Rauhoittumista ja Pippu Messarissa

Kirjoitan ensin ahaa-elämyksestä, jonka olen tässä saanut kirjoitellessani Hetan emännän Mirvan ja Inkoolaisen kaimani kanssa; koiralle on hyvä opettaa rauhoittumista eri tilanteissa. Mirva on käynyt Hetan kanssa Rauhoittumiskurssia. Ei Heta mikään villiotus ole, Mirva vain kuuli kehuttavan kurssinohjaajaa ja kurssia sekä halusi laajentaa omaa osaamistaan. Tässä suora lainaus Mirvan tekstistä; "Niinhän se on että ensinhän koiran pitää osasta rauhoittua ja kunnioittaa täten omistajaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta kun ymmärtää konkreettisesti koiran ja omasta käytöksestä ne ongelmakohdat niin.... naks minunkin jakeluun meni jotakin." Olen itse käynyt Pipun kanssa Itiksen jouluostoshälinässä harjoittamassa Pippua paitsi Messarin hulinoihin myös opettelemassa rauhoittumista; minä istuskelin penkeillä enkä jatkanut matkaa ennen kuin Pippu oli lungi. Eipä se mitenkään erityisen levoton ollut kulkiessaankaan. Tälläisiä harjoituksia jatketaan ja on ihan mahtavaa oppia itsekin koko ajan lisää!

Pyrin koko ajan totuttamaan Pippua erilaisiin juttuihin ja siitä syystä olin ilmoittanut Pipun Messariinkin lauantain Nordic Winneriin. Kauden suurin näyttelysessio. Ajelimme Pipun kanssa bussi viiskasilla Itiksestä Pasilaan. Pipun ensimmäinen bussimatka sujui mainiosti maisemia ja kanssamatkustajia katsellen. Pieni kävely Messarin nurkalle ja sisään halliin. Silloin itseäni alkoi vähän hirvittää; valtava määrä koiria ja ihmisiä, paljon pieniä kehiä ja suht kapeita käytäviä. Meidänkin esittelykehämme ympäristöä täyttivät Tanskandogit ja muut suuret koirat. Pienen ensi jäykistymisen jälkeen Pippu otti homman rauhallisesti. Pihakoirapentujen tuomari oli vaihtunut Ulf Bråthenista Kristiina Niemelään. Alla Jaana Löfbergin ottamia kuvia kehätapahtumista.

Ensin tuomari katseli liikkkeitämme yhdessä toisen narttupennun kanssa. Ensimmäisenä Kati Tapani ja Mayia. Sitten minä ja Pippu.
Sitten esittelimme koiramme tuomarille. Mayia aakkosissa ennen meitä ja siis esittelyssä ensimmäisenä. Sitten meidän vuoromme.

Tässä broilerinsydänherkut käytössä.

Vaihdoin puolta, jotta koira näkyisi mahdollisimman hyvin.

Kristiina Niemelä on mukava tuomari. Tässä vaiheessa Pipunkin mielestä.

Tässä vaiheessa Pipun mieli muuttui. Vaikka Kristiina Niemelä lähestyi todella rauhallisesti Pippua jännitti. Sillä täältähän puuttui pöytä, jolla tämän kokoluokan koirat esitellään! Minäkin olin ajatellut syöttää Pipulle broiskua pöydällä ja totuttaa sitä pöytäesiintymiseen.

Mayia voitti narttupennut ja siitä tuli myös ROP. Tässäkin tuomarinkättelyssä huomaa Pipun vastahakoisuuden. Muutenhan Pippu seurustelee ihmisten kanssa mielellään ja seurusteli myöhemmin päivän mittaan monen kanssa.

Kristiina Niemelän arvio Pipusta;" Erittäin lupaava. Kaunis pää, profiili ja ilme. Hyvin asettuneet korvat. Leikkaava purenta. Kuono-osan tulee täyttyä. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvin, hyvällä askelpituudella" Narttupentujen kakkonen & KP.

Olin hyvin tyytyväinen niin Pipun esiintymiseen kuin arvosteluunkin ja loppupäivä näyttelyssä meni mukavasti; ostin Pipulle uuden rasvanahkaisen taluttimen 12 eurolla, katselimme aikuiset pihikset ja todella mukava oli jutella kaikkien pihisihmisten kanssa. Tuli taas paljon ajattelemisen aihetta mm. agilitystä.

KOIRA(N)ELÄMÄÄ JATKUU...

Ja miksipä ei jatkuisi, kun kotona on kolme koiraa, joilla kaikilla on oma ja yhteinen aktiivinen elämänsä.

Tässä ottamani kuva "nuorisotreffeiltä" Porvoosta viime lauantailta. Kuvassa koirat vasemmalta oikealle Kemppainen, Abbe, Pippu ja Piko, neljä erilaista vapaa-ajanvietto tyyliä.

Pipulla on alkanut sekä murrosikä että mörköikä. Energiaa on mahdottomasti, "korvia" ei niinkään paljon. Varsinkin ulkona säikyskellään sellaista, jolle aikaisemmin viitattiin tassalla. Myös vapaana oloa ulkona täytyy joksikin aikaa rajoittaa, koska luoksetulo on hidasta. Pippu on myös syönyt seinään "reikiä". Kysessä siis reipas nuori koira, joka etsii paikkaansa maailmassa. Energiakulutusta lisätty pidennetyillä lenkeillä. Ne sujuvat mainiosti; Kesse & Noppe kävelytysvyössä ja Pippu omassa remmissään. Hankin eilen paitsi lisää nahkaluita myös kolme uutta vinkulelua. Ihan ruokakaupasta. Olen tästä ennenkin kirjoittanut; käyttämäni toisen suuren "keskusliikkeen" kaupat myyvät hinta/laatusuhteeltaan erinomaisia koiranleluja, joista meillä koirat pitävät paljon.

Tässä alla Timo Voipion ottama kuvasarja Porvoon "nuorisotreffeiltä" viime lauantailta.

Vauhdissa Pippu, Abbe & Piko

Abbe & Pippu

Abbe, Pippu & Piko

Pippu & Piko

Pippu tuulettaa korvia

Ryhmäkuva. Mukana olleet pihikset; Kemppainen, Helga, Pippu, Piko & Abbe

Viimeksi kirjoitin Nopelle aloittamastani "semijääkaudesta", josta voisi käyttää myös nimitystä "elämä koirana". Olen kovasti pohtinut koiranluonnetta ja keskustellut asiasta itseni viisaamman kanssa. Pehmeä luontoisemmat koirat eivät "kestä" elämää ihmisenä. Ne tarvitsevat elämää koirana. Tietysti se on ihmiselle/koiranomistajalle hankalaa. Varsinkin tässä rodussa. Pihikset, kun ovat niin söpöjä! Niitähän ihan väkisin tulee tsutsutettua, kun ne tulevat liki. Saa nähdä kuinka pystyn hillitsemään itseni Pipun kanssa tulevaisuudessa. Aika näyttää minkälainen luonne Pippu on; onko se niin kuin Kesse, ei miellyttämishalua (eli ei tunge liki), mutta siinä mielessä helppo kouluttaa, koska on ahne niin leluille kuin nameillekin. Vai onko Pippu kuin Noppe, miellystämishaluinen ja siinä mielessä koulutettava. Tässä vaiheessa veikkaan, että lähempänä Kessen luonnetta, mutta tietenkin omalla "twistillä". Noppe kuitenkin elää tästä edespäin koiranelämää, saa "täyshuollon", liikuntaa, leikkiä, ehkä joskus jonkun huomioinnin. Täyden huomionihan Noppe saa agilitykentällä, jossa tälläkin hetkellä käydään kaksi kertaa viikossa. Olen huomannut, että tässä uudessa moodissa Noppe haluaa antaa agilitykentällä vielä enemmän kuin ennen. Nopen haukkuminen niin sisällä kuin ulkona on vähentynyt neljäsosaan entisestä.

Tässä kohtaa onkin hyvää jatkaa Kessestä. Kessen moniniveltulehdus on hallinnassa lääkityksellä, mutta kyllä tämä sateinen ja kolea syksy on ollut Kesselle vaikeaa aikaa. Aamulla on hankala saada "kone" käyntiin eli lähteä ulos. Voisin kuvitella, että ihmisellä jolla on esim. reuma, on vähän samanlaiset tunnelmat. Sitten, kun Kessen kone käynnistyy se kyllä kulkee pitkään ja vauhdikkaasti! Kesse rakastaa pitkiä kävelyitä, leluleikkejä (se on ollut hullaantunein uusista leluistakin ja leikkisi koko ajan). Eilen agilityssä Kesse teki "päällejuoksurataa" letkeän vauhdikkaasti. Toisaalta Nopen lisääntynyt haukkuminen johtuu kaiketi osittain Kessestä. Noppe on vaistonnut, että Kesse ei ole täysin kunnossa ja Noppe on kokenut velvollisuudekseen suojella niin Pippua kuin Kesseäkin. Nyt olen normiulkoilulle lähipuistoon vienytkin ensin Pipun ja Nopen. Sitten vasta Kessen. Kesse ei voi sietää Pipun tapaa haistella nurmikoita ristiin rastiin. Siitäkin syystä Kesse on hangoitellut jonon hännillä ja jättänyt "vastuuta" Nopelle.

Puolivuotias Pippu on mielestäni kehittynyt kropaltaan ihan mukavasti

Noppe & Pippu, koirankuonolaiset

PIPPU

AGILITYPÄIVITYS

On kauan ollut mielessäni kirjoittaa edistymisestämme agilityssä. Viime postauksessa toki vähän agilityä sivusin. Agilitystä sanotaan, että alkuun opetetaan koiralle esteet (käy melko rivakasti) ja sitten käytetään huomattavasti pitempi aika, kun opetetaan ihmiselle ohjaustekniikat.

Näin meilläkin. Kesse ja Noppe ovat jo melko varma suoritteisesti osanneet kaikki muut esteet paitsi kepit. Minun ohjaustekniikkani hiomiseen on käytetty paljon aikaa ja käytetään yhä. Kesällä ja alkusyksynä olen omasta mielestäni kuitenkin edistynyt. Kiitos hyvién ohjaajien! Kesällä "kohti kisoja" minua kouluttivat Mari ja Hanna. Nyt syksyllä jatkaa toisena ohjaajanani Mari ja toinen kärsivällinen ja taitava ohjaajani on Anna. Kesällähän meillä oli jo aika paljon ihan kisaratoja treeneissä. Siis kopiota radoista, joissa oli kisailtu vaikkapa edellisenä viikonloppuna. Tässä alla kesäkauden syksypuolen ensimmäinen rata elokuun alusta.


Toissa lauantaina olin 12 tuntia töissä oman seuramme Itä-Helsingin Agilityharrastajien kisoissa Ojangossa. Ensin aamuvuoron sisäänheittäjänä, katsoin koirakot oikeaan numerojärjestykseen jne. Iltavuoron tein ratahenkilönä; rakensin ratoja muiden ratahenkilöiden kanssa ratamestarin ohjauksessa ja kisoissa istuin radan laidalla esteiden kohdalla, jotka olivat minun korjausalueeni. Ehkä väsymykselläkin oli osansa, mutta ensimmäistä kertaa katselin ratoja;" Noistahan kyllä selviäisimme Nopen kanssa." Näin kypsyi päätös aloittaa kisaura. Olen tehnyt suunnitelman. Hankin seuramme halliin vapaatreenioikeuden, jossa käymme kerran kaksi viikossa hiomassa lähtöjä, keppejä ja kontakteja normiviikkotreenien lisäksi. Tänään olimme treenaamassa Nopen, Kessen ja Pipun kanssa. Tämä oli Pipun eka treeni ja kylläpä olikin Pippu innoissaan. Olen merkinnyt myös kalenteriin parit kisat, joita käyn seuraamassa ja hankin samalla kisakirjan sekä mittautan Nopen. Ensin vuoden alkuun hankin kisalisenssin ja sitten se on menoa! Tämä on suunnitelma ja ainahan voi tulla hidasteita/esteitä, mutta suunta on kuitenkin selkeä.

Nyt ei ole uusia kuvia, koska Pippu söi kameran muistikortin!

KOIRA(N)ELÄMÄÄ

Vapaa-aikani koostuu touhusta koirien kanssa. Näin viime viikonloppunakin.

Perjantai-iltana niin kuin koko talvikauden joka perjantai menimme Kessen & Nopen kanssa agilityseuramme IHAH ry;n treenihalliin tattarisuolle jatko1/jatko2- ryhmämme agitreeneihin. Tällä kertaa valssitreenit olivat niin vaativia, että olin itse aika lailla kuutamolla. Tämä aiheutti koirissa päinvastaisen reaktion kuin yleensä; Kesse toimi letkeän vauhdikkaasti ja oikein. Noppe taas lähti useammin kuin kerran räyhästelemään naapurikentän haukkuvan koiran kanssa jo ihan suoraan startista. Mitä hitsiä?
Noppe on ollut se kisavalmis, tarkka ja nopea irtoaja. Kesse on taas monesti treeneissä kuin viritetty keuliva mopo; saa olla tarkkana, että homma pysyy kasassa.Pohdittuani Nopen käytöstä noin ylipäätään viikon parin ajalta olen todennut, että sillä on noussut päähän arvoasteikossa nousu. Se ei olekaan alimmainen, kun Pippu on tullut!

Aloitin heti lauantaina "semijääkauden" eli annan tietysti ruuat, piimät, pesen jalat, kuivaan ne jne., mutta muuten en huomioi Noppea eikä se saa istua vieressäni ruokapöydässä eikä maata vierelläni sohvalla...Katsotaan miten homma etenee.

Lauantaiaamuna lähdimme Pipun kanssa kahden Porvooseen leikkitreffeille. Tapasimme aina niin kauniissa vanhassa kaupungissa Emmin, Kemppaisen & Helgan, joista kaksi viimeksi mainittua ovat lähes kaksi vuotias Yacatis-koira ja 3 kuukauden ikäinen Nybygårds-pentu. Koirat leikkivät Niityllä. Kemppainen esitteli Pipulle käpyharrastuksensa, josta Pippu heti innostuikin. Pikku-Helga vähän empi, mutta innostuu varmasti lisää, kun käymme jatkossakin Porvoossa.

Pisteenä i;n päälle minulle olivat Emmin mukaan ottamat kahvit, croisantit ja halloween-servetit! Pipulle pisteenä i;n päälle oli puolimätä jyrsijä, jonka se nautti visusti ryteikön suojassa!(Odotin hulivilivatsaa, mutta eipä onneksi tullut)

Kesse & Noppe olivat huilineet kotona ja jaksoivat railakkaasti ottaa vastaan poikamme ja vaimonsa pyhäinpäivä-aterialle. Poikamme on Kessen suosikki-ihminen ja Kesse maata retkotti onnessaan hänen sylissään pitkät tovit. Kessehän ei muuten ole sylikoira.

Sunnuntaina laitoin kaikki koirat autoon ja suuntasin kohti Vihtiä pihakoirayhdistyksen syyskokousta & pikkujoulua. Kaikki kolme koiraa olivat mukana antaakseen panoksensa(verinäytteen) Hannes Lohen koirageenitutkimukseen. Minulle oli yllätys, että paikalla oli myös taitava koirahieroja, joka antoi mainiot kotiohjeet Kessen ja Nopen agijumeihin. Itse kerkesin syödä riisipuuroa ja muita herkkuja sekä ottaa osaa Jamina Satamon pitämään koiralelunpunontapajaan. Koska olin kolmen koiran kanssa liikkeellä ihan kaikkiin "pisteisiin" en ehtinyt, mutta mukava oli vaihtaa kuulumisia pihisihmisten kanssa.

Ensi lauantain olen ottanut töistä vapaaksi tehdäkseni pitkän päivän seuramme agilitykisoissa Ojangossa. Emme siis tälläkään kertaa pääse Pipun kanssa pihistreffeille, mutta alustavasti on sovittuna Pipulle treffit samanikäisen Abbe-pihispojan kanssa ensi viikon alkupuolelle.

KOIRANKOULUTUSTA

Ei, niin, että Pippu kävisi koulua minun ohjauksessani. Toki istumista, luoksetuloa ja hyviä tapoja on treenattu jo pitkään, mutta muu tokoilu odottaa vielä aikaansa.

Noppe on ryhtynyt pitämään Pipulle melko kova äänistä ja hurjaa koulua. Pipulla on pientä uhmaiän alkua. Se koittaa alistaa Noppea hyppäämällä Nopen selkään sen levätessä sohvalla ja astumalla sitä. Noppe nousee salamana pystyyn ja kääntää Pipun selälleen hampaat irvessä ja "kovassa raivossa". Välillä Noppe myös päättää, että Pippu ei saa olla sen läheisyydessä ja ajaa Pipun pois, mukana tietysti äänitehosteet. On ollut hienoa huomata, että hillitystä ja elegantista Nopesta löytyy tälläinenkin puoli. Noppe on lähes kolme kuukautta paininut Pipun kanssa ja hoivannut sitä. Nyt, kun Pippu kohta täyttää puoli vuotta, on selvästi tullut aika kertoa arvojärjestyksestä. Toki edelleenkin on painia, mutta ei silloin, kun Noppe ei sitä halua.

Kesse on päinvastoin höllännyt suhtautumistaan Pippuun. Pippu saa jo maata samalla sohvalla ja samassa sängyssä sen kanssa. Kunhan ei iholle lykkäänny. Siitä Kesse heti huomauttaa. Lisäksi Kesse antaa Pipun leikkiä omilla suosikkileluillaan, jos Pippu niihin ensiksi ehtii. Joskus Kesse ohi mennessään selättää Pipun. Ikään kuin muistutuksena siitä kuka on ykköskoira.

 Yllä kuvia syyslomalta torpalta viime viikolta jolloin jo oli aamupakkasia.

Ansiokas ja mielenkiintoinen kirjoitus oli kaimani kirjoitus "Muurahaispesä!" blogissaan. Elosta ja olosta koiralauman kanssa. Hyvistä havainnoista, joita saan itsekin päivittäin tehdä, nyt, kun meidänkin porukkaa voi hyvällä syyllä kutsua laumaksi. Lauman johtajana aina välillä lauleskelen koirille Ultra Bran sanoin;"suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä..."

Lopuksi omasta mielestäni onnistunut ja kertova sarja kuvia eloisasta Pipustamme.

Pippu keinuu mielellään tuvan keinutuolissa.

Sitten onkin jo aika huilata vähän kylmässä tuvassa fleecen hihasta tehdyssä "paidassa".

Pippu kasvaa niin, että kohina käy!

Kolmen kuukauden rokotuskäynnillä Pippu painoi 3 kiloa eli kilo oli tullut lisää saapumispainosta. Tänään olimme rokotuksilla ja painoa oli tasan 4 kiloa. Se on tasaista jos mikä! Vähän jännitin tuota punnitusasiaa. Pippu, kun syö omasta päätöksestään vain kaksi kertaa päivässä. Tämä johtuu siitä, että Pippu ei tohdi syödä useammin kuin aikuisetkaan koiramme.

Rokotuskäynnin ajankohtakin oli melko myöhäinen johtuen Kessen siirtyneestä rokotusajasta. Halusin viedä Pipun ja Kessen samaan aikaan. Kesse on nyt syönyt kortisonia 2 kuukautta ja olen saanut  "painettua" annostuksen 1/4 tablettiin, joka toinen päivä. Annostuksen pitää olla mahdollisimman alhainen, kun koira rokotetaan, koska kortisoni paitsi parantaa vaivat myös laskee vastustuskykyä.

Ell myös totesi Pipun jo vaihtaneen ylärivin etuhampaat pysyviin. Ilmankos Noppe on saanut Pipun hampaista vähän hellempää kohtelua! Mutta vain vähän.

 Paini alkaa sohvalla...

Ja jatkuu sängyllä

jatkuu...

ja jatkuu...

jatkuu...

Ja jatkuu...

jatkuu...

Kessekin käy välillä toteamassa, että ei vieläkään kunnon leluleikkiä vain painia ja taas painia.



Pippu touhuaa monella saralla. Tässä "suolistettu" tyyny.

Viime viikonlopun olimme torpalla hommissa ja vieraina/duunissa olivat myös Otto ja emäntänsä Nanna.

.

 Menossa suuret kaivajaiset! Oikealla Otto, keskellä Kesse & Pippu.

Raskaat pihatyöt vaativat veronsa.

Kuningatar Kesse valtakunnassaan.

Kaikenlaista

Toissa viikonloppuna otimme mekin Kessen ja Nopen kanssa osaa Pihispatikkaan Evolla. Isot tytöt saivat viettää laatuaikaa Mamman kanssa ja Pippu oli torpalla puuhommissa Papan kanssa. Lauantaina mukana oli 13 tarupia ja 1 seropi sekä 14 ihmistä. Reitin suunnittelijat arvioivat reitin olevan 10 kilometriä, mutta lopputulema olikin 17 kilometriä, mutta hienosti siitä maaston vaihtelevuudesta huolimatta selvittiin. Mukavaa oli puhella koiristamme, ottaa niistä ja upeasta maisemasta kuvia.

Tässä ollaan lähdössä liikkeelle.

Maisema oli kaunista koko matkan.

Noppelainen & kumppanit haluavat tietää mitä minulla on eväänä.

Kesse tietää paremmin(minä syön itse evääni) ja istuu tapittamassa Mirvaa, joka auliisti jakeli koirille välipalaa.

Tukikohtana meillä toimi Latvatupa, jossa patikalta tultuamme grillasimme makkaraa sekä saunoimme & uimme raikkaassa Latvalammessa. Meitä jäi yöpymään 5 telttakuntaa. Lauantai oli kaunis päivä, mutta sunnuntaina, joka olikin jo syyskuuta, heräsimme sateeseen. No, ei muuta kuin sauna lämpiämään! Aamiaisen ja saunan jälkeen paikkojen siivous. Meitä jäi sunnuntaina patikoimaan 5 ihmistä ja 7 koiraa. Koska ilma oli vähän heikko, päätimme käväistä Evo-keskuksessa. Siellä muistin, että olen kerran kävellyt lähellä olevan kauniin Harjukierroksen ja päätimme suunnata sille. Suunnistus meni pikkasen vikaan ja kolmesta kilometristä tuli kuutisen kilometriä.

Sunnuntaita Harjulla.

Kesse ehti sunnuntaina keskittyä olennaiseen.

Kaunokaisemme Harjulla

Reissu oli mukava & antoisa. Vielä eilen olin sitä mieltä, että otamme osaa mahdollisiin tuleviinkin pihispatikoihin, mutta sitten tuli viesti;"Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry hallituksen kokouksessa todettiin seuraavaa "Keskustelussa hallitus otti kantaa siihen, että koiria oli pidetty alueella vapaana, vaikka se on nimenomaisesti kielletty alueella ja se oli myös sovittu retkelle laadituissa säännöissä. Yleisenä mielipiteenä todettiin, että yhdistyksen järjestämillä retkillä koirat pidetään kytkettyinä alueen sääntöjen niin vaatiessa."

 

Retken alussa todettin kyllä että koirien irtipito on kiellettyä ja että jokainen vastaa omasta toiminnastaan jos pitää koiria irti. Tämä vielä kaikille muistutuksena tulevien mahdollisten retkien osalta. Hallituksen osalta oltiin iloisia mukavasta osallistujamäärästä. Imagokysymys on kuitenkin tärkeä asia yhdistyksen kannalta."

Kylläpä pahoitin mieleni niin retkenjärjestäjien kuin muiden retkeläisten kuin ihan omastakin puolestani. Me aikuiset ihmiset tiesimme alueen säännöt ja omalla vastuullamme pidimme koiria vapaana. Lisäksi kaikkien koirat olivat heti kytkettävissä ja kytkettiinkin aina tarpeen vaatisessa. Eipä olisi minulla tullut juurakkoisella polulla muuten kävelystä mitään tullutkaan.

 No, riittäähän noita metsiä käveltäväksi ilman yhdistyksenkin patikoita. 

 

Lämmin kiitos kuitenkin järjestäjille niin onnistuneesta paikanvalinnasta kuin kaikesta muustakin!