KESSE

Maailman parhaimmalla ja kauneimmalla Kessellä oli ihan oma päivänsä Pihakoirien Open Showssa lauantaina 1.8. Helsingin Rastilassa eli laatuaikaa omien ihmisten kanssa
 muiden koirien viettäessä kotipäivää.

Kessellä moniniveltulehdus on pysynyt hyvin kurissa, vain ajoittainen jäykkyys on vaivannut. Nyt Kesse on saanut kuukauden verran tehokuurina Yumove-ravintolisää, jonka on kliinisissä tutkimuksissa todettu edistävän nivelten hyvinvointia. Agilityseurakaverit olivat todenneet saman käytännössä. Kessen notkeus on selkeästi lisääntynyt, hyppii taas letkeästi sohvalle ja sänkyyn.

Ajoittain Kesse on kuitenkin haluton kävelemään ulkona muuta kuin asioiden teon verran. Kesse vain seisoo patsaana nurmikolla. Ainoa, joka saa Kesseen liikettä, on 3- vuotias pojantyttäreni. Hän ottaa remmistä kiinni, lähtee liikkeelle ja avot Kesse vaikka juoksee. Siksipä ilmoitin Kessen ja Olivian Open Showssa Lapsi ja Koira-kisaan.

Tässä Olivia ja Kesse kiertävät kehää. Tuomari Henna Keränen tarkkailee ryhmää. Kuva Ilkka Juvonen

Myös seisottaminen sujuu kuin vanhalta tekijältä vaikka ihan ensimmäistä kertaa on Olivia koirahandlerina.

Tuloksena toinen sija. Painava palkintokassi sai handlerin mietteliääksi.
Kuva Ilkka Juvonen

Nuori handleri kävi useaan kertaan teettämässä Kessellä agilityesteitä ennen päiväunille lähtöään. Niinpä mummilla oli lämmin koira lähteä ensin parikisaan Kessen ja pojanpoikansa Masin (Yacatis Marsipan Mums) kanssa.

Masi & Kesse, sopusuhtainen kaksikko

Sitten ennen kolmea oli Kessen kilpailuluokka veteraanit, joihin Kesse otti osaa ensimmäistä kertaa täytettyään keväällä kahdeksan.

Kessemussukka ravaa

Veteraaniluokan voitti Kessen mummo Nelli, toisena Taru, kolmosena Kajsa ja nelosena Kesse
Tuomari Satu Ylä- Mononen Kessestä;"Hyvä koko ja mittasuhteet, riittävän vahva pää, hyvä purenta, erinomainen runko, kepeät liikkeet" ERI4, SA

Open Showssa vallitsi leppoisa ja mukava tunnelma. Aurinkoinenkin helli tapahtumaa.

Kessen kanssa voi viettää hyvin koko pitkän päivän Open Showssa. Kesse on niin lungi daami.


Seuraavana päivänä oli samassa paikassa yhdistyksen järjestämää koulutusta, johon Pippu otti osaa. Siitä lisää myöhemmin.

Hassuja otuksia

Ei mene päivääkään ettei pihiskolmikkoni puuhaile jotain riemastuttavaa, mutta harvoin on silloin kamera käsillä eli yleensä hykertelen vain itsekseni. Viime perjantaina torpalla tarttui alla oleva kuvasarja kamerani muistikortille.

Noppe hieroskeli selkäänsä sohvalla. Mikäs se mukavampaa kun on kaksi villahuopaa alla. Joista toisen sisään Noppe joutui/hakeutui. 

Näyttää vilttimytyltä

 Mutta häntä vasemmalla patjan ja puun rajalla paljastaa, että mytty on koira viltissä. Päivähän oli ollut kuuma eikä iltakaan sen viileämpi ollut, joten luulisi, että koira olisi tullut pois viltin sisältä. Mutta eipä tullut.

 Pippukin saapui paikalle ihmettelemään. Noppe pysyi viltissä.

Tottahan Pippu sen haistoi/tiesi, että Noppe lymyää viltin sisällä. Jostain syystä se kuitenkin malttoi mielensä eikä alkanut tökkiä kasaa. Normaalisti tälläinen olisi tuntunut Pipusta kuin leikkiin kutsulta. Liekkö Pippukin riehunut keppileikeissä pihalla itsensä väsyksiin, koska malttoi antaa Nopen huilia rauhassa.

Pitkän ajan päästä, kun Pippukin oli jo käynyt lepoasentoon, Noppe ilmestyi näkyviin ilmeisen tyytyväisenä. 

Agilityä ja muuta puuhastelua

Koirat pääsevät ulkoilemaan pikkupihalla useamman kerran päivässä ja aina saadaan aikaan leikkirieha. Niin sisällä kuin ulkonakin tai sisältä ulos ja ulkoa sisään. Ulkoilumaastot ovat myös laajat. Yhden puolen päivän reissun teimme oikoradan, lahden väylän ja vanhan lahdentien toiselle puolelle, jonne pääsi mainiosti yli sillan ja läpi metsien. Alla pari kuvaa tältä reissulta.

Jyrki, Kesse, Noppe & Pippu Haarajoen Lemmenlaakson luonnonsuojelualueella Pelkohauta nimisen paikan portaikossa.

Maisema toiseen suuntaan.

 Kerran olemme olleet jo torpallakin ja siellä pihan keppileikit sekä metsälenkit ovat edelleen koirien suosiossa.

Kotona on sitten välillä mukava maata samettityynyllä niin kuin Noppe tässä alla.

Tai kysellä herkkujen tai lelunheiton perään kuten Pippu.

Paljon energiaa on laitettu kuitenkin kesäkauden agilitytreeneihin, jotka Pipun kohdalla ovat ensimmäiset. Vähän toista kuukautta on nyt treenattu kerran viikossa ja edistyminen on ollut huimaa. Pippu on alusta saakka ollut innostunut, mutta ensin huomio kiinnittyi paljon naapuriradalle tai hajuihin. Nyt fokus on aina tehtävässä treenissä. Esteissä sujuvat hyvin jo esim. kierrot ja viimeksi aloitettiin puomin kontakti ja senkin Pippu hiffasi kerralla! Olen niin ylpeä Pipusta! Nopen kanssa pääsimme huippukouluttajan Yltsin ryhmään. Todella vaativia ja haastavia ratoja, mutta olemme kehittyneet paljon tai siis minä olen. Noppehan on jo taitava/joustava aksaaja. Viimeksi treeneihin mennessä saman kouluttajan edellisen ryhmän nuori naisohjaaja ( lähtee piakkoin sm-kisoihin) sanoi radan olevan haasteita täynnä. Mietin, että miten me siitä selviämme. Olin miettinyt samaa jo ratasuunnitelmaa katsoessani, mutta yllätin itseni tekemällä varsin mainion radan! Vielä yhdet kerrat jäljellä ennen taukoa. Nopen kanssa suuntaamme heinäkuun agirotuun pihisjoukkueen kanssa. Jänskättää!

Leevi läks

Leevi muutti Hämeenlinnaan tai tarkemmin kuusi kilometriä keskustasta, maatilan koiraksi. Hyviä uutisia on jo kuulunut; Leevin on mainiosti kotiutunut, nukkuu yönsä ja touhuaa päivällä maatilan töissä.

Tässä tuorein kuva Leevistä. Kuva Maarit Paakkala.

Vielä ennen kuin Leevi muutti ja Heta lähti kotiinsa Muurameen meillä kävi vieraita; Hetan siskon Saran emäntä perheineen.

Yllä Kati Rossin ottamia kuvia meidän porukasta viime lauantailta.

Pikku Leevi 8 viikkoa. Kuva Kati Rossi.

Nyt olemme siis vain omalla porukalla keskittyen aika agilityyn ja lenkkeilyyn Järvenpään maastoissa. Pipun ryhmätreenit IHAH;n kentällä Kivikossa ovat maanantai-iltaisin. Kouluttajan sanoin;" Aika tykki!". Nopen treenit ovat perjantai-iltaisin aivan huippukouluttajan Yltsin ohjauksessa, jossa hierotaan ohjauksen rytmiä ja suuntaa tietysti tehden myös ratoja eli kivaa on tiedossa. Kuningatar Kesse hallitsee ja vallitsee kotioloissa viihtyen.

Beebo Leevi seikkailee

Beebolla on nyt ikää viisi viikkoa ja painoa puolitoista kiloa. Emän maito maistuu, mutta myös pentunappulat menevät. Poika painelee ympäri kämppää tyttöjen kanssa. Pippu leikkii sen kanssa kovasti ja antaa myös syödä kupistaan. Beebo syö myös Kessen ja Nopen kupista ihan suvereenisti kuin myös juo piimää Nopen kupista. Ainoa, joka ei anna kupistaan syödä on emä Heta. Heta myös muuten komentelee poikaansa vaikka tuo olisi ihan kiltistikin. Ihan niin kuin varmuuden vuoksi. Keskiviikkona Beebo oli suuressa seikkailussa; ihka ensimmäinen automatka, remppahommat Järvenpäässä, ulkoilua pikku pihalla sekä oman isän tapaaminen.

Remppatauolla.

Heta on kotioloissaan tottunut pihavalvontaan ja oli tyytyväinen päästessään postailemaan Beebon nukkuessa.

Vähänkös täällä pihalla auringonpaisteessa on hauskaa!

Remu oli hyvin kiinnostunut pojastaan.

Isä ja äiti touhuavat molemmat poikansa ympärillä.

Vähän yli kaksi viikkoa niin Heta lähtee kotiinsa ja Beebo eli Jangrunnel Aurelio Zen, tulevalta kutsumanimeltään Leevi omaansa.




 

BeBe kasvaa & kehittyy

BB (Black Beauty) eli nykyään kotoisammin BeBe kasvaa huimaa vauhtia sunnuntaina kolmiviikkoispunnituksessa painoa oli jo yli kilo. Yöt BeBe nukkuu emänsä kanssa pentuhuoneessa, mutta aina, kun olen kotona BeBe on olohuoneessa, loikoilee matrassilla tai tekee tutkimusmatkoja. Tänään alkoi BeBellä paitsi jauhelihan syönti myös madotus. Madotus alkoi myös kaikilla muillakin.  Nopella olikin viime viikolla äkkirokotus, kun huomasin, että rokotus menossa vanhaksi ja agilitykisat edessä tulevana sunnuntaina.
Muutenkin tapahtumia riittää; sain ystävältä ja työtoverilta Tarjalta koirille tuliaisiksi säkillisen pehmoleluja. Kiitos niistä! 

 Kesse ilakoi uuden vinkusammakon kanssa. Pippu kylläkin poisti vinkuosan jo samana päivänä.

 Nopen käsittelyssä kyytiä saa jellona

 Puntarilla yli kilo söpöä koiraa.

 Beben ensimmäinen visiitti olkkariin. Pippu kiinnostui heti

 Kuvia maanantailta

 Tässä BeBestä ihan tuore kuva.

Pippu on BeBelle ihan ykköshoitaja. Kesse kävi yhden kerran katsomassa ja totesi, että eipä juuri kiinnosta. Noppe sentään tarkistaa BeBen aina, kun se tuodaan olkkariin

Tälläkin hetkellä Heta makaa minun kainalossani ja Pippu Beben vieressä. Hetan on jo selvästi ryhtynyt ottamaan etäisyyttä.

Maailma on avoinna. Beben uusi koti on Hämeenlinnassa maatilalle ja kutsumanimekseen tulee Leevi.

ENPÄ ARVANNUT,

että ajatukseni aloittaa kenneltoimintani mahdollisimman lähellä Viikin eläinsairaalaa tulisi heti miten käytäntöön. Jos jotain menee pieleen, niin pääsee avun piiriin kymmenessä minuutissa.

Sunnuntaina 15.3.(juurikin 63 päivää ensimmäisestä astutuksesta) Hetalla alkoivat poltot klo 17.00. Ensimmäisenä klo 17.25 tuli punertava pyöreä pallo, joka muuttui maksapalan näköiseksi. Sen Heta söi. Soitin Viikkiin ekan kerran. Suosittelivat seuraamaan tilannetta. Soitin myös mentorille, joka arveli maksalätkän olleen istukka ja kaima suositteli olemaan yhteydessä Viikkiin uudemman kerran. Soitinkin sinne, kun seuraavaksi tuli kalvoja. Suosittelivat kävelyttämään koiraa ja voi sitä sairaalaankin tulla jos siltä tuntuu. Minä kävelytin, tuli vihreää ja silloin päätin, että nyt lähdemme.

Viikissä Heta ultrattiin; kaksi pentua, joista toisella hiekot äänet. Puhetta oli jo silloin keisarinleikkauksesta, mutta minun toivomuksestani yritettiin vielä luomusti. Tosin kolme kertaa Heta sai Oksitosiinia, polttostimulaatiota ja hierontaa. Ei auttanut. Keisarinleikkaus suorittettiin klo 23.15. Kaksi pentua, kaunis vaalea narttu, jolla vaikea huuli/kitalakihalkio ja heikot elintoiminnot. Päästimme pennun pois. Ainokaiseksi jäi uros Pentu Ponteva, Black Beauty eli kotoisasti BB.

Heta on toipunut leikkauksesta hyvin ja hoitaa ainokaistaan tarmokkaasti työhuoneemme rauhassa. Imettää ja putsaa poikaansa. Pelmuttaa vällyjä niin, että välillä joutuu itkemään pennun hukkumista. Onneksi esim. Kesse ilmoittaa minulle, että Heta tarvitsee apua, jos en itse kuule. BB on hyvin nostanut painoaan. Mikäs on nostaessa, kun maitomonopoli!

Tuoreimmat kuvat pentusesta tältä aamulta.
 
KIITOS KAIMALLE/MENTORILLE TAAS KERRAN! OLET KULLANARVOINEN!

P.S. KUVANA UUSI VAAKA, HUOLESTUNUT MAMMA JA PÄIVÄN PAINO, JOKA ON 296g

.