AGILITYPÄIVITYS

On kauan ollut mielessäni kirjoittaa edistymisestämme agilityssä. Viime postauksessa toki vähän agilityä sivusin. Agilitystä sanotaan, että alkuun opetetaan koiralle esteet (käy melko rivakasti) ja sitten käytetään huomattavasti pitempi aika, kun opetetaan ihmiselle ohjaustekniikat.

Näin meilläkin. Kesse ja Noppe ovat jo melko varma suoritteisesti osanneet kaikki muut esteet paitsi kepit. Minun ohjaustekniikkani hiomiseen on käytetty paljon aikaa ja käytetään yhä. Kesällä ja alkusyksynä olen omasta mielestäni kuitenkin edistynyt. Kiitos hyvién ohjaajien! Kesällä "kohti kisoja" minua kouluttivat Mari ja Hanna. Nyt syksyllä jatkaa toisena ohjaajanani Mari ja toinen kärsivällinen ja taitava ohjaajani on Anna. Kesällähän meillä oli jo aika paljon ihan kisaratoja treeneissä. Siis kopiota radoista, joissa oli kisailtu vaikkapa edellisenä viikonloppuna. Tässä alla kesäkauden syksypuolen ensimmäinen rata elokuun alusta.


Toissa lauantaina olin 12 tuntia töissä oman seuramme Itä-Helsingin Agilityharrastajien kisoissa Ojangossa. Ensin aamuvuoron sisäänheittäjänä, katsoin koirakot oikeaan numerojärjestykseen jne. Iltavuoron tein ratahenkilönä; rakensin ratoja muiden ratahenkilöiden kanssa ratamestarin ohjauksessa ja kisoissa istuin radan laidalla esteiden kohdalla, jotka olivat minun korjausalueeni. Ehkä väsymykselläkin oli osansa, mutta ensimmäistä kertaa katselin ratoja;" Noistahan kyllä selviäisimme Nopen kanssa." Näin kypsyi päätös aloittaa kisaura. Olen tehnyt suunnitelman. Hankin seuramme halliin vapaatreenioikeuden, jossa käymme kerran kaksi viikossa hiomassa lähtöjä, keppejä ja kontakteja normiviikkotreenien lisäksi. Tänään olimme treenaamassa Nopen, Kessen ja Pipun kanssa. Tämä oli Pipun eka treeni ja kylläpä olikin Pippu innoissaan. Olen merkinnyt myös kalenteriin parit kisat, joita käyn seuraamassa ja hankin samalla kisakirjan sekä mittautan Nopen. Ensin vuoden alkuun hankin kisalisenssin ja sitten se on menoa! Tämä on suunnitelma ja ainahan voi tulla hidasteita/esteitä, mutta suunta on kuitenkin selkeä.

Nyt ei ole uusia kuvia, koska Pippu söi kameran muistikortin!

KOIRA(N)ELÄMÄÄ

Vapaa-aikani koostuu touhusta koirien kanssa. Näin viime viikonloppunakin.

Perjantai-iltana niin kuin koko talvikauden joka perjantai menimme Kessen & Nopen kanssa agilityseuramme IHAH ry;n treenihalliin tattarisuolle jatko1/jatko2- ryhmämme agitreeneihin. Tällä kertaa valssitreenit olivat niin vaativia, että olin itse aika lailla kuutamolla. Tämä aiheutti koirissa päinvastaisen reaktion kuin yleensä; Kesse toimi letkeän vauhdikkaasti ja oikein. Noppe taas lähti useammin kuin kerran räyhästelemään naapurikentän haukkuvan koiran kanssa jo ihan suoraan startista. Mitä hitsiä?
Noppe on ollut se kisavalmis, tarkka ja nopea irtoaja. Kesse on taas monesti treeneissä kuin viritetty keuliva mopo; saa olla tarkkana, että homma pysyy kasassa.Pohdittuani Nopen käytöstä noin ylipäätään viikon parin ajalta olen todennut, että sillä on noussut päähän arvoasteikossa nousu. Se ei olekaan alimmainen, kun Pippu on tullut!

Aloitin heti lauantaina "semijääkauden" eli annan tietysti ruuat, piimät, pesen jalat, kuivaan ne jne., mutta muuten en huomioi Noppea eikä se saa istua vieressäni ruokapöydässä eikä maata vierelläni sohvalla...Katsotaan miten homma etenee.

Lauantaiaamuna lähdimme Pipun kanssa kahden Porvooseen leikkitreffeille. Tapasimme aina niin kauniissa vanhassa kaupungissa Emmin, Kemppaisen & Helgan, joista kaksi viimeksi mainittua ovat lähes kaksi vuotias Yacatis-koira ja 3 kuukauden ikäinen Nybygårds-pentu. Koirat leikkivät Niityllä. Kemppainen esitteli Pipulle käpyharrastuksensa, josta Pippu heti innostuikin. Pikku-Helga vähän empi, mutta innostuu varmasti lisää, kun käymme jatkossakin Porvoossa.

Pisteenä i;n päälle minulle olivat Emmin mukaan ottamat kahvit, croisantit ja halloween-servetit! Pipulle pisteenä i;n päälle oli puolimätä jyrsijä, jonka se nautti visusti ryteikön suojassa!(Odotin hulivilivatsaa, mutta eipä onneksi tullut)

Kesse & Noppe olivat huilineet kotona ja jaksoivat railakkaasti ottaa vastaan poikamme ja vaimonsa pyhäinpäivä-aterialle. Poikamme on Kessen suosikki-ihminen ja Kesse maata retkotti onnessaan hänen sylissään pitkät tovit. Kessehän ei muuten ole sylikoira.

Sunnuntaina laitoin kaikki koirat autoon ja suuntasin kohti Vihtiä pihakoirayhdistyksen syyskokousta & pikkujoulua. Kaikki kolme koiraa olivat mukana antaakseen panoksensa(verinäytteen) Hannes Lohen koirageenitutkimukseen. Minulle oli yllätys, että paikalla oli myös taitava koirahieroja, joka antoi mainiot kotiohjeet Kessen ja Nopen agijumeihin. Itse kerkesin syödä riisipuuroa ja muita herkkuja sekä ottaa osaa Jamina Satamon pitämään koiralelunpunontapajaan. Koska olin kolmen koiran kanssa liikkeellä ihan kaikkiin "pisteisiin" en ehtinyt, mutta mukava oli vaihtaa kuulumisia pihisihmisten kanssa.

Ensi lauantain olen ottanut töistä vapaaksi tehdäkseni pitkän päivän seuramme agilitykisoissa Ojangossa. Emme siis tälläkään kertaa pääse Pipun kanssa pihistreffeille, mutta alustavasti on sovittuna Pipulle treffit samanikäisen Abbe-pihispojan kanssa ensi viikon alkupuolelle.

KOIRANKOULUTUSTA

Ei, niin, että Pippu kävisi koulua minun ohjauksessani. Toki istumista, luoksetuloa ja hyviä tapoja on treenattu jo pitkään, mutta muu tokoilu odottaa vielä aikaansa.

Noppe on ryhtynyt pitämään Pipulle melko kova äänistä ja hurjaa koulua. Pipulla on pientä uhmaiän alkua. Se koittaa alistaa Noppea hyppäämällä Nopen selkään sen levätessä sohvalla ja astumalla sitä. Noppe nousee salamana pystyyn ja kääntää Pipun selälleen hampaat irvessä ja "kovassa raivossa". Välillä Noppe myös päättää, että Pippu ei saa olla sen läheisyydessä ja ajaa Pipun pois, mukana tietysti äänitehosteet. On ollut hienoa huomata, että hillitystä ja elegantista Nopesta löytyy tälläinenkin puoli. Noppe on lähes kolme kuukautta paininut Pipun kanssa ja hoivannut sitä. Nyt, kun Pippu kohta täyttää puoli vuotta, on selvästi tullut aika kertoa arvojärjestyksestä. Toki edelleenkin on painia, mutta ei silloin, kun Noppe ei sitä halua.

Kesse on päinvastoin höllännyt suhtautumistaan Pippuun. Pippu saa jo maata samalla sohvalla ja samassa sängyssä sen kanssa. Kunhan ei iholle lykkäänny. Siitä Kesse heti huomauttaa. Lisäksi Kesse antaa Pipun leikkiä omilla suosikkileluillaan, jos Pippu niihin ensiksi ehtii. Joskus Kesse ohi mennessään selättää Pipun. Ikään kuin muistutuksena siitä kuka on ykköskoira.

 Yllä kuvia syyslomalta torpalta viime viikolta jolloin jo oli aamupakkasia.

Ansiokas ja mielenkiintoinen kirjoitus oli kaimani kirjoitus "Muurahaispesä!" blogissaan. Elosta ja olosta koiralauman kanssa. Hyvistä havainnoista, joita saan itsekin päivittäin tehdä, nyt, kun meidänkin porukkaa voi hyvällä syyllä kutsua laumaksi. Lauman johtajana aina välillä lauleskelen koirille Ultra Bran sanoin;"suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä..."

Lopuksi omasta mielestäni onnistunut ja kertova sarja kuvia eloisasta Pipustamme.

Pippu keinuu mielellään tuvan keinutuolissa.

Sitten onkin jo aika huilata vähän kylmässä tuvassa fleecen hihasta tehdyssä "paidassa".

Pippu kasvaa niin, että kohina käy!

Kolmen kuukauden rokotuskäynnillä Pippu painoi 3 kiloa eli kilo oli tullut lisää saapumispainosta. Tänään olimme rokotuksilla ja painoa oli tasan 4 kiloa. Se on tasaista jos mikä! Vähän jännitin tuota punnitusasiaa. Pippu, kun syö omasta päätöksestään vain kaksi kertaa päivässä. Tämä johtuu siitä, että Pippu ei tohdi syödä useammin kuin aikuisetkaan koiramme.

Rokotuskäynnin ajankohtakin oli melko myöhäinen johtuen Kessen siirtyneestä rokotusajasta. Halusin viedä Pipun ja Kessen samaan aikaan. Kesse on nyt syönyt kortisonia 2 kuukautta ja olen saanut  "painettua" annostuksen 1/4 tablettiin, joka toinen päivä. Annostuksen pitää olla mahdollisimman alhainen, kun koira rokotetaan, koska kortisoni paitsi parantaa vaivat myös laskee vastustuskykyä.

Ell myös totesi Pipun jo vaihtaneen ylärivin etuhampaat pysyviin. Ilmankos Noppe on saanut Pipun hampaista vähän hellempää kohtelua! Mutta vain vähän.

 Paini alkaa sohvalla...

Ja jatkuu sängyllä

jatkuu...

ja jatkuu...

jatkuu...

Ja jatkuu...

jatkuu...

Kessekin käy välillä toteamassa, että ei vieläkään kunnon leluleikkiä vain painia ja taas painia.



Pippu touhuaa monella saralla. Tässä "suolistettu" tyyny.

Viime viikonlopun olimme torpalla hommissa ja vieraina/duunissa olivat myös Otto ja emäntänsä Nanna.

.

 Menossa suuret kaivajaiset! Oikealla Otto, keskellä Kesse & Pippu.

Raskaat pihatyöt vaativat veronsa.

Kuningatar Kesse valtakunnassaan.

Kaikenlaista

Toissa viikonloppuna otimme mekin Kessen ja Nopen kanssa osaa Pihispatikkaan Evolla. Isot tytöt saivat viettää laatuaikaa Mamman kanssa ja Pippu oli torpalla puuhommissa Papan kanssa. Lauantaina mukana oli 13 tarupia ja 1 seropi sekä 14 ihmistä. Reitin suunnittelijat arvioivat reitin olevan 10 kilometriä, mutta lopputulema olikin 17 kilometriä, mutta hienosti siitä maaston vaihtelevuudesta huolimatta selvittiin. Mukavaa oli puhella koiristamme, ottaa niistä ja upeasta maisemasta kuvia.

Tässä ollaan lähdössä liikkeelle.

Maisema oli kaunista koko matkan.

Noppelainen & kumppanit haluavat tietää mitä minulla on eväänä.

Kesse tietää paremmin(minä syön itse evääni) ja istuu tapittamassa Mirvaa, joka auliisti jakeli koirille välipalaa.

Tukikohtana meillä toimi Latvatupa, jossa patikalta tultuamme grillasimme makkaraa sekä saunoimme & uimme raikkaassa Latvalammessa. Meitä jäi yöpymään 5 telttakuntaa. Lauantai oli kaunis päivä, mutta sunnuntaina, joka olikin jo syyskuuta, heräsimme sateeseen. No, ei muuta kuin sauna lämpiämään! Aamiaisen ja saunan jälkeen paikkojen siivous. Meitä jäi sunnuntaina patikoimaan 5 ihmistä ja 7 koiraa. Koska ilma oli vähän heikko, päätimme käväistä Evo-keskuksessa. Siellä muistin, että olen kerran kävellyt lähellä olevan kauniin Harjukierroksen ja päätimme suunnata sille. Suunnistus meni pikkasen vikaan ja kolmesta kilometristä tuli kuutisen kilometriä.

Sunnuntaita Harjulla.

Kesse ehti sunnuntaina keskittyä olennaiseen.

Kaunokaisemme Harjulla

Reissu oli mukava & antoisa. Vielä eilen olin sitä mieltä, että otamme osaa mahdollisiin tuleviinkin pihispatikoihin, mutta sitten tuli viesti;"Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry hallituksen kokouksessa todettiin seuraavaa "Keskustelussa hallitus otti kantaa siihen, että koiria oli pidetty alueella vapaana, vaikka se on nimenomaisesti kielletty alueella ja se oli myös sovittu retkelle laadituissa säännöissä. Yleisenä mielipiteenä todettiin, että yhdistyksen järjestämillä retkillä koirat pidetään kytkettyinä alueen sääntöjen niin vaatiessa."

 

Retken alussa todettin kyllä että koirien irtipito on kiellettyä ja että jokainen vastaa omasta toiminnastaan jos pitää koiria irti. Tämä vielä kaikille muistutuksena tulevien mahdollisten retkien osalta. Hallituksen osalta oltiin iloisia mukavasta osallistujamäärästä. Imagokysymys on kuitenkin tärkeä asia yhdistyksen kannalta."

Kylläpä pahoitin mieleni niin retkenjärjestäjien kuin muiden retkeläisten kuin ihan omastakin puolestani. Me aikuiset ihmiset tiesimme alueen säännöt ja omalla vastuullamme pidimme koiria vapaana. Lisäksi kaikkien koirat olivat heti kytkettävissä ja kytkettiinkin aina tarpeen vaatisessa. Eipä olisi minulla tullut juurakkoisella polulla muuten kävelystä mitään tullutkaan.

 No, riittäähän noita metsiä käveltäväksi ilman yhdistyksenkin patikoita. 

 

Lämmin kiitos kuitenkin järjestäjille niin onnistuneesta paikanvalinnasta kuin kaikesta muustakin!

KOIRALEIRI/SIRKUS ELI 4 KOIRAA TORPALLA!

Kesälomani ensimmäiseksi viikoksi tuli torpalle kanssamme myös Heta. Menoa ja meininkiä hurjilla äänitehosteilla riitti koko ajaksi. Kesse haki ja tarjoili keppiä heitettäväksi.

Heitäpä!
Noppe ja Heta saattoivat 10- 15 minuuttia kiskoa frisbeetä hurjasti äristen.

Pippu pisteli menemään mukana isojen malliin.

Heta ja Pippu präijäsivät myös keskenään ja isot tytöt saivat puuhata omiaan. Melkein joka päivä kyseiselläkin viikolla olimme vadelmia poimimassa. Ensin alkuun lyhyempiä aikoja, jotta Pippu tottuu. Kesse, Noppe & Heta ahmivat marjoja suoraan puskista. Pipulle annettiin vadelmia kädestä palkkioksi reippaudesta ja luoksetulosta. Hetan jo lähdettyä Pihisten Open Showhun/agilityyn me jatkoimme vadelmapoimintaa ja metsäkävelyitä. Pipusta on tullut taitava ja rohkea ryteikköetenijä.

Meillä on käynyt myös muita vieraita. Nanna ja Otto pistäytyivät lomani viimeisellä viikolla. Alla Nannan vierailulla ottamia kuvia.

Otto- herra tyttöjen kanssa.

 Pippu oli Otosta kovin kiinnostunut.

 Komea kolmikko; Otto, Kesse & Noppe

Agilityn loppukesän treenikausi alkoi 29.7. Olemme käyneet Nopen kanssa treeneissä 3 kertaa ja Kessenkin kanssa jo kaksi kertaa. Nopen kanssa ehdimme heinäkuun alussa ensimmäisiin epiksiimme; Tattis Cupin 1-osaan. Jännitin etukäteen ihan mielettömästi. Ihan turhaan! Teimme kaksi rataa. Toinen rata 4 sekuntia alle ihanneajan ja yksi virhe. Loppusuoralla näin vain Nopen tassanpohjat vaikka itse pingoin niin lujaa kuin pääsin! 8.7. alkoivat Nopen 3 1/2 kuukautta myöhässä olleet juoksut, joten Tattis Cupin toinen osa jäi väliin. Treenikausi on alkanut mainiosti; Nopella on hyvä vauhti ja se seuraa todella tarkkaan ohjaustani. Kesse oli omissa ekoissa treeneissään ihan liekeissä; vauhti, notkeus & radanluku ihan huippua! Ohjaajamme hihkui kentän laidalla. Toisetkin treenit menivät Kesseltä samaan malliin eikä sadekaan haitannut yhtään eli Kessellä on lääkitys kohdallaan.

Pippu kasvaa niin, että kohina käy! Kuukaudessa paino on lisääntynyt kilolla. Noppe hoitaa Pippua ja leikkii sen kanssa hurjiakin leikkejä. Noppe antaa Pipun kiipeillä päällään ja rei'ittää napakasti. Välillä Noppe joutuu tosin "huomauttamaan" Pippua liiallisesta terävien hampaiden käytöstä. Kesse on tehnyt Pipulle selväksi, että siihen ei terävillä hampailla kosketa. Se ei kuitenkaan estä Pippua kiskomasta Kessen suosikkileluja suoraan sen suusta ja kuljettamasta niitä ympäri kotia. Nyt on selvästi havaittavissa, että Kesse on alkanut pitää Pipun kanssa leikkimisestä vaikka se sitä koittaakin peittää. Kesse saattaa jopa hakea suurimman Kong Wuban kaikkien kiskottavaksi.

Pippu on hurja ja kekseliäs koira! Se loikkasi lauantaiaamuna hampaat edellä suoraan nenääni, kun jumppasin sängyllä. Tuloksena aika paljon verta ja haava nenässäni. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että jumppa/venyttelyni on myös koirarieha eli heittelen mustekaloja ja jalkapalloja samalla kuin jumppaan. Pippu vain innostui vähän liikaa! Seuraavana yönä heräsin kolinaan. Meni vähän aikaa, kun tajusin, että Pippu hakkaa teräsjuomakuppia puiseen arkkuun. Kuppi oli tyhjentynyt ja Pippu kutsui "henkilökuntaa" paikalle. Fiksu tyttö!

Heta täyttää tänään 1- vuoden. Onnittelemme kaikki lämpimästi! Alla Mirvan ottamia uusia kuvia Hetasta.

Heta on kovasti kehittynyt viimeisen kuukauden aikana. Heta oli Haapajärven ryhmänäyttelyssä 4.8., jossa tuomarina oli Jari Laakso. Arvio; "11kk vielä ymmärrettävän keskeneräinen juniorinarttu. Riittävä raajaluusto. Runko voisi olla hiukan täyteläisempi. Hyvä ylälinja. Etuosa saa täyttyä iän myötä. Kokoonsa nähden voimakas kallo, turhan voimakas otsapenger. Ruusukorvat. Hyvät takalmat, riittävät etukulmat. Terveet vaikkakin hieman sipsuttavat liikkeet. Silmät ulkonevat". Heta sai näyttelyssä EH;n.

Pieni pihakoira valvoo torpan pihaa.