Kun Pippu agilityyn läks...

Niinhän siinä kävi, että eläinfyssari totesi Kessellä pahat jumit oikealla edessä ja vasemmalla takana. Lisäksi on jotain feelua vasemman takajalan kintereessä. Ihana fyssari Nina Sorvari tuli huomaamatta hoitaneeksi Kesseä 1 h. 45 minuuttia vaikka aikakin oli varattu vain tunniksi( seuraava potilas joutui odottamaan 25 minuuttia). Nina kävi läpi jokaisen kohdan Kessessä ja antoi lopuksi pahimpiin kohtiin vielä laserhoitoa. Kesselle tuli nyt siis tauko agilityyn ja se tauko voi olla pitkäkin. Ninan sanoja lainatakseni;" Älä nyt suutu, mutta Kesse voi joutua pitämään puolikin vuotta agilitytaukoa." Mitä?! Miten käy meidän hienolle kisauralle?! No, oikeastihan minä en ollut ajatellut kuin treeneilla Kessen kanssa niin, että on hauskaa & nivelnesteet pysyvät liikkuvina. Koko ajan on ollut tiedossa, että Kessen agilityharrastus voi koska vaan loppua kokonaan jos vaikka nivelet tekevät tenän. Eli jos tauko on puoli vuotta se on puoli vuotta ja sitten katsotaan tilannetta. Tärkeintä on kuitenkin kuntoon tuleminen/koiranterveys ja hoito jatkuu taas tämän viikon perjantaina.

Pohdiskelin vähän aikaa, että peruutanko kaikki Kessen tämän talven treenivuorot. Ryhmäni kouluttajat suostuivat kuitenkin ottamaan Pipun Kessen tilalle joululomaan asti. Sitten katsotaan Kessen tilannetta uudestaan. Näin Pippu pompsahti suoraan ratavalmiiden ryhmään. Toki sillä on ihan omat harjoitteet, joista ensimmäiset olivat viime keskiviikkona. Jännitin monia asioita; miten Pippu käyttäytyy häkissä odotellessa? Miten se käyttäytyy itse treenitilanteessa? Häkissä Pippu itki pitkän aikaa, mutta rauhoittui asteittain, kun huomasi, että itkulla ei ole mitään vaikutusta. Tämä on huomattava parannus viime keväältä, kun Pippu treenihallilla ollessaan mm. jäi alaleuastaan useita kertoja kiinni häkinpinnoihin . Nyt ei kertaakaan. Kävin itse palkkailemassa Pippua, kun se oli hiljaa ja treenikaverit palkkaili Pippua, kun minä olin radalla Nopen kanssa. Vähän ennen Pipun omaa treeniä otin sen häkistä ja muistuttelin vähän paikallaan olosta ja luoksetulosta. Nopeana & notkeana tyttönä Pippu ehti kuitenkin puikahtaa aidan raosta kentälle, jota se veteli täysiä ympäri kesken Ceskynterrieri Aatun treenin. Aatu ei onneksi ollut moineskaan. Se, mistä voi olla todella iloinen, on se miten täydellisesti Pippu keskittyi omaan treeniinsä (hyvät namut, broilerinsydämet, auttavat siinä). Teimme Pipun kanssa hyppytreeniä, ensin yhdellä, sitten kahdella ja lopuksi vielä kolmella hypyllä. Pikkasen otettiin myös putkea. Ei ollut Pipulla ongelmia siinäkään. Tänä iltana treenit jatkuvat.

Pippu kirmailee Porvoossa. kuva Ulla Talja

Lauantaina olimme Pipun kanssa Porvoossa pihistreffeillä, jossa oli mukana 13 pihistä ja kaksin ellei kolminkertainen määrä pihisihmisiä. Pippu ilakoi railakkaasti joukon mukana. Pipulle tekee niin hyvää olla yksin reissussa ilman "isoja siskoja". Kutsuin Pippua säännöllisesti lihapullan syöntiin ja vain kerran se sai niin kiinnostavan hajun, että lähti sen perässä niityn laitaan. Sain sen kuitenkin lihapullilla houkuteltua takaisin. Porvoossa on aina yhtä ihana käydä! Kuin olisi ulkomailla. Kiertelimme treffien jälkeen kauniilla & historiallisella Linnamäellä ja vanhassa kaupungissa, jossa kävimme myös keinutuolinäyttelyssä. Näyttelyssä Pippu tutustui "näyttelyvalvojaan"; isoon Miska koiraan.

Pipun saapuvat luokseni hakemaan palkkion. Pippu istuu edessäni korvat tuuletuksessa. Kuvassa myös ainakin Helga, Otto & Piko. Kuva Ulla Talja

Pippu & kaverit kirmailivat aidanteen viereen katsomaan lajitoveria aidanteen toisella puolella.Kuva Ulla Talja

Aidaltakin Pippu kirmasi luokseni lihapullalle. Kuva Ulla talja