NOPPE & AGILITY

Alkuun jännitin kovasti, kun meidän treeniemme kesäkausi toukokuun alussa alkoi, olihan meidät Nopen kanssa sijoitettu kisavalmiiden ryhmään. Pelko oli ihan turha. Loistavien ohjaajien Mari Mäkelän ja Hanna Johanssonin, molemmat SM-tason kisaajia, kanssa kehityksemme on ollut ihan huimaa!
Alkuun tuotti päänvaivaa vaativat tekniset liikkeet. Esim. "Saksalainen", jossa koira ohjataan toisella kädellä kiertämään este, hyppäämään, käydään itse lähes kiinni toiseen hyppykannattimeen ja ohjataan hypännyt koira toisella kädellä & takakierrolla jatkamaan.
Ohjaajat ovat pilkkoneet kaikki liikkeet ja radat niin pieniksi paloiksi, että olemme ne Nopen kanssa ymmärtäneet.
Juhannuksen alusviikon maanantai-iltana eli alkukesäkauden viimeisissä treeneissä meillä oli kolmosluokan rata, josta ajattelin, että en muista rataa tai sitten en vain suoriudu siitä, tehtävänä oli juuri saksalaisia ja vaativia valsseja.. Olin ihan valtavan tyytyväinen, kun Noppe meni kuin unelma ja itse suoriuduin kaikista esteistä moitteettomasta. Tässä alla kuva kyseisestä Mari Mäkelän suunnittelemasta radasta. Nyt ei olekaan enää mitään syytä olla toteuttamatta agilitypläänini seuraavaa vaihetta; osallistuminen epiksiin. Ohjaajamme Mari Mäkelä järjestää Tattis-cupin, seuramme uudessa hallissa 2.7. & 9.7. Olen nyt ilmoittanut meidät Nopen kanssa molempina iltoina kahdelle radalle! Jänskää!

AURINKOPIHANKOIRAT

Kaikki pihiksiä tuntevat tietävät miten ne nauttivat lämmöstä ja auringosta. Tässä muutamia tyylinäytteitä Kessen ja Nopen nautinnosta torpalla toukokuun helteissä.

"Kyllä tässäkin auringonlämpöa saa, mutta eiköhän jo lähdetä pihalle?"

Itse en juuri ole vielä tänä kesänä ehtinyt nauttia viime kesänä hankkimistani aurinkovuoteista, mutta koirat osaavat hyödyntää niitä hyvin.

Noppe istuskelee hetken Kessen seurana ennen lähtee taas viipottamaan pitkin pihaa frisbeen kanssa.

Sitten on Nopellakin jo niin kuuma, että täytyy käydä pienen pienelle istuinalustalle, jonka olen omia kahviahetkiäni varten portaalle laittanut, lepäämään.

Tosi kuumaa ja ihanaa, Kesse nauttii!

Kesse on paahtunut itseään tarpeeksi ja mennyt sisälle kamariin päiväunille. Tässä Noppe on ikäänkuin Kesse kanssa sisällä, mutta valvoo kuitenkin minun ulkopuuhiani.

KAKSIN AINA KAUNIHIMPI..., MUTTA KOLME VASTA HAUSKAA ON!

Nimittäin pihakoiria. Kun pikku-Kesse tuli meille 7 viikon ikäisenä, sen tuottama ilo alkoi välittömästi! Pentu Kessellä oli vauhti päällä kaiken aikaa. Välillä jo pelkäsin, että se ei kehity normaalisti, kun nukkuu niin vähän. Kunnon yöunet varmasti korvasivat päiväunien vähyyden, sillä hieno & viisas koira Kessestä tuli.

Tässä Kessen 6-vuotis poseeraus torpalta 27.4.2013.

Vuoden 2009 alkupuolella Kesse tuli mammalomalta Noppe mukanaan. Alkoi uusi aika; yhden pihiksen sijaan sai seurata kahta. Ilo oli vähintään kaksin kertainen! Pitkään aikaan ei juuri muuta ohjelmaa tarvittu.

Huhtikuun loppupuolella seuraamme torpalle liittyi viideksi päiväksi Heta. Hämmästyttävää millä luontevuudella Heta otti paikkansa laumasta! Aikaisemmin Heta on päiväseltään tavannut Kesseä ja Noppea eli eivät olleet toiselleen täysin tuntemattomia.

Heta tajusi heti, että aikuisten koiraleidien kuonolle ei kannata ryhtyä hyppimään. Heta aloitti pontevan pehmityskampanjan kummankin koiran suhteen. Kesse ei luonut Hetaan silmäystäkään ja sekös Hetaa harmitti! Kun Kesse nukkui kamarissa päiväunia, Heta kävi huoneen ovella haukkumassa ja kumartelemassa; näe minut! Ilman tulosta; Kesse ei päätään tyynyltä nostanut. Välillä Heta ulvoi ovella kuin susi. Mutta ei saanut Kessen huomiota osakseen. Kessen reaktio johtui kahdestakin syystä; ensin tuotiin torpalle häiriöksi ihmisvauva ja pian perään pentukoira. Siinä oli Kessen mielestä kaksi liikaa. Nopen kanssa Hetaa onnisti paremmin, parin päivän pehmityksen ja aktivoinnin jälkeen Heta sai kuin saikin Nopen pihaleikkikaveriksi. Noppe ei ole aikuisiällä tuntenut tarvetta leikkiä kuin Kessen kanssa.

Kessen leikkiessä kepillä ja Nopen frisbeellä, Heta liittyi luontevasti kepin hakijoiden ryhmään. Tässä kohtaa Heta ajatteli tilaisuutensa tulleen. Ottaessaan Kesselle heitetyn kepin suuhunsa Heta kuvitteli saavansa Kessen itseään jahtaamaan. Pettymys oli suuri, kun Kesse ohitti asian ottamalla uuden kepin suuhunsa ja tuomalla sitä tarjolle heitettäväksi.

Tässä Kesse on kaiketi jonkun sanasen nuoremmilleen sanonut

Heta touhusi paljon myös itsenäisesti; haisteli metsässä, kaivoi pihaa...

Hetan emäntä kertoi, että Heta on tottunut nukkumaan kainalossa. Yökyläillessään muuallakin Heta nukkuu kainalossa. Tottahan koirueen nuorimmalle tarjottiin meilläkin sama mahdollisuus ja sen Heta joka yö käyttikin hyödykseen. Noppe joutui jalkopäähän, Kesse nukkui suosiolla ihan muualla.

Heta oli varsin ihastunut lähes ikätoveriinsa lapsenlapseemme ja välillä piti komentaa pois pussaamasta. Hetalla myös riitti kärsivällisyyttä antaa tytön silittää itseään vaikka kuinka kauan. Noppekin pitää lapsosesta kovin, mutta silityskärsivällisyydellään on rajansa.

Heta kävi samalla reissulla hakemassa kokemusta Lahden KV:stä, jossa pikkukoira oli kuin kotonaan. Eivät haitanneet ihmiset eivätkä toiset koirat, joita molempia oli tosi paljon. Myös tuomarin koskettelu oli okei.

Vain kehäkiikehdintä tuotti vähän vaikeuksia, mutta ihmekös tuo, kun näyttely oli Hetalle ihka ensimmäinen!
Saunasta Heta ei ollut kiinnostunut. Niinpä Noppekaan ei joutanut saunoa, kun piti vähän vahtia Hetaa. Kesse saunoi tyytyväisenä, kun sai olla ihan rauhassa.

Tässä Kesse näyttää nuoremmilleen kuinka toimitaan, kun metsäkoneet jyllää pellon laidassa!

Alla olevan linkin takaa löytyy Hetan emän Ingeborgin tarina;
 http://nybygards.blogspot.fi/

AORTTASTENOOSI ELI AORTAN AHTAUMA

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen minua pyydettiin kertomaan vähän lisää Aorttastenoosista. Olen hiukan selvitellyt asiaa ja kirjoitan myös siitä mitä Ell Anders Eriksson minulle kertoi.

Aorttastenoosi on synnynnäinen sairaus, joka usein ilmeneekin nuoremmilla koirilla. Sikiöaikana sydämen päävaltimoon muodostuu kaventuma. Tämä kaventuma vaikeuttaa veren ulosvirtausta vasemmasta kammiosta suureen verenkiertoon.

Sairaus luokitellaankin verenvirtausarvojen avulla; 2- 2,2 m/s rajatapaus, 2,2-3,5 m/s lievä, 3,5-4,5 m/s keskivaikea ja yli 4,5 m/s vaikea. Nämä virtausarvot todetaan muista valtimoista, joissa normaalivirtauksen pitäisi olla luokkaa 1,5 m/s. Mutta kohonneet virtausarvot viittaavat tukokseen päävaltimossa.

Tutkimusten mukaan aortan ahtauma on yleensä suurempien koirarotujen, bokserin, newfounlandin koira, kultainen noutaja, rottweiler sairaus. Boksereille on tutkimuksilla todettu sairauden olevan perinnöllinen ja new founlandin koirallakin on samansuuntainen tutkimus valmistumassa. Pihakoirilla ei tälläisiä tutkimuksia, materiaalinkin vähyydestä johtuen, ole. Mutta koiraa, jolla on todettu aorttastenoosi, ei suositella jalostuskäyttöön.  Mitään hoitoa ei aorttastenoosiin ole ja sairaus saattaa edetä sydämen vajaatoiminnan asteelle.

Aortan ahtauman oireita ovat yskä, hengen ahdistus/hengitysvaikeudet, laihtuminen/ruokahaluttomuus, rasituksen siedon aleneminen, huimaus/pyörtyminen

Nopella aorttastenoosi on siis lievä-lievä/kohtalaisen rajamailla. Tutkimusten mukaan Nopen sydän jaksaa tällä hetkellä pumpata hyvin verta, joten liikunnanrajoituksia tuli vain vähän. Noppe saattaa kuitenkin olla jonkin verran herkempi saamaan verenpaineen laskua, joka ilmenee huimauksena/pyörtymisenä.

Oman vähäisen kokemukseni mukaan tätä Nopen sydämen lievää sivuääntä on vaikea havaita. Koira on koko nelivuotisin ikänsä käynyt säännöllisesti rokotuksilla eikä tätä synnynäistä tilaa ole ennen havaitttu. Kuuntelutin tilanteen toteamisen jälkeen Nopen sydäntä yhdellä mielestäni pätevällä eläinlääkärillä, mutta pitkänkään kuuntelun jälkeen hän ei kuullut sivuääntä. Syynä saattaa olla Nopen nopea sydämenlyöntitiheys, joka hermostumisesta/lääkärissä entisestään kiihtyy.

Noppe voi kuitenkin hyvin niin kuin yllä olevasta blogimme uudesta sunnuntaina otetusta kansikuvasta näkyy. Kahden viikon päästä aloitamme Nopen kanssa kisavalmiiden agilityryhmässä ja meidän kaksikosta minä olen taatusti se heikoin lenkki!

Lähteet; Ell Anders Eriksson, Ell Nina Menna, Ell Seppo Lamberg, Anu & Eero Lehtiranta

No, huh huh! Osa 2

Koirissamme on monia ilahduttavia asioita eikä yksi vähiten ilahduttava ole niiden hyvä terveys. Kessellä on vuosien varrrella ollut kaikenlaista pientä lähinnä raisun asenteen aiheuttamaa; katkennut hammas 9 -viikkoisena, venähdys 4- vuotiaana, eipä juuri muuta. Vakavin juttu olivat nuo edellisessä postauksessa mainitut ja siinäkin ikävintä oli se, että en vienyt Kesseä niin aikaisin lääkäriin, kun olisin voinut.

Noppe taas on ollut täysin terve ainoastaan rokotuskäynneillä lääkärissä. Niinpä en osannut ensin huolestua, kun eläinlääkäri rokotuskäynnillä kuuli Nopen sydämessä pienen sivuäänen. Tyrmistys olikin sitä rajumpi, kun eläintensydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri Anders Eriksson tarkemman tutkimuksen ja sydänultran tehtyään totesi Nopella lievä-lievä/kohtalaisen aorttastenoosin eli aortta-ahtauman.

Tällä hetkellä Nopen sydän jaksaa hyvin pumpata verta ja koira voi muutenkin hyvin eikä liikunnanrajoituksia tullut kuin kielto tuntitolkulla kestävään leikkiin isomman koiran kanssa ja umpihankihiihtoon. Agilityä voi jatkaa entiseen malliin.

Mutta sairaus voi olla perinnöllinen eikä siksi suositella jalostuskäyttöä. Surullisin mielin olen perunut astuksen, mutta onneksi Nopen juoksut olivat myöhässä ja diagnoosi saatiin "ajoissa".

Ilahduttavasti viikonloppuna alkoi kevään torppakausi, joka jatkuu jo huomenna. Torstaina haetaan joukkoon myös Heta ja lauantaina suunnataan Lahteen näyttelyyn Hetan ja Kessen kanssa.

Lauantai-illan lenkillä torpan maisemissa, Noppe nauttii kevään tulosta!

No, huh huh!

Kyllä sitä joutuu välillä soimaamaan itseään koiranomistajana! Kesse on minusta niin lähellä ihmistä (siis olla ihminen ei liki ihmistä), että en pitänyt kummana, kun Kesse alkoi vuoden alkupuolella kuorsata. Niinhän ihmisillekin saattaa iän myötä käydä. Olisi pitänyt reagoida vähän nopeammin, sillä Kessehän on ansiokkaasti pudottanut painoaan eikä kuononsa muoto ole myöskään otollisimpia kuorsaukseen. Nyt selvisi ihan muussa yhteydessä, että Kessellä on nielutulehdus, joka ei vielä kahden viikon antibioottikuurillakaan parantunut. Piti syöttää antibioottia vielä kolmaskin viikko.

Kesse on ollut vähän kankea nousemaan pediltään, liikkuessa ei ole ollut mitään vaivaa. Olin jo pohtinut Kessen viemistä fysioterapeutille, kun kankeus lisääntyi. Sitten pohdin, että vienkö Kessen sittenkin ensin lääkäriin...Nämä pohdinnat loppuivat, kun yhtenä lauantaina vähän yli kolme viikkoa sitten tulin töistä kotiin ja Kesse oli kosketusarka sekä oikeasta etu- että takajalastaan. Maanantaina varasin ja sain ajan samalle päivälle Skutnabin klinikalle Vihtiin. Skuti itse on tosin sairauslomalla lonkkaleikkauksensa jäljiltä, mutta häärää klinikallaan. Joten arvelin, että jos Kesseä pitää kuvata, Skuti katsoo kuvat. No, ei tarvinnut kuvata. Eläinlääkäri Janne totesi, että oikean puolen anaalirauhanen oli niin täynnä/tulehtunut, että se oli jäykistänyt oikean takajalan, joka sitten taas vaikutti oikeaan etujalkaan. Sittemmin kuulin agikavereilta, että tälläistä anaalirauhanen on tehnyt muillekin koirille. Koiralle on liikkuminen ollut hyvinkin hankalaa ja kaikki tutkimukset/kuvaukset on tehty eikä mitään ole löytynyt ja sitten todetaan, että anaalirauhasen tilanne. Rauhanen tyhjennetään ja koira alkaa toipua. Mainitsin samalla reissulla Jannelle Kessen kuorsauksesta ja katsottuaan koiran kurkkuun hän totesi nielutulehduksen.

Vielä tästä koiran inhimillistämisestä. Minä en pitänyt koiraa sairaana vaan puhuin perheellekin, että Kesse on masentunut. No, koirahan ei ole masentunut vaan joko terve tai sairas ja tässä tapauksessa Kesse oli ollut sairas jo jonkin aikaa. Onneksi koira ei kanna kaunaakaan! Rauhanen on tyhjennetty, kipulääkekuuri ja antibiootti syöty. Kesse alkaa olla oma itsensä.

Maanantaina iltana Kesse palasi agilityyn 4 viikon tauon jälkeen ja suoraan huipulle! Voitimme Kessen kanssa harjoitusryhmämme sisäiset kisat! 13 estettä, 21 sekuntia, 0 virhepistettä. Saimme ihka ensimmäisen agilitypokaalimme! Ja Kesse on Team Haltioiden kakkoskoira. Ainakin mitä tulee kesänharjoitusryhmäpaikkoihin; Nopen kanssa meidät on laitettu kisavalmiiden ryhmään ja Kessen kanssa ikuinen jatko1-ryhmä häämöttää taas. Miksi näin? No, Kessen kanssa meidän suoritusvarmuutemme on vaihteleva. Jos minä pysyn kartalle, en tee virheitä ja juoksen niin kovaa kuin pääsen, niin silloin sujuvat agilityradat Kessen kanssa. Mutta jos en muista rataa, mokailen enkä mene kovaa, Kesse päättää itse missä rata menee! Noppe ei ollut treeneissä anturan alla olevan näppylän takia.

Kesse ja agilitypokaali

KUVIA KAUNOKAISISTA

Kesse on kolmessa kuukaudessa pudottanut painoaan kaksi kiloa( 11,2 kg- 2 kg= 9,2 kiloa, varsin sopiva paino muutenkin melko kookkaalle pihikselle) Kessen yksi suurista intohimoista on ruoka ja kaikki herkut. Eikä se into ole ainakaan vähenemään päin.Tässä vielä kuva talvilomalta torpalta; Kesse tuumii, että intesiivisesti katsomalla kakku varmasti tulee hänen suuhunsa. No, eihän se tullut.

 Kesse pitää kuntoaan yllä mm. kovalla leluleikillä. Tässä Kesse possun ja kong wubban äärellä.

Ihana lapsenlapsemme tyynyillä tuettuna. Kesse on tuonut yhden suosikkileluistaan mustekalan heitettäväksi, mutta pikkuinen ei ihan vielä osaa heittää koirille leluja.

Pikkuinen on mennyt päiväunille ja Kesse on käynyt vapautuneelle paikalle huilimaan.

Noppe omassa pesässään päivälevolla.

Huomenna tuleekin Heta Inkooseen näytille kaima Jaanalle ja minulle. Toivottavasti saan hyviä kuvia otettua!