Alkuun tuotti päänvaivaa vaativat tekniset liikkeet. Esim. "Saksalainen", jossa koira ohjataan toisella kädellä kiertämään este, hyppäämään, käydään itse lähes kiinni toiseen hyppykannattimeen ja ohjataan hypännyt koira toisella kädellä & takakierrolla jatkamaan.
Ohjaajat ovat pilkkoneet kaikki liikkeet ja radat niin pieniksi paloiksi, että olemme ne Nopen kanssa ymmärtäneet.
Juhannuksen alusviikon maanantai-iltana eli alkukesäkauden viimeisissä treeneissä meillä oli kolmosluokan rata, josta ajattelin, että en muista rataa tai sitten en vain suoriudu siitä, tehtävänä oli juuri saksalaisia ja vaativia valsseja.. Olin ihan valtavan tyytyväinen, kun Noppe meni kuin unelma ja itse suoriuduin kaikista esteistä moitteettomasta. Tässä alla kuva kyseisestä Mari Mäkelän suunnittelemasta radasta. Nyt ei olekaan enää mitään syytä olla toteuttamatta agilitypläänini seuraavaa vaihetta; osallistuminen epiksiin. Ohjaajamme Mari Mäkelä järjestää Tattis-cupin, seuramme uudessa hallissa 2.7. & 9.7. Olen nyt ilmoittanut meidät Nopen kanssa molempina iltoina kahdelle radalle! Jänskää!
Jännää, jäämme odottelemaan mitä teidän agiuralla alkaa tapahtumaan=) Itse olen katsellut, että ei minun päässäni kyllä pysyisi se estejärjestys laisinkaan...siinä on paljon muistettavaa ja äkkiä se pitäisi mieleen painaa. Varsinaista aivojumppaa tuokin.
VastaaPoistaJuu, minuakin jännittää, joten saa nähdä miten "agilityuramme" etenee ja eteneekö se. Mutta huomenna ponkaistaan alkuun! Itse arvelisin, että eniten olen kehittynyt paitsi teknisissä jutuissa juuri radan luvussa eli tässäkin harjoitus tekee mestarin.
VastaaPoista