mäkeä ylös Pipun perässä. Jonkun aikaa meni, mutta pääsin koiran vierelle, laitoin sen kiinni. Eikä Pippu sitä mitenkään vastustellut. Jos se olisi ollut vain vallaton tai olisi halunnut olla antamatta kiinni, sehän olisi silloinkin juossut jo kauas! Mutta ihan selvästi Pippu oli jonkin eläimen perässä. Mitä olivat Kesse ja Noppe tehneet tällä välin? Eivät mitään! Olivat sillä paikalla mihin olin ne määrännyt. Vierestä meni ohi ihmisiä ja pyöriä. Tässä tuli taas todistettua, että mitä vain voi sattua ja on hyvä jos on hankkimassa kolmatta tai toistakin koiraa, olemassa olevat koirat olisivat mahdollisimman hyvin hallussa!

Vähän jännitin menoa vuodenvaihteeksi torpalle, että miten Pippu pysyy mestoilla. Halusin kuitenkin itse maalle ja halusin antaa Kesselle lepoa ilotulituksista. Meillä ei torpalle ole talvitietä, mutta nyt sinne saattoi mennä, koska ei ollut talveakaan. Pääsääntöisesti Pipun kanssa sujui hyvin, valoisaan aikaan Pippu pysyi jengissä, mutta iltahämärissä se olisi halunnut lähteä jonnekin vähän kauemmaksi...iltaisin pidinkin Pippua ulkona jäljestyshihnassa/valjaissa. Vuoden ensimmäisen päivän iltana lämmitin saunaa, Pippu oli hihnassa saunan ulkopuolella ja hihna oli ranteeni ympärillä, jotta saatoin puuhailla. Yhtäkkiä hihna olikin löysä. Pippu oli yhtä pystylautaa apuna käyttäen irroittautunut valjaista ja hävinnyt pimeyteen. Mitä minä tein? Menin paniikkiin! Iso tie ei ole kaukana nopean pihiksen juosta ja seuraukset voivat olla todella ikävät. Huusin koiraa ihan hurjasti. Eipä sitä näkynyt. Mies tuli pihalle kutsui koiraa rauhallisesti ja sieltähän se tuli, iloisesti häntää heiluttaen Papan luokse!

1.1.2014 oli leppoisa päivä, luonto viheriöi, linnut lauloivat & koirat nauttivat

Kiskovat mun keppiä, tuumaa Kesse

Puhalletaan yhteen hiileen!

Katso koiran loikkaa...

Tässä Pipun työmaa sisällä. Pippu on myös ottanut sideharson valmiiksi, jos jotain sattuu. Kesse ja Noppe eivät ole koskaan saaneet tuoda keppejä yms. sisään, mutta Pipun kanssa täytyy tehdä poikkeuksia. Muuten se syö seiniä niin kuin kotona! Olenko muistanut mainita, että Pippu on melko hurja pikkupihis!!?

2.1.2014 oli talvi tullut ja frisbee sai kyytiä.

Samaan aikaan toisaalla.

Kesse pirtinpöydällä lampaantaljan päällä. Olen ottanut uuden tavan käyttöön, kun talja on pöydällä, saavat koiratkin olla.

Kesse nauttii auringonpaisteesta.

Kesse nauttii kunnes paikalle saapuu Pippu. Kesse poistuu kamariin uuniin viereen.

Kas tässäpä Pippu Pitkätassa sula hopsula hei hopsansaa!

Eipä ole koiranelämä pelkkää auringonpaistetta ja lampaantaljalla makailua. Pari päivää maalta tulon jälkeen Kesse sairastui ripuliin. Aloitin heti riisipiimä-ateriat Kesselle. Ei auttanut, verinen ripuli jatkui ja kolmen sairaspäivän jälkeen alkoi tulla myös oksennusta, joka muuttui illalla veriseksi. Nukkumaan menon sijaan puin päälle niin itselleni kuin Kessellekin ja ajoin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, joka on melko lähellä meitä Viikissä. Jonoakaan ei ollut, mutta pitkälle aamuyöhön siihen meni. Kesse laitettiin tiputukseen, nestettä ja lääkkeitä. Tutkimuksia tehtiin ja verikokeita otettiin. Mitään hälyttävää ei havaittu. Vielä ennen lähtöä Kesselle laitettiin nestettä suoraan niskaan ihon alle. Saavuin sairaalaan voipuneen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran kanssa ja lähdin sairaalasta vähän elpyneen tanskalais-ruotsalaisen dromedaarin kanssa. Kesselle määrättiin neljää eri lääkettä, joista yksi oli antibioottia. Runsaassa verentulossa on verenmyrkytyksen uhka ja sitä torjutaan antibiootilla. Näin rankka tauti johtunee Kessen jatkuvasta kortisonilääkityksestä. Kortisoni heikentää vastustuskykyä ja on lisäksi rankka vatsalle. Tästä lähtien Kesse tuleekin saamaan jatkuvasti vatsansuojalääkettä. Vatsansuojalääkkeitäkään ei ole kannattanut aloittaa yhtään aikaisemmin, koska niiden on todettu lisäävän ihmisillä vuosien käytön jälkeen kasvaimien määrän kasvua. Kesse on nyt ollut puolitoista viikkoa ilman kortisonia ja liikkeensä ovat kuitenkin melko letkeät. Vatsa ei ole vielä kunnossa ottamaan nappulaa riisin kanssa. Eli monet asiat Kessen terveydessä ovat mietinnässä. 

4.1.14

Tänään Noppe täyttää 5-vuotta!

Vietimme päivää Nopen kanssa vauhdikkaasti Järvenpään Agilityurheilijoiden agilitykisoissa Vuokkoset Areenalla Ojangossa kolmen kisastartin parissa. Kyseessähän olivat meidän ihka ensimmäiset lähtömme!

Aamulla kotona jo alkoi jännittää niin, että olin hyytelöä, joka ei meinannut päästä ovesta ulos. Mutta niin vain lähdettiin ja ensimmäinen startti miniykkösissä alkoi klo 9.00. Saimme heti tuloksen! Tulos 18,61, 10 ratavirhettä ja 8,61 sekuntia ihanneajan ylitys, lähtösijoitus 7. Radalla oli hyppyjä, muuri, putkia, A-este, keinu, kepit, puomi, pituus, rengas yhteensä 18 estettä. Hienoa oli, että ekalla radalla ei varsinaisia estevirheitä tullut. Virhepisteet tulivat keinun jälkeisestä pyörimisestä ja käynnistä ennen keppejä ratahenkilöä moikkaamassa. Meille vaikeat kepit sujuivat virheittä kuin myös keinu, jota Noppe on alkanut vähän vierastamaan. Yhteistyömme oli mainiota ja olen enemmän kuin todella tyytyväinen!

B-startista tulos 15 ratavirhettä( 5 virhettä aina yhdestä mokasta) ja 6 sekuntia ihanneajan ylitystä toi lähdön 10.sijan! Alussa olin myöhässä (niin kuin usein muulloinkin) ja koira käväisi vuorossa olevan puomin sijasta nuuhkaisemassa A-estettä. Sain koiran suoristettua puomin kontaktille ja homma jatkui. Oli putkia, hyppyjä ja kepeillä tuli seuraava virhe, korjasimme ja jatkoimme. Hyppyjä ja seuraava virhe lentokeinusta; koira kyllä kontaktialueella, mutta keinu ei laskeutunut, koska koira hyppäsi pois! Rata saatiin loppuun, 18-estettä suoritettua ja tulos olikin jo alussa. Noppe oli B-radalla vielä enemmän vauhdissa kuin A-radalla.

Hyppyrata C toi hylyn, koska mokasin jo alussa. En huomioinut sitä mitä koira näkee lähdössä. Koira luki rataa istuessaan; Ah, tuolla putki, sinne! Minä en ohjannut tarpeeksi päättäväisesti välissä olevalle renkaalle vaan sanoin hyppy! No, kaikki koirat, jotka ovat vähänkään harrastaneet agilityä tietävät, että alussa on aina hyppy eikä siitä tarvitse sanoa mitään. Minunkin olisi pitänyt sanoa rengas ja putki. Mentyään putken sivusta Noppe meni putkeen ja siitä hylky. Tuomarin alkupuhutteluohjeiden mukaan suoritimme radan kuitenkin loppuun kilpailunomaisesti.

Olen todella tyytyväinen! Koira toimi hienosti ja minäkin tein parhaani! Minua hienosti tukivat tänään Suski ja Markku Kaukinen, järjestävän seuran aktiivit ja pitkänlinjan agikisaajat! Ohjaajani Mari Mäkelä on myös erittäin tärkeä, hän minut "potkaisikin" kisoihin ja mm. eilen illalla sain vielä sähköpostilla vastauksia kysymyksiini agikisoista. Kiitos Suski, Markku ja Mari!

Vielä pitää mainita omilta seurakavereiltani Itä-Helsingin Agilityharrastajista kisapaikalla saamani tuki ja apu. Alli Arppe, seuramme ryhmänohjaajia ja tällä kertaa kisailemassa isovillakoira Boriksen kanssa, kuvasi B-ratani, jossa teimme lentokeinun. Kun hain kameran Allilta, hän suositteli käymään treenialueella Nopen kanssa keinua tekemässä, että ei jää koiralle huono muisto keinusta. Loisto idea! Minähän menin ja runsain namupalkoin teimme keinua. Tutustuin seurakaveri Aino Oikariin, joka kääpiöpinserinsä Väinön kanssa oli myös ensikertalainen samassa luokassa kanssamme. Meillä oli koirien häkit lähekkäin ja saatoimme vaihtaa ratakokemuksia. Aino myös kuvasi C-ratamme.