Kesse ja Noppe ovat väsymättömimmät marjastuskaverini. Aikaisemmin olemme poimineet mustikoita ja nyt ovat olleet vuorossa villivadelmat. Tässä alla ensin kuitenkin kuvia mustikkamaastosta.
Minun piti kuitenkin kertoa vadelmanpoiminnasta ja silloin koirat puuhaavat samoja juttuja kuin yllä ja syövät paljon vadelmia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut meidän aika vaikeasta maastostamme; harjuja ja eri tilojen talousmetsää, höystettynä runsaalla määrällä oksia ja erikorkuista pohjakasvustoa. Tulee paljon hyvää liikuntaa!
Välillä se kuitenkin käy yli kykyjen/voimien. Koirat perässäni, niin kuin yleensä vaikeimmissa paikoissa, mennessäni kohti torppaa viimeistä vaikeinta taivalta, jossa "viidakon" alla on näkymättömissä kuoppaa ja nyppylää vieri vieressä, putoa humahdin kuoppaan, vaikka kuinka koitin varovasti kulkea! Sadattelin jonkin verran ja ylösnoustuani Kesse oli siirtynyt johtoon. Kesse johdatti minut pois " viidakosta" ja mistäkö tiesin, että se nimenomaan johdatti ryhmää? No, se kulki normaalia paljon hitaammin ja katseli välillä olkansa yli; "Pääsetkö?". Päästyämme oman pellon laitaan palkkasin koirat ruhtinaalllisesti vadelmilla! Noppehan oli "pitänyt perää" ja katsonut, että "mamma" pääsee.
Putoaminen johtui ehkä siitäkin, että mietin kuinka saan koirat torppaan ilman, että ne juoksevat haukkumaan traktoria. Tullessamme vadelmanpoiminnasta olin jo pitkälle kuullut vaikkakaan en nähnyt, että nyt on meidän pellollamme tai naapurin pellolla työkone ja niinpä olikin; naapurin kesantopeltoa kynnettiin traktorilla. Viljelijä, jolla meidän ja naapurinkin pelto on vuokralla, viljelee monia peltoja omiensa lisäksi. En halunnut kaupunkilaiskoiria traktorin ympärille pyörimään ja haittaamaan työntekoa. Monesti olen miettinyt, että remmit & pannat pitäisi olla metsässä mukana, mutta eiväthän ne nytkään olleet. No, menimme oman pellon oikeaa laitaa ja pidin koirat koko ajan sanallisesti hallussa; "Rauhassa", "Odottakaa", "Seis"...näin pääsimme torpan ovelle ja sisään.
Traktori teki hommansa loppuun, mutta palasi iltapäivällä kovemmalla jyrinällä. Kesse ja Noppe olivat tuvassa hermona, kun eivät kunnolla nähneet traktoria, mutta ääni tuli kuin torpan nurkalta (naapurin pelto on nurkalta vain muutaman metrin päässä). Koitin sanoa, että riittää, mutta haukunta oli hurjaa! Muistin facebook-keskusteluista valokuvaaja Emmin kommentin siitä, että hän oli kuullut haukkuvien koirien lyhyestä eristyksestä. Laitoin koirat kamariin, oven kiinni. Vähän aikaa kuului jotain ääntä, joka kohta hiljeni. Sain tiskata rauhassa loppuun ja kuunnella radiosta ajankohtaisohjelmaa. Tiskattuani päästin koirat tupaan ja sanoin;"Vaikka traktori jyllää edelleen pellolla, te saatte olla tuvassa vain jos olette hiljaa". Koirat siihen; "Puuh" ja kävivät hetekalle maate.
Koulutuspohdiskelua- postauksessa kirjoitin, että Kesse & Noppe joutuvat aina odottamaan lupaa syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti