NYT EN MALTA ENÄÄ...

NYBYGÅRDS XBOX XENA eli HETA, synt. 19.8.2012
emä FI MVA INGEBORG, isä NYBYGÅRDS NOJSIGA NOA

Heta on Kennel Jangrunnelin ihka ensimmäinen sijoitusnarttu ja lähtee tänä iltana kasvattajan luota kotiinsa Muurameen Mirvan ja Sylvi- pihiksen (Dandinas- koira) luo.

Meillä on kaksi erinomaista Yacatis-koiraa, joiden linja tulee tietysti kauempaa, mutta alkaa Suomessa Yacatis-kennelin kantanartusta Nellistä ( Leonberget'z Fantasy for Yacatis), Kessen emä Minttu (Yacatis Citronella) on Yacatiksen menestyksekkäästä & hyviä jälkeläisiäkin tuoneesta C- pentueesta, Nopen isä (Aagerups Dunder) on edistänyt linjaa niin, että jalostustarkastuksessa tarkastaja sanoi suullisesti Nopen miellyttävän häntä enemmän vaikka erinomainen koira Kessekin on. Ensi keväänä Noppe sitten jatkaa tästä...

Olen kuitenkin jo jonkin aikaa halunnut uutta verta/toista linjaa edellä mainitun rinnalle, jotta olisi mahdolllista tehdä pienimuotoista, mutta hyvää jalostustyötä. Suunnittelin jo koirantuontia pohjoismaista, mutta en epäröinyt hetkeäkään, kun tarjoitui mahdollisuus saada mahdolliseen jalostuskäyttöön rotuunotetun Ingerborgin lupaava & innostava jälkeläinen! Aika näyttää miten Heta kehittyy, mutta jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Tästä lähtien kerron siis blogissamme ja kennelsivuillamme Kessen ja Nopen lisäksi Hetasta. Nybygårdsin blogista http://nybygards.blogspot.fi/ löytyy Hetasta tietoa ja parempia kuvia (ihanan kaunis väri tulee paremmin esiin) kuin myös tarinaa Ingeborgin rotuunoton mutkaisesta tiestä.

Agilityä...

Agilityn kesäkausi päättyi meillä IHAH ry:ssä viime viikolla ja tänään alkaa talvi/sisäkausi. Mutta vielä viime viikkoon.
Maanantaina teimme Nopen ryhmässä rataa, jossa oli erilaisia hyppy/putkiyhdistelmiä. Keli oli märkä ja pimeä (toki kentällä on valo). Meidän ryhmässämme on koiria, jotka ovat kesän aikana treenautuneet kisakuntoon ja ne tekivät rataa kuin ohjukset. Sitten oli toista laitaa edustavia koiria; putket olivat mustia, märkiä... eli ei menty yhteenkään putkeen. Noppe edusti hyvää keskikastia; aluksi minä vähän törmäilin koiran eteen jne. Mutta Noppe teki hyvän suht nopean radan suorittaen kaikki esteet. Olin tyytyväinen, Noppehan on varsinaisesti harrastanut lajia vasta vuoden verran. Tietysti monet koirat treenautuvat vuodessa vaikkapa kisakuntoon, mutta niillä on "pätevämmät" ohjaajat.
Keskiviikkona Kessen ryhmässä oli myös rata; alla oleva tämän vuoden 2012 Agilityn MM-kisojen harjoitusrata.Kisat pidetään tällä viikolla Tsekeissä, mutta harjoitusrata julkaistiin viime viikolla. Radalla ovat mukana kaikki agilityesteet; rata alkaa oikeasta alanurkasta 1. hyppy, 2.kepit, 3. putki, 4. pöytä, 5.Pituus, 6. A-este, 7. hyppy (vasen alanurkka) 8. Puomi, 9. Hyppy, 10. Keinu, 11. Putki, 12. Rengas, 13. Hyppy, 14. Pussi, 15. A-este, 16. Muuri, 17. Hyppy. Tähän järjestykseen loistava ohjaajamme Eilan meille radan laati.
Meillähän olikin Kessen kanssa sellainen ilottelu; nopeaa, tarkkaa, virheetöntä! Tämä siis Kesseltä, minäkin selvisin melko pienin virhein ja olin niin nopea kuin pystyin! Aivan mahtavaa! Onneksi tuli lähdettyä vaikka ensin mietin, että oloni on melko flunssainen.

 

 Agilityn tällä viikolla pidettävien MM-kisojen harjoitusrata

Normaalia arkea...

Meillä normaali arki koiren kanssa tarkoittaa, että juoksujen jälkeen olemme laajentaneet taas lenkkialueita. Koirien kävelytysvyölenkit ovat ihania raikkaassa syysilmassa! Olemme myös päässeet taas jatkamaan agilityä molempien koirien kanssa. Melkein kaksi kuukautta kuluikin ilman agilityä. Ensin agilityssä oli kesätauko ja sitten meillä juoksutauko.

Agilityssä tauko teki koirille vain hyvää! Nopen kanssa treenaamme alkeisjatkoryhmässä ja syyskuun alussa meillä oli ykkösten hyppyrata elokuun kisoista. Miten mainiosti se sujuikaan! Teimme sen Nopen kanssa pätkissä, joihin olin kaikkiin varsin tyytyväinen. Noppe on aina tarkasti seurannut minua, mutta nyt siihen on tullut myös irtoavuutta eli vauhtia! Nopen kanssa on ollut nyt kolme hyvää treenikertaa peräkkäin.

Kessen kanssa jatko1- ryhmässä on myös selvää kehitystä. Kesse pitempään harrastaneena on hyvä ja nopea agilitykoira, mutta vaatii niin tarkkaa ohjaamista. Jos vähänkään jään pyörimään, Kesse ratkaisee itse radan kulun! Nyt se malttaa seurata minua paremmin, mutta silloin, kun on mahdollista; suora, selkeä rata, Kesse antaa palaa! Minä saan pinkoa vieressä täysillä. Itse asiassa minullekin tuli kehuja ohjaajalta; että vauhtini on kasvanut! Eilen oli taas Kessen ryhmässä haastava rata; hyppy, hyppy, hyppy poikittain, rengas takaviistossa, vasemmalla hyppy, hyppy viistossa vasemmalla, mustaputki äärimmäisen vasemmalla, toinen putki oikealla, hyppy, hyppy, hyppy, putki. Eli tuossa kolmannessa hypyssä piti olla tarkka, että sai koiran oikein yli ja kohti rengasta. Vaikea kohta myös mustaputki, koska hypyltä johti suora linja oikean puoleiselle putkelle. Meillä oli Nopen ryhmässä opeteltu voimakasta vartalo-ohjausta ja suunnittelin sitä tuohon putkelle, mutta tein ensin valsseja ja persjättöjä niin kuin muutkin. Eipä tullut mitään, nopsa Kesse syöksyi monta kertaa ekaan putkeen. Sitten ohjaaja kehoitti minua kokeilemaan mainitsemaani vartalo-ohjausta ja sehän toimi! Käänsin voimakkaasti vartalon ja käden kohti mustaa putkea mennen itse ikäänkuin vähän putkesta ohi! Lisäksi oli pieni keppirata ja sivupisteenä pieni tekninen keinurata. Hyvä ja onnistunut treeni-ilta!

Yhä edelleen käymme vielä tämän kuun vapailla torpalla. Koirien torppa- blogistamme voi halutessaan katsella kukkapenkin tekoa Kessen ja Nopen avustamana. Alla kuvasarjassa yhteisen nahkatikun syöntiä. Kesse ja Noppe syövät omat rouhetikkunsa, mutta nahkatikkuja ja -luita syödään vain yhtä kerrallaan. Siis vaikka annan kaksi, niin yleensä Noppe piilottaa toisen ja yhden "luun" syönti alkaa! 

Tässä tikku Kessen tassoissa ja Noppe sanoo;"Kuulit sä?"

Kesse; " Sinne läks!"

Ja täällähän tätä syödään!

Sama juttu sisätiloissa; Noppe jyrsii ja Kesse kuulostelee; "Jokohan se kohta lähtee juomaan tai jotain..."

Kesse nautti, kun poikamme perheensä kanssa vieraili torpalla.

Nuori perhe nukkui kamarissa ja koirat nuuhkuttivat ovella; "Joko siellä herättäis?"

EI MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ...

Vaikka eihän Strömsössä koiria yritetäkään astuttaa, mutta me yritimme. Nyt on kuitenkin todettava, että täksi syksyksi suunniteltu ja kovasti odotettu Kessen & kaikinpuolin hienon Leevin ( Leonberget'z Pyramid Lake HD; B, polvet 0/0, 2x sert) astutus ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut.

Juoksujen alettua aloitimme reilun viikon päästä astutushommat ja ajankohta oli oikea. Kävimme Leevin luona 3 x ja yhden iltapäivän Leevi oli meillä. Siis hyvin laajalla skaalalla, mutta syy astutuksen epäonnistumiseen oli Kessen lisääntymisfysiologisen kehonosan hyvin alhainen sijainti.

Kyllä harmittaa, mutta tämä meni nyt näin!

Johtajan perässä ja edellä

Taaskin on ollut mielenkiintoista keskustelua pihisten facebooksivustolla koirien käsittelystä, koulutuksesta ja johtajuudesta. Siitä innostuneena laitan kokemuksia torpalta alkuviikosta.

Kesse ja Noppe ovat väsymättömimmät marjastuskaverini. Aikaisemmin olemme poimineet mustikoita ja nyt ovat olleet vuorossa villivadelmat. Tässä alla ensin kuitenkin kuvia mustikkamaastosta.

Kun minä istun kivellä tyhjentämässä poimuria ämpäriin, on Kessen mielestä juuri oikea kepinheittoaika!

Heitä, please! Ja kyllähän minä aina jonkun kerran heitänkin, kun tauolla istun.

Aika usein keppi tulee minulle takaisin näin.

Saan kyllä poimia marjoja rauhassa; koirat puuhaavat omiaan ja mustikanpoiminnassa syövät paljon mustikoita.

Minun piti kuitenkin kertoa vadelmanpoiminnasta ja silloin koirat puuhaavat samoja juttuja kuin yllä ja syövät paljon vadelmia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut meidän aika vaikeasta maastostamme; harjuja ja eri tilojen talousmetsää, höystettynä runsaalla määrällä oksia ja erikorkuista pohjakasvustoa. Tulee paljon hyvää liikuntaa!
Välillä se kuitenkin käy yli kykyjen/voimien. Koirat perässäni, niin kuin yleensä vaikeimmissa paikoissa, mennessäni kohti torppaa viimeistä vaikeinta taivalta, jossa "viidakon" alla on näkymättömissä kuoppaa ja nyppylää vieri vieressä, putoa humahdin kuoppaan, vaikka kuinka koitin varovasti kulkea! Sadattelin jonkin verran ja ylösnoustuani Kesse oli siirtynyt johtoon. Kesse johdatti minut pois " viidakosta" ja mistäkö tiesin, että se nimenomaan johdatti ryhmää? No, se kulki normaalia paljon hitaammin ja katseli välillä olkansa yli; "Pääsetkö?". Päästyämme oman pellon laitaan palkkasin koirat ruhtinaalllisesti vadelmilla! Noppehan oli "pitänyt perää" ja katsonut, että "mamma" pääsee.

Putoaminen johtui ehkä siitäkin, että mietin kuinka saan koirat torppaan ilman, että ne juoksevat haukkumaan traktoria. Tullessamme vadelmanpoiminnasta olin jo pitkälle kuullut vaikkakaan en nähnyt, että nyt on meidän pellollamme tai naapurin pellolla työkone ja niinpä olikin; naapurin kesantopeltoa kynnettiin traktorilla. Viljelijä, jolla meidän ja naapurinkin pelto on vuokralla, viljelee monia peltoja omiensa lisäksi. En halunnut kaupunkilaiskoiria traktorin ympärille pyörimään ja haittaamaan työntekoa. Monesti olen miettinyt, että remmit & pannat pitäisi olla metsässä mukana, mutta eiväthän ne nytkään olleet. No, menimme oman pellon oikeaa laitaa ja pidin koirat koko ajan sanallisesti hallussa; "Rauhassa", "Odottakaa", "Seis"...näin pääsimme torpan ovelle ja sisään.

Traktori teki hommansa loppuun, mutta palasi iltapäivällä kovemmalla jyrinällä. Kesse ja Noppe olivat tuvassa hermona, kun eivät kunnolla nähneet traktoria, mutta ääni tuli kuin torpan nurkalta (naapurin pelto on nurkalta vain muutaman metrin päässä). Koitin sanoa, että riittää, mutta haukunta oli hurjaa! Muistin facebook-keskusteluista valokuvaaja Emmin kommentin siitä, että hän oli kuullut haukkuvien koirien lyhyestä eristyksestä. Laitoin koirat kamariin, oven kiinni. Vähän aikaa kuului jotain ääntä, joka kohta hiljeni. Sain tiskata rauhassa loppuun ja kuunnella radiosta ajankohtaisohjelmaa. Tiskattuani päästin koirat tupaan ja sanoin;"Vaikka traktori jyllää edelleen pellolla, te saatte olla tuvassa vain jos olette hiljaa". Koirat siihen; "Puuh" ja kävivät hetekalle maate.

Koulutuspohdiskelua- postauksessa kirjoitin, että Kesse & Noppe joutuvat aina odottamaan lupaa syödä.

Lopuksi vielä ihanan Kessen iso suu!

KENNEL JANGRUNNEL

Ei ole pitkä aika siitä, kun edellisen koirablogimme serveri kaatui ja vaihdoimme tähän palveluun. Nyt kaatui kennelsivumme serveri. Uudet sivut ovat suunnitteilla, mutta kestää ehkä viikon kaksi, ennen kuin ne saadaan esille.

Vanhan koirablogimme kaatuminen hävitti kyseisestä blogista melkein kaikki kuvat. Jos haluaa katsella vanhoja kuvia Kessestä ja Nopesta niitä löytyy haltiatytot.vuodatus.net sivulta helmikuun, maaliskuun, huhtikuun, toukokuun & heinäkuun postauksista vuodelta 2009. Tammikuun 2010 postauksesta löytyy video; "Kesse, Noppe & Rokkihemmon loppu". Tuon aikaiset kuvat ovat melko huonolaatuisia pikkukameralla otettuja eli niitä en siirrä tähän uuteen blogiin. Pyrin laittamaan tähän blogiin esille vanhassa blogissa olleita uudella paremmalla kamerallani otettuja kuvia.

Koulutuspohdiskelua

Pihakoirien facebooksivulla keskustellaan mielenkiintoisista pihakoiriin liittyvistä asioista; mm. pihakoiran luonteesta, minkälainen on pihakoiran luonne? Minkälainen sen pitäisi olla? Ja jos olen oikein ymmärtänyt, tuodaanko pihakoiraa esiin helpompana rotuna kuin se onkaan? Myös erilaiset koulutukseen ja metsästysviettiin liittyvät asiat ovat olleet esillä.

Päätin hiukan pohdiskella omia tapojani kouluttaa/ kasvattaa pihiksiäni. Omat koirani eivät ole maailman täydellisimpiä koiria, mutta ne ovat täydellisiä juuri minulle. Olen toki tehnyt myös ”työtä” asian eteen, onhan kyseessä ykkösharrastukseni/elämäntapani.

Kun Kesse oli 2-3 kuukautta, sain hyvän neuvon vanhalta ystävältä, joka oli pelkästä kissaihmisestä siirtynyt myös pihisihmiseksi. Ystävä oli saanut neuvon oman koiransa kasvattajalta; ”Älä koskaan anna pihakoiralle mitään ilmaiseksi ”. Tämä tarkoittanee sitä, että aina, kun koiralle annetaan jotain, vaaditaan siltä jotain vastineeksi. Meillä tätä noudatetaan mm. seuraavissa jutuissa; ruokakupit lattialle, koirat istuvat x-aikaa odottamassa kunnes saavat luvan syödä, rouhetikun saadakseen pitää vähintään istua, monissa jutuissa myös paiskataan ”ylävitonen”. Ulko-ovesta kuljetaan minun määräämässäni järjestyksessä. Se ei aina ole minä ensin, vaikka pitäisi ehkä olla. Molempia koiria olen tottelevaisuuskouluttanut itsekseni sisällä ja ulkona; ”istu, maahan, paikka, tänne…” lisäksi olen molempien kanssa käynyt Myllypuron koirayhdistyksen tottiksessa. Nykyään harrastan molempien kanssa agilityä Itä- Helsingin Agilityharrastajat ry;ssä. Agilityssä on harjoitteita, joita voi tehdä myös kotioloissa. Olen tehnyt agilitykontaktilaudan ja harjoittelemme kontakteja kotona sisälläkin. Keppirata torpan takapihalle on vasta haaveissa. Pidän koirien liikuttamista myös hyvin tärkeänä. Vähintään yksi pitempi lenkki ja/tai vapaana olo päivässä. Ainahan pitkä lenkki ei ole mahdollista ja silloin lentävät lelut tiuhaan. Olen "sitouttanut" koirat itseeni. Näin voin ihan lähipuistossakin heittää keppiä & frisbeetä ja ympärillämme liikkuu ihmisiä, pyöriä, kaupungin puistokoneita jne., eivätkä koirat reagoi niihin mitenkään. Liikunta on mielestäni tärkeää paitsi terveyden ja kunnon vuoksi, mutta vaikuttaa myös koiran hallittavuuteen ja koulutukseen. Cesar Milanista ollaan ihan oikeutetusti montaa mieltä, mutta hänellä on minua miellyttäviä teesejä, kuten:” Liikunta, koulutus ja helliminen”. Edellä mainitussa järjestyksessä suhteessa koiraan.

Varsinaisen koirien kanssa tehtävän työn lisäksi käyn jonkin verran luennoilla ja koulutuksissa ilman koiria. Yhdeltä luennolta on jäänyt mieleen lause: ” Sitä saat mitä vahvistat, et sitä mitä toivot”. Eli kaikessa viisaudessaan koirat eivät ole ajatusten lukijoita. Meillä vahvistettiin pikku Kessen ”piippausta”; koira pudotti lelun esim. hesaria lukevan ihmisen jalkoihin ja meni vähän matkan päähän makaamaan, tuijottamaan ja jos mitään ei tapahtunut, ryhtyi päästelemään ääniä. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet tiukasti omiin puuhiimme, vähintään katsoimme koiraan useinmiten myös heitimme lelun. Näin ”vahvistettuna” meillä on ”piippaava” koira edelleen, joka toimii edellä mainitulla tavalla, luultavasti aktivoidakseen ihmisiään. Boksereille aikoinaan opetettu lause toimii kuitenkin myös pihakoirilla vaikka ensin arvelin niiden olevan liian sähäköitä rauhoittumaan ”käskystä”: ”Leikki loppu, koira lepää”. Plups, lelu putoaa koiran suusta ja koira rauhoittuu. Tämä toimii tietysti vain jos siitä pidetään kiinni eli, kun lause on sanottu, lelu/keppi/frisbee ei enää lennä. Lähemmäs 40 vuotta koiraharrastusta ja silti virheitä syntyy, mutta aina oppii!

Silloin, kun Kesse oli nuori, ei tullut kirjattua asioita ylös, mutta kyllä Kesselläkin uhma- ja murrosikä olivat. Enkä muista kumman aikana Kesse oli sitkeästi sitä mieltä, että jos koira pääsee ruoka- ja sohvapöydälle, sen on sallittua myös niille mennä. Monesti jouduimme asiasta ”keskustelemaan”, koska me ihmiset olimme toista mieltä Kessen kanssa. Silloin, kun ryhdyimme puuhaamaan Noppea ja kumppaneita, kasvattaja kysyikin minulta haluanko käydä näitä keskusteluja toistamiseen. Sanoin, että totta kai! Nopen kanssa ei juuri niitä keskusteluita ole kuitenkaan tarvinnut käydä.

Kesse on älykäs, ulospäin suuntautunut & haastava sillä tavalla, että ihmisen pitää olla nopea & tarkka esim. agilityssä. Jos Kessen äly vetää ihmisen suuntaan, on Nopen äly peruskoiran suuntaan menevä. Noppe on hellyyttä rakastava metsästäjä. Alussa meni vähän liian kauan tajuta, että Noppe on luonteeltaan erilainen kuin emänsä. Toinen virhe oli ylisöpön koiran liika sylittely. Sillekin on aikansa ja paikkansa, mutta ihmisen laatimassa järjestyksessä. Lisäksi on vienyt aikaa oppia (ja opetellaan vieläkin)  kahden koiran psykologiaa, joka on mielestäni erilaista kuin yhden koiran kanssa. Noppea on kehitetty pikkuhiljaa vähentämällä hellittelyä, tottelevaisuus-/agilitykouluttamalla lempeästi, mutta päättäväisesti. Nopella ei ole metsään vievää riistaviettiä, mutta kohtalainen metsästysvietti. Metsästysviettiä eli Nopelle luontaista ominaisuutta on vahvistettu frisbeen haulla. Nopella frisbee toimii hyvänä jyrsijän korvikkeena. Noppe kiihdyttää alta aika yksikön nollasta sataan, hyökkää frisbeen kimppuun ja tuo sen takaisin. Torpallahan Noppe pääsee aitoon metsästysmeininkiin.

Samana päivänä, kun näin tuon alussa mainitun facebook-keskustelun alkaneen, olin torpan pihalla kädet & jalat mullassa ja huomasin meidän pihatiellämme kaksi ihmistä, miehen ja naisen. Meidän pihatietämme ei pääse kuin meidän pihallemme, ei metsään eikä muualle. Kesse & Noppe syöksyivät haukkumaan tulijoita hännät heiluen. Kesse seisoi ihmisistä 10 metrin päässä ja Noppe vähän kauempana. Ensin luulin ihmisiä marjanpoimijoiksi, jotka yrittävät metsään. Sitten näin kirjoitusalustat ja tajusin, että siinähän ovatkin EU-tarkastajat, jotka ovat tulleet tarkastamaan meidän peltoamme. Pesin nopeasti kädet ja kiirehdin heidän luokseen. Koirat lopettivat haukkumisen meidän kätellessämme. Kesse kävi moikkaamassa miestä ja Noppe vähän myöhemmin naista, kun hän tuli pellolta. Yritin vähän hyvitellä ja sanoin miehelle; ” Huomasitte varmaan, että koirat ovat ystävällismielisiä, koska heiluttavat häntää haukkuessaan?” Mies totesi melko kuivasti: ”Koirat voivat muuttaa nopeasti mieltään.” Kyseessä taisi olla kokemuksen syvä rinta-ääni. Nainen kuitenkin kyseli ystävällisesti koirien rodusta ja erosimme hyvässä hengessä. Mielestäni Kesse ja Noppe toimivat juuri niin kuin pihakoiran tulee toimia.