ENPÄ ARVANNUT,

että ajatukseni aloittaa kenneltoimintani mahdollisimman lähellä Viikin eläinsairaalaa tulisi heti miten käytäntöön. Jos jotain menee pieleen, niin pääsee avun piiriin kymmenessä minuutissa.

Sunnuntaina 15.3.(juurikin 63 päivää ensimmäisestä astutuksesta) Hetalla alkoivat poltot klo 17.00. Ensimmäisenä klo 17.25 tuli punertava pyöreä pallo, joka muuttui maksapalan näköiseksi. Sen Heta söi. Soitin Viikkiin ekan kerran. Suosittelivat seuraamaan tilannetta. Soitin myös mentorille, joka arveli maksalätkän olleen istukka ja kaima suositteli olemaan yhteydessä Viikkiin uudemman kerran. Soitinkin sinne, kun seuraavaksi tuli kalvoja. Suosittelivat kävelyttämään koiraa ja voi sitä sairaalaankin tulla jos siltä tuntuu. Minä kävelytin, tuli vihreää ja silloin päätin, että nyt lähdemme.

Viikissä Heta ultrattiin; kaksi pentua, joista toisella hiekot äänet. Puhetta oli jo silloin keisarinleikkauksesta, mutta minun toivomuksestani yritettiin vielä luomusti. Tosin kolme kertaa Heta sai Oksitosiinia, polttostimulaatiota ja hierontaa. Ei auttanut. Keisarinleikkaus suorittettiin klo 23.15. Kaksi pentua, kaunis vaalea narttu, jolla vaikea huuli/kitalakihalkio ja heikot elintoiminnot. Päästimme pennun pois. Ainokaiseksi jäi uros Pentu Ponteva, Black Beauty eli kotoisasti BB.

Heta on toipunut leikkauksesta hyvin ja hoitaa ainokaistaan tarmokkaasti työhuoneemme rauhassa. Imettää ja putsaa poikaansa. Pelmuttaa vällyjä niin, että välillä joutuu itkemään pennun hukkumista. Onneksi esim. Kesse ilmoittaa minulle, että Heta tarvitsee apua, jos en itse kuule. BB on hyvin nostanut painoaan. Mikäs on nostaessa, kun maitomonopoli!

Tuoreimmat kuvat pentusesta tältä aamulta.
 
KIITOS KAIMALLE/MENTORILLE TAAS KERRAN! OLET KULLANARVOINEN!

P.S. KUVANA UUSI VAAKA, HUOLESTUNUT MAMMA JA PÄIVÄN PAINO, JOKA ON 296g

.

Elämää (villi)eläinlaumassa

Kaksi koiraa muodostaa jonkinlaisen lauman, jossa hierarkiakysymyksiä joudutaan käsittelemään. Kolme koiraa rakentaa jo arvojärjestyksen, joka tarvitsee ohjailua. Entäs, kun laumaan tuodaan neljäs koira, tuttu kylläkin.

Heta on nyt ollut meillä puolitoista viikkoa. Heta asettautui luontevasti taloksi; nukkuu tyynypäässä ylimpänä, syö parhaimpia herkkuja...Heta on lungi koira, mutta ei tuosta nukkumapaikasta tingi. Kesse ja Noppe sen tietävät entuudestaan. Noppe meinasi yhtenä iltana asettua nukkumaan mennessä tyynypäähän, Heta työntyi notkeasti & päättäväisesti Nopen jalkojen välistä "omalla paikalleen". Noppe asettui ihan suosiolla keskikohdille sänkyä. Hetan tultua pari päivää meni ihan mukavasti sitten Pippu alkoi tuntea paikkansa uhatuksi ja päätti nousta asteikossa vähän ylemmäs, että ei jää ihan "toteemin" alimmaiseksi. Pippu alkoi haastaa ja tapella Nopen kanssa ihan raivopäisenä. Noppe tappeli myös hampaat irvessä, mutta ei tehnyt reikiä Pippuun. Pippu taas rei'itti Noppea. Viime viikon keskiviikon agitreeneissä huomasin Nopessa verijälkiä korvissa ja verta silmäkulmassa. Treeneistä tultua saunoimme ja ensi kertaa koko Nopen kuuden vuoden aikana huomasin Kessen hoitavan tytärtään; Kesse nuoli huolella löylyssä Nopen rei'itetyn korvan. Eli ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Noppe oli onnessaan eikä korvakaan tulehtunut. Torstaina Pippu puraisi Noppea tassuun ja verta tuli...    

Aika nopeastihan sitä huomasi mitkä ovat kuumottavimmat kohdat; kun kaksi koiraa tulee ulkoa ja toiset kaksi lähtee ulos. Eteisessä voi tarrata kiinni. Ratkaisu toinen koira kylppäriin/työhuoneeseen, niin etteivät kohtaa. Ruokailu; Heta nyt syökin herkkujaan rauhassa vessassa ja Pipun laitoin hurjempina aikoina työhuoneeseen syömään. Muutenkin aina räyhän alkaessa toinen työhuoneeseen jäähyllä. Joskus päästin koiran liian aikaisin pois ja räyhä alkoi taas; takaisin jäähylle. Nyt näillä toimilla ja omaa pelisilmää kehittämällä tilanteet ovat rauhoittuneet. Äsken tosin kuumeni, kun kynsiä leikattiin. Pippu kylppäriin ja ulos vasta, kun on hiljentynyt ja muiden kynnet on leikattu. Nyt on muuten pärjätty pikkasen ääntä korottamalla, kun lämpö alkaa nousta. Oppia ikä kaikki! Kesse on oma hassu itsensä rähjätilanteissa. Se heittäytyy tappelevan kaksikon päälle pompsimaan ja haukkuu mureasti rauhallisella tempolla ikäänkuin kannustaakseen; " Hyvä tytöt, antaa mennä vaan!"

Valmistelut Hetan lisääntymiseen ovat pitkällä. Pesä valmistui sunnuntaina. Ja kaikenlaisia tarvikkeita olen myös keräillyt "synnytyshuoneeseen".

Heta tutustuu uuteen pesäänsä.

Heta ja massu. Heta on voinut tosi hyvin, ruoka maistuu eikä ole onneksi ollut pahoinvointia tai muuta. Yhtä yönä heräsin, kun Heta läähätti vieressäni ja mietin, että nytkö pitää nousta? Hetalle olikin vain kuuma ja läähätys lakkasi, kun siirtyi pikkasen ihmisen kyljestä. Muistelin, että niinhän se oli itselläkin, kun oli "lämpöpatteri" vatsassa tuli ajoittain hyvinkin kuuma!

Toistaiseksi Heta viihtyy vielä parhaiten meidän sängyssämme.

KOIRA(N)ELÄMÄÄ

Sitähän eletään täällä oikein laajalla rintamalla. Harvoin on koko nelikko yhdessä koolla. Tammikuun alussa, kun Heta oli meillä Remun kanssa riiastelemassa, Kesse & Pippu olivat pojan perheessä. Nyt ovat kaikki täällä!

Tässä he ovat; Pippu, Heta, Kesse & Noppe

Heta on 50 vrk tiineenä. Sitä ei kyllä uskoisi mahan koosta. Mutta ultrattu on.

Ehkä tästä kuvasta vähän paremmin näkyy. Hetahan on normioloissa super hoikka.Tässä on masu pikkasen pyöristynyt.

Lauantaina 28. päivä osallistuimme Nopen kanssa City-Belgien agilitykisoihin Vuokkosilla. Agility A-radalla 0- ratavirhettä, yliaikaa 7 sekuntia (mikä jo on meille vähän) sij. 5/9. Agility B-rata. 0-ratavirhettä, yliaikaa 0,47 sekuntia sij, 2/12!

Tässä poseeraamme Nopen kanssa keskellä kisan tuomarin Kari Jalosen ja kahden shelttikoirakon välissä B- radan palkintojen jaossa. Kuva Emmi Id.

Heti kotiin tultua Kesse- emä otti tyttärensä palkinnon ja on sitä vuoroon Pipun kanssa retuuttanut. Noppe kylläkin luovutti rotan ihan suosiolla ja kävi kisapäivän jälkeen huilaamaan. Tänään on Noppekin vähän jaksanut leikkiä tällä hauskalla Skinnerillä, jossa tyhjä pullo ratisee kivasti sisällä. Ensin olin vähän ihmeissäni, että mikäs tämä on.

Kessen jumit on saatu yhdessä fyssari Nina Sorvarin kanssa pois. Kesse on laihtunut huisisti kurkku/nappula/vesi- dieetillä ja syö B-vitamiinia & magnesiumia. Todettiin kuitenkin yhdessä fyssarin kanssa, että agilityssä Kesse taas jumuituisi, joten Kesse on nyt jäänyt agilitystä eläkkeelle.
Mutta niin kuin kuvasta näkyy nauttii suuresti leluleikeistä!

Noppe jatkaa agilitytreenausta vaikka on taas pitkä kisatauko edessä. Minä aion keskittyä koiranpentuihin enkä siksi kisaile. Pipun ilmoitan myös kesäksi agilityryhmään. Katsotaan minkälainen agikoira siitä tulee?!

P.S. Kessellä on kyllä aistit ja vaistot ihan omaa luokkaansa. Kuin olisi lukenut yllekirjoitetun agilityeläköitymisen, Kesse kävi viime iltayöstä kaivamassa agilityrepusta agilitynpalkkiolelunsa vinkuvan nyrkkeilykissan! Kesse on sitä aina himoinnut, mutta tiennyt, että sitä ei käytetä kuin aksassa. Nyt ei ole laskenut lelua suustaan lainkaan muuta kuin tuodakseen sitä heittättäväksi.

HETA & REMU

Aloitin tietysti pohtimisen Hetasta(Nybygårds Xbox Xena). Onko Hetasta jalostuskoiraksi? Hyviä ominaisuuksia; terveys, erinomainen luonne, kaunis väri, erikoinen päämuoto, verenperintö(emä Ingeborg on rotuunotettu). Toisessa vaakakupissa; pieni koko tai toisinsanoin onko Heta liian siro, onko päämuoto jo liiankin erikoinen. Emä Ingeborg tosin on valioitunut samanlaisella päämuodolla

.

Hetan mielestäni sopivassa koossa asuu suuri, avoin & rakastava luonne. Patikoissa Heta lähtee aina johtamaan joukkoja, Heta tulee toimeen kaikkien ihmisten ja kaikkien koirien kanssa. Heta sopeutuu & nauttii paikassa kuin paikassa. Heta on uimari, joka on opettanut uimaan muitakin pihakoiria. Tästä listasta voi jo päätellä, että vastaus kysymykseen onko Hetasta jalostuskoiraksi, on KYLLÄ.

Yli puoli vuotta olen nyt itsekseni ja yhdessä mentorini/kaimani Löfbergin Jaanan kanssa pohtinut/pyöritellyt sulhasvaihtoehtoja Hetalle. Tärkeimpinä tulevat tietysti hyvä terveys ja erinomainen luonne. Yhtä tärkeänä pidän uroksen pienehköä kokoa ja A;n lonkkia. Hetalla, kun on C;n lonkat. Hyvä ulkomuoto on plussaa. Nämä asiat yhdistyivät Remussa(Nybygårds Uppriktiga Urban). Näyttelyissä Remua ei ole haluttu käyttää. Niinpä näyttelytulokset puuttuvat. Omiin silmiini Remu on komea, pihakoirauroksen arkkityyppi, joka varmasti valioituisi melko nopeasti. Kesällä kävin Pippu koiran kanssa Remulla kyläilemässä ja silloin jo ihastuin koiraan. Reilu viikko sitten Kesse ja Pippu lähtivät pojan perheeseen hoitoon. Meille taas "muuttivat" Heta ja Remu.  Nyt, kun Remu on viettänyt meillä toista viikkoa ajatus on vahvistunut; jos minulla olisi/tulisi urospihis haluaisin sen olevan kuin Remu. Ulkona olemme treffailleet vieraita uroksia ja kaikki koirat Remu kohtaa samalla tyyneydellä. Myös uusia ihmisiä on Remu tavannut, toimii.

Suureksi ilokseni voinkin kertoa, että astutus on onnistunut ja pentuja odotamme viikolla 12

Suuret kiitokset Jaanalle tuesta ja hyvistä neuvoista! Kiitokset myös Meriamille, Ilkalle ja Olivialle Kessen ja Pipun erinomaisesta hoidosta! Kotona aviomies on korvaamaton apu kaikessa koiriin liittyvässä eli tiimityötä tämäkin! Eilen illalla otettiin vielä puolison kanssa Hetalta ja Nopelta näytteet MyDog- tutkimuksiin lähetettäväksi.

TALVISIA TOUHUJA

Maalla on ollaan ja Kesse hakee metsästä keppejä.

Joulunaika ja Pippu tulee pitkillä metsälenkeillä hyvin luokse kinkkupussin rapistessa.

Noppe on tyytyväinen hengailija.

Myös yhteistä puuhaa riittää aina!
Hyvää loppuvuotta! Toivottavat Kesse, Noppe & Pippu

Kun Pippu agilityyn läks...

Niinhän siinä kävi, että eläinfyssari totesi Kessellä pahat jumit oikealla edessä ja vasemmalla takana. Lisäksi on jotain feelua vasemman takajalan kintereessä. Ihana fyssari Nina Sorvari tuli huomaamatta hoitaneeksi Kesseä 1 h. 45 minuuttia vaikka aikakin oli varattu vain tunniksi( seuraava potilas joutui odottamaan 25 minuuttia). Nina kävi läpi jokaisen kohdan Kessessä ja antoi lopuksi pahimpiin kohtiin vielä laserhoitoa. Kesselle tuli nyt siis tauko agilityyn ja se tauko voi olla pitkäkin. Ninan sanoja lainatakseni;" Älä nyt suutu, mutta Kesse voi joutua pitämään puolikin vuotta agilitytaukoa." Mitä?! Miten käy meidän hienolle kisauralle?! No, oikeastihan minä en ollut ajatellut kuin treeneilla Kessen kanssa niin, että on hauskaa & nivelnesteet pysyvät liikkuvina. Koko ajan on ollut tiedossa, että Kessen agilityharrastus voi koska vaan loppua kokonaan jos vaikka nivelet tekevät tenän. Eli jos tauko on puoli vuotta se on puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta. Tärkeintä on kuitenkin kuntoon tuleminen/koiranterveys ja hoito jatkuu taas tämän viikon perjantaina.

Pohdiskelin vähän aikaa, että peruutanko kaikki Kessen tämän talven treenivuorot. Ryhmäni kouluttajat suostuivat kuitenkin ottamaan Pipun Kessen tilalle joululomaan asti. Sitten katsotaan Kessen tilannetta uudestaan. Näin Pippu pompsahti suoraan ratavalmiiden ryhmään. Toki sillä on ihan omat harjoitteet, joista ensimmäiset olivat viime keskiviikkona. Jännitin monia asioita; miten Pippu käyttäytyy häkissä odotellessa? Miten se käyttäytyy itse treenitilanteessa? Häkissä Pippu itki pitkän aikaa, mutta rauhoittui asteittain, kun huomasi, että itkulla ei ole mitään vaikutusta. Tämä on huomattava parannus viime keväältä, kun Pippu treenihallilla ollessaan mm. jäi alaleuastaan useita kertoja kiinni häkinpinnoihin . Nyt ei kertaakaan. Kävin itse palkkailemassa Pippua, kun se oli hiljaa ja treenikaverit palkkaili Pippua, kun minä olin radalla Nopen kanssa. Vähän ennen Pipun omaa treeniä otin sen häkistä ja muistuttelin vähän paikallaan olosta ja luoksetulosta. Nopeana & notkeana tyttönä Pippu ehti kuitenkin puikahtaa aidan raosta kentälle, jota se veteli täysiä ympäri kesken Ceskynterrieri Aatun treenin. Aatu ei onneksi ollut moineskaan. Se, mistä voi olla todella iloinen, on se miten täydellisesti Pippu keskittyi omaan treeniinsä (hyvät namut, broilerinsydämet, auttavat siinä). Teimme Pipun kanssa hyppytreeniä, ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopuksi vielä kolmella hypyllä. Pikkasen otettiin myös putkea. Ei ollut Pipulla ongelmia siinäkään. Tänä iltana treenit jatkuvat.

Pippu kirmailee Porvoossa. kuva Ulla Talja

Lauantaina olimme Pipun kanssa Porvoossa pihistreffeillä, jossa oli mukana 13 pihistä ja kaksin ellei kolminkertainen määrä pihisihmisiä. Pippu ilakoi railakkaasti joukon mukana. Pipulle tekee niin hyvää olla yksin reissussa ilman "isoja siskoja". Kutsuin Pippua säännöllisesti lihapullan syöntiin ja vain kerran se sai niin kiinnostavan hajun, että lähti sen perässä niityn laitaan. Sain sen kuitenkin lihapullilla houkuteltua takaisin. Porvoossa on aina yhtä ihana käydä! Kuin olisi ulkomailla. Kiertelimme treffien jälkeen kauniilla & historiallisella Linnamäellä ja vanhassa kaupungissa, jossa kävimme myös keinutuolinäyttelyssä. Näyttelyssä Pippu tutustui "näyttelyvalvojaan"; isoon Miska koiraan.

Pipun saapuvat luokseni hakemaan palkkion. Pippu istuu edessäni korvat tuuletuksessa. Kuvassa myös ainakin Helga, Otto & Piko. Kuva Ulla Talja

Pippu & kaverit kirmailivat aidanteen viereen katsomaan lajitoveria aidanteen toisella puolella.Kuva Ulla Talja

Aidaltakin Pippu kirmasi luokseni lihapullalle. Kuva Ulla talja

Koira(n)elämää

Koira(n)elämää viettäessä ei aika tule pitkäksi. Eikä nytkään ollut koko lokakuussa edes aikaa päivittää koirien kuulumisia.

Tapahtumia kuitenkin oli paljon. Kuun alussa koko koiralauma oli viikonlopun hoidossa pojan perheessä. Vietimme miehen kanssa koirattoman viikonlopun pyöräillen Tallinnassa. Meillä oli mukavaa ja koirilla varmasti hauskaa hyvässä seurassa ihmisystäviensä kanssa.

Lokakuun alussa alkoi agilityntalvikausi seuramme hallissa. Käymme keskiviikkoiltana Kessen ja Nopen kanssa treenaamassa Tuulikin/Nooran johdolla. Kyllä on taas pyöritystä ja vaativuutta näiden molempien nuorten naisten laatimissa harjoitteissa!

Lokakuun puolessa välissä oli heti viikon treenitauko ja olimme torpalla syyslomalla. Ilmat olivat melko raikkaat. Oli mukava ulkoilla ja saunoa. Maalla ei muuta huolta ole kuin se, että Pippua ei voi pitää vapaana kuin ihan vähän ja hyvin valvotusti. Eikä se ihan pieni huoli olekaan, kun aamulla unen pöpperössä ei sitä muista! Ensimmäisenä aamuna tultuaan ulos Pippu sai hajun kuonoonsa, sulki korvat ja juostuaan ensin torppaa ympäri kuono ilmassa suuntasi kulkunsa 24-tielle. Mistä tietää, että koira on tiellä vaikka ei itse koiraa näekään? Näkee autojen jarruttelevan. Se ei tunnu mukavalta. Ensin menin kävellen Pippua etsimään. Ei jälkeääkään. Sitten hain auton ja ajelin tähyillen pari kilsaa kylälle päin. Tulin pientä hiekkatietä takaisin. Ei näkynyt koiraa. Sitten äkkäsin Pipun jolkottavan tien laitaa kohti Padasjokea. Oli juuri ohittanut oman tienhaaramme. Ajoin lähelle, avasin oven, kutsuin koiraa, se tuli tosi märkänä iloisesti häntää heiluttaen;"Kas, sinä siinä!". Pippu hyppäsi autoon ja annoin sille lihapullia. Turhahan sitä olisi haukkumaankaan ollut ryhtyä. Pitkillä metsälenkeillä Pippu ulkoili sitten remmissä, kun Kesse ja Noppe juoksentelivat omia aikojaan. Minulla on nyt 40- vuotta ollut koiria ja Pippu on ensimmäinen, jota en ainakaan toistaiseksi ole saanut koulutettua ulkoilemaan vapaana, mutta kuitenkin "näkymättömässä langassa". Ehkä en koskaan saakaan. Pippu on sellainen vapaa sielu ja peloton luonne. Vaikka näyttääkin aina vaan söpöltä pennulta. Onneksi olivat taas suojeluenkelit Pipun turvana!

Lokakuun loppupuolella agilitykisailimme Kessen kanssa Ojangossa kahdella radalla. Radat olivat hitaita, mutta aika lailla virheettömiä. Ihmettelin Kessen hitautta. Se oli vasta viikolla ollut taas kerran treeneissä "keuliva mopo". Tuomari Minna Räsänen tuli ratojen jälkeen sanomaan, että hän mielestään Kessellä on takapäässä jumi. Ryhdyin hommaamaan Kesselle fyssariaikaa ja se ei olekaan ihan helppoa. Parhaana pitämälläni fyssarilla Tamara Merenvalta-Keskisellä on kahden kuukauden jono. Soitin Aisti eläinsairaalaan, koska heidän fyssareitaan on kehuttu. Toinen fysioterapeutti oli juuri jäänyt äityislomalla ja heillä oli yli kuukauden jono.  Sain sieltä kuitenkin heidän fyssarinsa oman vastaanoton numeron ja sain Kesselle ajan täksi päiväksi. Toistaiseksi Kesse on agilitytauolla kunnes selviää mikä on terveystilanne.

Koira(n)elämään kuuluu niin hyvät kuin huonotkin asiat. Koitan jatkuvasti kehittää itseäni koiranomistajana. Siihen kuuluvat niin koulutus- kuin terveysasiatkin ja koskaan ei siinä ole valmis.  Päivääkään en silti vaihtaisi pois! No, ehkä nuo Pipun metsästysjuoksut vois vaihtaa. Tänään lähdemme Kessen kanssa siis Nummelaan fyssarille ja sieltä jatkamme Nurmijärvelle Tuire Kaimion luennolle, jossa aiheena koirien elekieli. Kahden viikon menen kuuntelemaan, kun Tuire Kaimio luennoi koirien pentuajasta kasvattajan luona sekä koirien monimuotoisuustutkimuksista. Huomenaamuna klo 6.145 starttaamme Nopen kanssa seuramme IHAH;n kisoihin Ojankoon. Yhden radan jälkeen Noppe kotiin ja itse menen takaisin kisoihin kuulutushommiin. 

Tytöille täystouhu päällä!