AGILITYÄ

Olimme Nopen kanssa HSKH;n kisoissa Ojangossa sunnuntaina 9.3. Ensimmäiseen rataan olisin ollut todella todella tyytyväinen jos en itse olisi mokannut niin naurettavasti! Rata lähti hyvin käyntiin hypyn jälkeen puomi, sitten kaksi hyppyä vierekkäin toinen edestä ja toinen takaa siis kierto, siitä kepeille, pieni sisäänmenovirhe, korjaus, putkeen, vierekkäiset hypyt, ensimmäinen takaa toinen edestä, hyppy, putki, pituus, hyppy, putki ja sitten tuolla alussa puomin jälkeen olleet vierekkäiset esteet eli kierto toiselta puolelta. Noppe pudotti toisen esteen ja minä jäädyin. Tuijotin vuorotellen koiraa ja tuomaria todella pitkään aikaan! Ikään kuin tuomari olisi voinut kertoa miksi Noppe pudotti esteen. Olisin vain jatkanut, mutta Noppe ei ole koskaan pudottanut esteitä ja minä menin ihan kipsiin. Lopulta pääsin liikkeelle. Putki, A-este, kolme peräkkäistä hyppyä maalissa. Tuli kuitenkin meidän paras tuloksemme 16,50 sij. 11/23. Olisi tullut tuskin lainkaan yliaikaa jos en olisi pysähtynyt. No, oppia ikä kaikki!

 Valokuvaaja Monna Rantasen kuva Nopesta 9.3. kisoissa

Katselin kisavideotamme monta kertaa ja kyseessä oli mielestäni liian tiukka ohjaukseni.Päätin kuitenkin selvittää Nopen hyppytekniikan, kun tarjoutui tilaisuus saada yksityistunti kehutulta hyppytekniikkaohjaaja Ulla Kaukoselta. Jaoimme maanantaina 1 1/2 tunnin setin seurakaveri Johannan ja irlanninvesispanieli Tibetin kanssa. Hyvin erikorkuiset koirat siis, mutta hyvät opit kumpikin sai!

Kerron kuitenkin ensin Pipusta, joka pääsee aina silloin tällöin harjoittelemaan eri agilityesteitä toisten koirien ohessa. Viime tiistaina otin Pipun mukaan, kun menimme Nopen kanssa omatoimitreeneihin seuramme hallille. Hallilla oli mainio pitkä agirata "pystyssä" ja teimme Nopen kanssa sitä. Treenaten lisäksi lähtöjä, keppejä ja kontakteja. Pippu pääsi Nopen huilatessa tekemään muutaman minuutin sessioita: lähtöjä eli odottamista ekan hypyn takana ja sitten yksittäisiä matalia hyppyjä. Ihan pieniä ja matalia hyppysarjoja sekä keppejä. Kyllä oli pieni koira iloinen, otti rinta rottingilla tosi hyvin kontaktia minuun! Pippu tulee jatkamaan eri esteiden opettelua ja puiden kiertämistä, kun ehdimme sellaisen treenin aloittaa. Luultavasti viimeistään torpalla kesäkauden alkaessa pääsiäisenä.

Sitten hyppytekniikka- sessioon. Ulla katsoi ensin Nopen liikkeet ravissa. Edestä, takaa ja sivulta. Sen jälkeen hän tutki koiran.

Ekana harjoituksena tehtiin vuorotellen Johannan ja Tibetin kanssa lähtöharjoitusta eli setpointia. Koira istuu suorassa etutassat ponnarissa kiinni, ponnarin keskeltä ohjauskepit sojottavat kohti okserin ensimmäisen osan tukia, 4 jalan päässä on okserin ensimmäinen osa 15 cm korkeudella ja toinen osa 20 cm korkeudella, targetti 3-4 metrin päässä. Ensin oli todella vaikeaa saada Noppea, joka muuten pysyy lähdöissä paikoillaan, pysymään ponnarin takana. Targetilla, kun odotti herkkujen herkku; broilerin sydän. Muutoman haahuilun jälkeen homma lähti sujumaan.

Toisena harjoituksena oli jumppasarja. Sillä on muitakin nimiä, mutta yhtenä tarkoituksena on vahvistaa koiran takapäätä eli jumpata. Ensin ponnari, ensimmäinen hyppy kahden jalan päässä seuraavat neljä hyppyä 4 jalan välein, targetti 1- 1,5 metrin päässä viimeisestä esteestä. Jos koira hyppää suoraan kahden viimeisen esteen yli niin targetti viimeisen esteen alle. Ensimmäinen hyppy 10 sentin korkeudella ja loput 15 sentin korkeudelle. Jos koira hyppää "väärin" kuuluu töminää ja/tai ähkimistä. Silloin laitetaan toiselle ja kolmannelle hypylle poikkirima. Oikein hypätty hyppy on siis hiljainen.

Kolmas ja viimeinen harjoitus oli "liikkuva hyppy". Ponnarin jälkeen eka hyppy kahden jalan päässä, seuraavat kaksi neljän jalan päässä toisistaan, viimeinen hyppy 6 jalan päässä. Hyppykorkeudet 10, 15, 15 ja 15. Parin treenikerran jälkeen viimeinen hyppy nostetaan ensin 20 senttiin, sitten 25 ja lopuksi 30 senttiin. Sitten takaisin päin 30, 25, 20, 25, 15 eli viimeinen hyppy liikkuu.

Kaikissa näissä harjoituksissa Ulla seurasi sivusta ja tuli välillä korjaamaan hyppyjen etäisyyksiä ja/tai korkeuksia eli nämä harjoitukset ovat Nopelle sopivia, mutta sain myös sovellukset Pipulle.Ulla sanoi Nopen olevan oikein näppärä agilitykoira. Joskin Noppe hyppää paino liikaa edessä. Ryhdymme siirtämään painoa taaksepäin edellä mainituilla harjoituksilla. Jossain vaiheessa Noppe pääsee fyssarille ja muutoman kuukauden päästä Ulla tulee tarkastamaan miten treenit ovat "purreet".

Heta kuulumisia

Sijoistuskoiramme Heta elelee reipasta pihakoiran elämää Keski-Suomessa.

Hetan emäntä Mirva kirjoitti;"Hajuerottelussa on käyty melkein viikoittain ja hyvin on edistytty. Heta on todella innokas oppilas! Ensiviikolla Heta alkaa tunnistamaan harjoitushajunaan kardemummaa(Sylvi tunnistaa kanelia). Uimassa on tässä käyty ja lenkkeilty metsässä ahkerasti. Ilmoitin Hetan arkitokoon sekä rallytokon alkeisiin nyt tässä keväällä. Perusasioita ei voi liikaa tahkota ja muiden koirien kanssa treenaaminen/häiriö tekee hyvää."

Alla Mirvan kuvia Hetasta

Heta & käävät

Heta poseeraa.

Haluan uimaan heti!

Heta mennä porskuttaa!

Sitten onkin aika loikoilla takan äärellä.

Kiitos Mirva kuvista ja kuulumisista! Ihanan aktiivista pihiselämää!

Nyt se löytyi!

Nimittäin Pippua riittävästi kiinnostava herkku; valmis lihapullat. En ole Pippua juurikaan pitänyt vapaana, koska Pippu ei ole varma luoksetulija. Olemme toki käyneet koirapuistossa jonkun kerran ja Pippu on ihan kivasti tullut "namunappulalla" luokse. Lähdimme hiihtolomalle torpalle ja patikoimme päivittäin 1 1/2- 4 tuntia. Pippua seurasimme tarkasti, mutta jo ekalla kävelyreissulla huomiomme herpaantui ja Pippu sai jonkun hajun häviten näköpiiristä. Välillä näkyi koira puiden lomassa kuono maassa viipottamassa, mutta korvat kiinni. Rämmimme miehen kanssa ryteikössä etsimässä jälkiä ja huutelemassa. Ensin ei kuulunut eikä näkynyt. Sitten ilmeistyi Pippu näkösälle, katsoi minua ja juoksi iloisesti häntä heiluen Papan luokse! Pipun poissaoloaikaa on vaikea sanoa; odottavan aika on pitkä, mutta ehkä Pippu ei ollut poissa kuin muutaman minuutin. Koska ei ollut remmejä mukana, kanniskelimme Pippua vuorotellen oman lähimetsän lähistölle. Miksi ei ollut remmejä? Koska Noppe ja Kesse eivät niitä tarvitse, en tahdo muistaa Pipullekaan sitä ottaa. Olimme varanneet mukaan koko torpalla oloajaksi ruokaa ja samana iltana söimme valmislihapullia. Niitä jäi ja pilkoin ne mukaan seuraavan päivän retkelle. Ja kas ensimmäisen lihapullanpalan syötyään Pippu huomasi, että mamman taskussa ovat herkut eli aina, kun laitoin käden lähellekään taskua, Pipun tarkkaavaisuus minua kohtaan heräsi heti! Kutsuin koiraa luokse silloin tällöin ja palkitsin lihapullan palalla. Tuntuu, että kontaktia Pipun kanssa saatiin reissun aikana parannettua huomattavasti.

Noppe ja Pippu painelevat umpihangessa.

Koska kisailemme Nopen kanssa agilityssä, olikin tarkoitus maalla nostaa peruskuntoa ja Noppe kyllä noudatti suunnitelmaani! Ehkäpä omakin kuntoni pikkasen kohosi.

Vasemmalla Noppe & Nopen loikka, osa 2. Pappa veistää puukolla koirille keppiä. Kesse ja Pippu odottavat.

Nopen loikka, osa 3

Nopen loikka, osa 4

Noppe sai kepin ja muut jäivät katselemaan.

Saihan Kessekin kepin ja onkin siinä hyvin kiinni!

Noppe ja Pippu vääntävät.

Vanhemmat koirat etenevät viisaasti polulla ja Pippu tutkii polun sivustaa.

Aina välillä löytyi syötävän ihana keppi. Pippu tutkailee vähän ylempänä.

Plääh! Tämä on minun!

Pippu on toista mieltä!

Kesse ja Pippu vääntävät. Noppe poseeraa.

Pipulla oma jutska. Kesse ja Noppe jyrsivät yhteistä keppiä.

Koirat eivät juuri kiinnitä huomiota kauniiseen maisemaan. Vesijärvi siintää taustalla.

Pippu ja hiiri. Jopa näin hienon aarteen Pippu jätti pihalle ja tuli sisään, kun lihapullapussi rapisi!

Vaikka emme päässeet torpalla hiihtämään tai lumikenkäilemään niin kuin oli tarkoitus, reissu oli mainio kuten aina! Käveltiin, lepäiltään, saunottiin...

KESSE, MINUS & KAIKENLAISTA KOIRAPULINAA...

Ilokseni voin todeta, että Kesse alkaa olla taas hyvässä vedossa! Vatsa kunnossa. Sohvalla nousujäykkydestä ja parista kovasta päälaelle nousseesta patista johtuen aloitin kortisonilääkityksen uudelleen ja vatsansuojalääkitys jatkuu. Letkeys palasi ja patit häviävät pikku hiljaa. Kesse on myös loistava oman elämänsa säätelijä. Normiulkoilu/asiointiulkoilu; Kesse ei näe syytä mennä puistoon saakka. Kesse kiertää naapuriautohallin, tekee asiat, menee meidän roskishuoneen ovelle, koska tietää, että "pussin" voi viedä sinne. Olemme luopuneet Kessen puistoon maanittelusta. Eihän ihminenkään koko taloa kierrä, kun vessaan menee! Näin toimien Kesse noin kerran päivässä lähteekin puistoon, kun sinne aina tarvitse "laahautua". Kesse myös kävelee pitkiäkin kävelytysvyölenkkejä jne. Olin pelkästään Kessen kanssa agilityn viikkotreeneissä. Olin kotona katsonut tulevaa rataa; huh, huh, vaikeaa! Yllätys olikin melkoinen, kun Kesse palkitsi laatuajan mamman kanssa loistosuorituksella! Tiukkaa valssaamista ja kahdeksikkoa, Kesse suorastaan nuoli esteitä eli  meni niin läheltä kuin vain tuon kokoinen koira pystyy! Minulta on kyselty, että milloin Kesse alkaa kisailemaan ja olen vastannut, että eihän Kesse ala kisailemaan, Kesse vain rallattelee! Mutta nyt tietenkin hiipii ajatus mieleen...mullahan on voimassa oleva kisalisenssikin.

Edellisessä postauksessa kirjoitin hurjasta Pipusta ja melko lailla samantien Pippu aloitti tauon hurjana olossa. Samana päivänä, kun Pipulla tuli täyteen 8 kuukautta elämäntaivallusta alkoivat ensimmäiset juoksut. Pippu aloitti mietiskelyn ja rauhoittui huomattavasti. Onhan siinä hormoonimyrskyssä mietittävää ja rauhoittumiseen vaikutti varmaan myös Nopen PMS-oireet. Noppe oikein odotteli, että Pippu tulisi vaikka ihan pikkasenkin höösäämään jotain Nopen lähistölle. Kylläpä Pippu saikin kyytiä! Vähänhän se oli epäreilun tuntuista, kun Pippu oikeasti oli rauhoittunut Nopen ärsyttämisen suhteen ja sillä oli omiakin hormonihuolia. Toisaalta tuolla tavalla koira oppii laumassa oloa. Samana päivänä, kun Pipulla alkoivat juoksut olivat agilityn viikkotreenit Nopella ja Kessellä. Meillä vaihtui toinen ohjaaja ja aloittanut ohjaaja Saana pyysi antamaan "nimen" koiran agilityhabitukselle. Minä tietysti kuvailin Nopen nokkelaksi ja nopeaksi seuraajaksi. Tämän kaiken Noppe osoitti vääräksi; se rallatteli menemään ja oikein ilakoi pussilla! Tämän tästä se suuntasi parilla omatoimihypyllä radalla pussille ja meni kuin ohjus läpi pussin! Ei auttanut vaikka miten ohjasin. Ihan selkeää PMS-oirehtimista. Ei siis ollut yllätys, kun Nopella alkoivat juoksut parin päivän päästä ja siitä johtuen Kesse pääsi yksinään treenaamaan. Meidän seurassa saa kyllä treeneta juoksuisen suojatun nartun kanssa, kun kolmosissa saa kisatakin juoksuisen nartun kanssa, mutta meillä ei Nopen kanssa ole tähtäin kolmosissa. Eikä minusta muutenkaan ole järkeä treenata hormonimyrskyisen koiran kanssa!

Lopuksi pari kuvaa Kessen veljestä Minuksesta, joka ohjaajansa Tua Nummelinin kanssa voitti pihisten 3- luokan medien mestaruuden loppiaiskisoissa Ojangossa. Upea koira!

Kauniin värinen Minus sivulta.

Tässä näkeekin jo vaikkapa koiran silmistä miten hieno koira Minus on!

KOIRA(N)ELÄMÄÄ JATKUU...

Monenlaista juttua onkin tapetilla.

Kolmen koiran psykologisten suhteiden seuraaminen on kuin katsoisi luonto-ohjelmaa! Kesse on eittämättä ykköskoira, Noppe alkaa löytää paikkansa kakkosena ja Pippu on vahvaluoteinen lauman alin.

Kesse on todella kova leikkimään leluilla ja antaa aina sillöin tällöin Pipun ottaa lelun, jolla on leikkimässä. Joskus taas Kesse sanoo "kovan" sanan;"Tämä on minun!" ja siihen on Pipun tyytyminen. Noppe & Pippu leikkivät rajusti yhdessä niin leluilla kuin painimalla. Pippu on tietysti iästäänkin johtuen innokas nahkaluiden syöjä. Yleensä jaan aina kolme luuta, mutta monesti Kesse ja Noppe eivät koskekaan omiinsa. Kyttäävät Pipun luuta. Usein Noppe on se, joka nappaa Pipun luun sen mentyä vaikkapa välillä juomaan. Silloin, kun Kesse nappaa Pipun luun, se syö sitä aikansa, mutta ei anna luuta Pipulle takaisin, vaikka ei enää sitä syö ja Pippu käy kysymässä. Kesse saattaa kovaäänisesti haukahdella Pipulle melko pitkäänkin, kun Pippu ei usko, että hänen luunsa on ja pysyy Kessen lähellä!

Meillä koirat saavat nuolla jäätelöpahvit, raejuustorasiat yms. Toki myös astiatkin. Yhtenä iltana kaikki kolme nuolivat jäätelöpahvia, Noppe oli jo poistunut paikalta, Pippu haukahti Kesselle melko painokkaasti, Kesse poistui pahvilta ja haki pahvin itselleen, kun Pippu oli poistunut. Yleensä nimittäin Kesse on se, joka omii erilaiset rasiat ja Pippu saa ne, kun Kesse on lopettanut. On se vaan niin mielenkiintoista!

RIISTAVÄRINEN = RIISTAVIETTINEN?

Ehkäpä tämä ei korreloi yllä mainitusti, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että riistavärinen Pippu on myös riistaviettinen. Olen vuosia käynyt ulkoiluttamassa Kesseä ja Noppea yhdellä korkealla mäellä. Paikka on ryteikköinen ja vallihaudoitettu eli energiaa kuluttavaa maastoa koirien juosta vapaana. Itse kävelen mielelläni polkua läpi alueen. Nyt olen sitten käynyt samassa paikassa kolmikon kanssa. Kerran iltahämärissä Pippu huiskaisi hajun perässä vähän pitemmälle kuin olin ajatellut. Sitten en vähään aikaan käynyt mäellä. Yhtenä päivänä kokeilin onnistuneesti ulkoilua kyseisessä paikassa. Seuraava kerta ei ollutkaan niin onnistunut. Koirat juoksivat aikansa ja minä heittelin keppiä. Kutsuin koiria; Kesse ja Noppe "tulivat klipsiin ja saivat napsut". Pippu juoksi kuono maassa ihan selvästi jonkun voimakkaan hajun perässä, huusin, Pipun korvat olivat kiinni, huusin ja huusin. Koira meni monta kertaa ohitseni luomatta katsettakaan meihin. Kävelin mäen alas ja totesin, että en mitenkään saa Pippua kiinni Kesse ja Noppe kiinni kävelytysvyössä. Irrotin koirien hihnat vyöstäni, käskin olla paikalla polun sivussa ja lähdin kiipeämään kivistä ja ryteikköistä mäkeä ylös Pipun perässä. Jonkun aikaa meni, mutta pääsin koiran vierelle, laitoin sen kiinni. Eikä Pippu sitä mitenkään vastustellut. Jos se olisi ollut vain vallaton tai olisi halunnut olla antamatta kiinni, sehän olisi silloinkin juossut jo kauas! Mutta ihan selvästi Pippu oli jonkin eläimen perässä. Mitä olivat Kesse ja Noppe tehneet tällä välin? Eivät mitään! Olivat sillä paikalla mihin olin ne määrännyt. Vierestä meni ohi ihmisiä ja pyöriä. Tässä tuli taas todistettua, että mitä vain voi sattua ja on hyvä jos on hankkimassa kolmatta tai toistakin koiraa, olemassa olevat koirat olisivat mahdollisimman hyvin hallussa!

Vähän jännitin menoa vuodenvaihteeksi torpalle, että miten Pippu pysyy mestoilla. Halusin kuitenkin itse maalle ja halusin antaa Kesselle lepoa ilotulituksista. Meillä ei torpalle ole talvitietä, mutta nyt sinne saattoi mennä, koska ei ollut talveakaan. Pääsääntöisesti Pipun kanssa sujui hyvin, valoisaan aikaan Pippu pysyi jengissä, mutta iltahämärissä se olisi halunnut lähteä jonnekin vähän kauemmaksi...iltaisin pidinkin Pippua ulkona jäljestyshihnassa/valjaissa. Vuoden ensimmäisen päivän iltana lämmitin saunaa, Pippu oli hihnassa saunan ulkopuolella ja hihna oli ranteeni ympärillä, jotta saatoin puuhailla. Yhtäkkiä hihna olikin löysä. Pippu oli yhtä pystylautaa apuna käyttäen irroittautunut valjaista ja hävinnyt pimeyteen. Mitä minä tein? Menin paniikkiin! Iso tie ei ole kaukana nopean pihiksen juosta ja seuraukset voivat olla todella ikävät. Huusin koiraa ihan hurjasti. Eipä sitä näkynyt. Mies tuli pihalle kutsui koiraa rauhallisesti ja sieltähän se tuli, iloisesti häntää heiluttaen Papan luokse!

1.1.2014 oli leppoisa päivä, luonto viheriöi, linnut lauloivat & koirat nauttivat

Kiskovat mun keppiä, tuumaa Kesse

Puhalletaan yhteen hiileen!

Katso koiran loikkaa...

Tässä Pipun työmaa sisällä. Pippu on myös ottanut sideharson valmiiksi, jos jotain sattuu. Kesse ja Noppe eivät ole koskaan saaneet tuoda keppejä yms. sisään, mutta Pipun kanssa täytyy tehdä poikkeuksia. Muuten se syö seiniä niin kuin kotona! Olenko muistanut mainita, että Pippu on melko hurja pikkupihis!!?

2.1.2014 oli talvi tullut ja frisbee sai kyytiä.

Samaan aikaan toisaalla.

Kesse pirtinpöydällä lampaantaljan päällä. Olen ottanut uuden tavan käyttöön, kun talja on pöydällä, saavat koiratkin olla.

Kesse nauttii auringonpaisteesta.

Kesse nauttii kunnes paikalle saapuu Pippu. Kesse poistuu kamariin uuniin viereen.

Kas tässäpä Pippu Pitkätassa sula hopsula hei hopsansaa!

Eipä ole koiranelämä pelkkää auringonpaistetta ja lampaantaljalla makailua. Pari päivää maalta tulon jälkeen Kesse sairastui ripuliin. Aloitin heti riisipiimä-ateriat Kesselle. Ei auttanut, verinen ripuli jatkui ja kolmen sairaspäivän jälkeen alkoi tulla myös oksennusta, joka muuttui illalla veriseksi. Nukkumaan menon sijaan puin päälle niin itselleni kuin Kessellekin ja ajoin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, joka on melko lähellä meitä Viikissä. Jonoakaan ei ollut, mutta pitkälle aamuyöhön siihen meni. Kesse laitettiin tiputukseen, nestettä ja lääkkeitä. Tutkimuksia tehtiin ja verikokeita otettiin. Mitään hälyttävää ei havaittu. Vielä ennen lähtöä Kesselle laitettiin nestettä suoraan niskaan ihon alle. Saavuin sairaalaan voipuneen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran kanssa ja lähdin sairaalasta vähän elpyneen tanskalais-ruotsalaisen dromedaarin kanssa. Kesselle määrättiin neljää eri lääkettä, joista yksi oli antibioottia. Runsaassa verentulossa on verenmyrkytyksen uhka ja sitä torjutaan antibiootilla. Näin rankka tauti johtunee Kessen jatkuvasta kortisonilääkityksestä. Kortisoni heikentää vastustuskykyä ja on lisäksi rankka vatsalle. Tästä lähtien Kesse tuleekin saamaan jatkuvasti vatsansuojalääkettä. Vatsansuojalääkkeitäkään ei ole kannattanut aloittaa yhtään aikaisemmin, koska niiden on todettu lisäävän ihmisillä vuosien käytön jälkeen kasvaimien määrän kasvua. Kesse on nyt ollut puolitoista viikkoa ilman kortisonia ja liikkeensä ovat kuitenkin melko letkeät. Vatsa ei ole vielä kunnossa ottamaan nappulaa riisin kanssa. Eli monet asiat Kessen terveydessä ovat mietinnässä. 

4.1.14

Tänään Noppe täyttää 5-vuotta!

Vietimme päivää Nopen kanssa vauhdikkaasti Järvenpään Agilityurheilijoiden agilitykisoissa Vuokkoset Areenalla Ojangossa kolmen kisastartin parissa. Kyseessähän olivat meidän ihka ensimmäiset lähtömme!

Aamulla kotona jo alkoi jännittää niin, että olin hyytelöä, joka ei meinannut päästä ovesta ulos. Mutta niin vain lähdettiin ja ensimmäinen startti miniykkösissä alkoi klo 9.00. Saimme heti tuloksen! Tulos 18,61, 10 ratavirhettä ja 8,61 sekuntia ihanneajan ylitys, lähtösijoitus 7. Radalla oli hyppyjä, muuri, putkia, A-este, keinu, kepit, puomi, pituus, rengas yhteensä 18 estettä. Hienoa oli, että ekalla radalla ei varsinaisia estevirheitä tullut. Virhepisteet tulivat keinun jälkeisestä pyörimisestä ja käynnistä ennen keppejä ratahenkilöä moikkaamassa. Meille vaikeat kepit sujuivat virheittä kuin myös keinu, jota Noppe on alkanut vähän vierastamaan. Yhteistyömme oli mainiota ja olen enemmän kuin todella tyytyväinen!

B-startista tulos 15 ratavirhettä( 5 virhettä aina yhdestä mokasta) ja 6 sekuntia ihanneajan ylitystä toi lähdön 10.sijan! Alussa olin myöhässä (niin kuin usein muulloinkin) ja koira käväisi vuorossa olevan puomin sijasta nuuhkaisemassa A-estettä. Sain koiran suoristettua puomin kontaktille ja homma jatkui. Oli putkia, hyppyjä ja kepeillä tuli seuraava virhe, korjasimme ja jatkoimme. Hyppyjä ja seuraava virhe lentokeinusta; koira kyllä kontaktialueella, mutta keinu ei laskeutunut, koska koira hyppäsi pois! Rata saatiin loppuun, 18-estettä suoritettua ja tulos olikin jo alussa. Noppe oli B-radalla vielä enemmän vauhdissa kuin A-radalla.

Hyppyrata C toi hylyn, koska mokasin jo alussa. En huomioinut sitä mitä koira näkee lähdössä. Koira luki rataa istuessaan; Ah, tuolla putki, sinne! Minä en ohjannut tarpeeksi päättäväisesti välissä olevalle renkaalle vaan sanoin hyppy! No, kaikki koirat, jotka ovat vähänkään harrastaneet agilityä tietävät, että alussa on aina hyppy eikä siitä tarvitse sanoa mitään. Minunkin olisi pitänyt sanoa rengas ja putki. Mentyään putken sivusta Noppe meni putkeen ja siitä hylky. Tuomarin alkupuhutteluohjeiden mukaan suoritimme radan kuitenkin loppuun kilpailunomaisesti.

Olen todella tyytyväinen! Koira toimi hienosti ja minäkin tein parhaani! Minua hienosti tukivat tänään Suski ja Markku Kaukinen, järjestävän seuran aktiivit ja pitkänlinjan agikisaajat! Ohjaajani Mari Mäkelä on myös erittäin tärkeä, hän minut "potkaisikin" kisoihin ja mm. eilen illalla sain vielä sähköpostilla vastauksia kysymyksiini agikisoista. Kiitos Suski, Markku ja Mari!

Vielä pitää mainita omilta seurakavereiltani Itä-Helsingin Agilityharrastajista kisapaikalla saamani tuki ja apu. Alli Arppe, seuramme ryhmänohjaajia ja tällä kertaa kisailemassa isovillakoira Boriksen kanssa, kuvasi B-ratani, jossa teimme lentokeinun. Kun hain kameran Allilta, hän suositteli käymään treenialueella Nopen kanssa keinua tekemässä, että ei jää koiralle huono muisto keinusta. Loisto idea! Minähän menin ja runsain namupalkoin teimme keinua. Tutustuin seurakaveri Aino Oikariin, joka kääpiöpinserinsä Väinön kanssa oli myös ensikertalainen samassa luokassa kanssamme. Meillä oli koirien häkit lähekkäin ja saatoimme vaihtaa ratakokemuksia. Aino myös kuvasi C-ratamme. 

Rauhoittumista ja Pippu Messarissa

Kirjoitan ensin ahaa-elämyksestä, jonka olen tässä saanut kirjoitellessani Hetan emännän Mirvan ja Inkoolaisen kaimani kanssa; koiralle on hyvä opettaa rauhoittumista eri tilanteissa. Mirva on käynyt Hetan kanssa Rauhoittumiskurssia. Ei Heta mikään villiotus ole, Mirva vain kuuli kehuttavan kurssinohjaajaa ja kurssia sekä halusi laajentaa omaa osaamistaan. Tässä suora lainaus Mirvan tekstistä; "Niinhän se on että ensinhän koiran pitää osasta rauhoittua ja kunnioittaa täten omistajaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta kun ymmärtää konkreettisesti koiran ja omasta käytöksestä ne ongelmakohdat niin.... naks minunkin jakeluun meni jotakin." Olen itse käynyt Pipun kanssa Itiksen jouluostoshälinässä harjoittamassa Pippua paitsi Messarin hulinoihin myös opettelemassa rauhoittumista; minä istuskelin penkeillä enkä jatkanut matkaa ennen kuin Pippu oli lungi. Eipä se mitenkään erityisen levoton ollut kulkiessaankaan. Tälläisiä harjoituksia jatketaan ja on ihan mahtavaa oppia itsekin koko ajan lisää!

Pyrin koko ajan totuttamaan Pippua erilaisiin juttuihin ja siitä syystä olin ilmoittanut Pipun Messariinkin lauantain Nordic Winneriin. Kauden suurin näyttelysessio. Ajelimme Pipun kanssa bussi viiskasilla Itiksestä Pasilaan. Pipun ensimmäinen bussimatka sujui mainiosti maisemia ja kanssamatkustajia katsellen. Pieni kävely Messarin nurkalle ja sisään halliin. Silloin itseäni alkoi vähän hirvittää; valtava määrä koiria ja ihmisiä, paljon pieniä kehiä ja suht kapeita käytäviä. Meidänkin esittelykehämme ympäristöä täyttivät Tanskandogit ja muut suuret koirat. Pienen ensi jäykistymisen jälkeen Pippu otti homman rauhallisesti. Pihakoirapentujen tuomari oli vaihtunut Ulf Bråthenista Kristiina Niemelään. Alla Jaana Löfbergin ottamia kuvia kehätapahtumista.

Ensin tuomari katseli liikkkeitämme yhdessä toisen narttupennun kanssa. Ensimmäisenä Kati Tapani ja Mayia. Sitten minä ja Pippu.
Sitten esittelimme koiramme tuomarille. Mayia aakkosissa ennen meitä ja siis esittelyssä ensimmäisenä. Sitten meidän vuoromme.

Tässä broilerinsydänherkut käytössä.

Vaihdoin puolta, jotta koira näkyisi mahdollisimman hyvin.

Kristiina Niemelä on mukava tuomari. Tässä vaiheessa Pipunkin mielestä.

Tässä vaiheessa Pipun mieli muuttui. Vaikka Kristiina Niemelä lähestyi todella rauhallisesti Pippua jännitti. Sillä täältähän puuttui pöytä, jolla tämän kokoluokan koirat esitellään! Minäkin olin ajatellut syöttää Pipulle broiskua pöydällä ja totuttaa sitä pöytäesiintymiseen.

Mayia voitti narttupennut ja siitä tuli myös ROP. Tässäkin tuomarinkättelyssä huomaa Pipun vastahakoisuuden. Muutenhan Pippu seurustelee ihmisten kanssa mielellään ja seurusteli myöhemmin päivän mittaan monen kanssa.

Kristiina Niemelän arvio Pipusta;" Erittäin lupaava. Kaunis pää, profiili ja ilme. Hyvin asettuneet korvat. Leikkaava purenta. Kuono-osan tulee täyttyä. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Erittäin lupaava rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvin, hyvällä askelpituudella" Narttupentujen kakkonen & KP.

Olin hyvin tyytyväinen niin Pipun esiintymiseen kuin arvosteluunkin ja loppupäivä näyttelyssä meni mukavasti; ostin Pipulle uuden rasvanahkaisen taluttimen 12 eurolla, katselimme aikuiset pihikset ja todella mukava oli jutella kaikkien pihisihmisten kanssa. Tuli taas paljon ajattelemisen aihetta mm. agilitystä.