Kolmen koiran psykologisten suhteiden seuraaminen on kuin katsoisi luonto-ohjelmaa! Kesse on eittämättä ykköskoira, Noppe alkaa löytää paikkansa kakkosena ja Pippu on vahvaluoteinen lauman alin.
Kesse on todella kova leikkimään leluilla ja antaa aina sillöin tällöin Pipun ottaa lelun, jolla on leikkimässä. Joskus taas Kesse sanoo "kovan" sanan;"Tämä on minun!" ja siihen on Pipun tyytyminen. Noppe & Pippu leikkivät rajusti yhdessä niin leluilla kuin painimalla. Pippu on tietysti iästäänkin johtuen innokas nahkaluiden syöjä. Yleensä jaan aina kolme luuta, mutta monesti Kesse ja Noppe eivät koskekaan omiinsa. Kyttäävät Pipun luuta. Usein Noppe on se, joka nappaa Pipun luun sen mentyä vaikkapa välillä juomaan. Silloin, kun Kesse nappaa Pipun luun, se syö sitä aikansa, mutta ei anna luuta Pipulle takaisin, vaikka ei enää sitä syö ja Pippu käy kysymässä. Kesse saattaa kovaäänisesti haukahdella Pipulle melko pitkäänkin, kun Pippu ei usko, että hänen luunsa on ja pysyy Kessen lähellä!
Meillä koirat saavat nuolla jäätelöpahvit, raejuustorasiat yms. Toki myös astiatkin. Yhtenä iltana kaikki kolme nuolivat jäätelöpahvia, Noppe oli jo poistunut paikalta, Pippu haukahti Kesselle melko painokkaasti, Kesse poistui pahvilta ja haki pahvin itselleen, kun Pippu oli poistunut. Yleensä nimittäin Kesse on se, joka omii erilaiset rasiat ja Pippu saa ne, kun Kesse on lopettanut. On se vaan niin mielenkiintoista!
RIISTAVÄRINEN = RIISTAVIETTINEN?
Ehkäpä tämä ei korreloi yllä mainitusti, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä, että riistavärinen Pippu on myös riistaviettinen. Olen vuosia käynyt ulkoiluttamassa Kesseä ja Noppea yhdellä korkealla mäellä. Paikka on ryteikköinen ja vallihaudoitettu eli energiaa kuluttavaa maastoa koirien juosta vapaana. Itse kävelen mielelläni polkua läpi alueen. Nyt olen sitten käynyt samassa paikassa kolmikon kanssa. Kerran iltahämärissä Pippu huiskaisi hajun perässä vähän pitemmälle kuin olin ajatellut. Sitten en vähään aikaan käynyt mäellä. Yhtenä päivänä kokeilin onnistuneesti ulkoilua kyseisessä paikassa. Seuraava kerta ei ollutkaan niin onnistunut. Koirat juoksivat aikansa ja minä heittelin keppiä. Kutsuin koiria; Kesse ja Noppe "tulivat klipsiin ja saivat napsut". Pippu juoksi kuono maassa ihan selvästi jonkun voimakkaan hajun perässä, huusin, Pipun korvat olivat kiinni, huusin ja huusin. Koira meni monta kertaa ohitseni luomatta katsettakaan meihin. Kävelin mäen alas ja totesin, että en mitenkään saa Pippua kiinni Kesse ja Noppe kiinni kävelytysvyössä. Irrotin koirien hihnat vyöstäni, käskin olla paikalla polun sivussa ja lähdin kiipeämään kivistä ja ryteikköistä mäkeä ylös Pipun perässä. Jonkun aikaa meni, mutta pääsin koiran vierelle, laitoin sen kiinni. Eikä Pippu sitä mitenkään vastustellut. Jos se olisi ollut vain vallaton tai olisi halunnut olla antamatta kiinni, sehän olisi silloinkin juossut jo kauas! Mutta ihan selvästi Pippu oli jonkin eläimen perässä. Mitä olivat Kesse ja Noppe tehneet tällä välin? Eivät mitään! Olivat sillä paikalla mihin olin ne määrännyt. Vierestä meni ohi ihmisiä ja pyöriä. Tässä tuli taas todistettua, että mitä vain voi sattua ja on hyvä jos on hankkimassa kolmatta tai toistakin koiraa, olemassa olevat koirat olisivat mahdollisimman hyvin hallussa!
Vähän jännitin menoa vuodenvaihteeksi torpalle, että miten Pippu pysyy mestoilla. Halusin kuitenkin itse maalle ja halusin antaa Kesselle lepoa ilotulituksista. Meillä ei torpalle ole talvitietä, mutta nyt sinne saattoi mennä, koska ei ollut talveakaan. Pääsääntöisesti Pipun kanssa sujui hyvin, valoisaan aikaan Pippu pysyi jengissä, mutta iltahämärissä se olisi halunnut lähteä jonnekin vähän kauemmaksi...iltaisin pidinkin Pippua ulkona jäljestyshihnassa/valjaissa. Vuoden ensimmäisen päivän iltana lämmitin saunaa, Pippu oli hihnassa saunan ulkopuolella ja hihna oli ranteeni ympärillä, jotta saatoin puuhailla. Yhtäkkiä hihna olikin löysä. Pippu oli yhtä pystylautaa apuna käyttäen irroittautunut valjaista ja hävinnyt pimeyteen. Mitä minä tein? Menin paniikkiin! Iso tie ei ole kaukana nopean pihiksen juosta ja seuraukset voivat olla todella ikävät. Huusin koiraa ihan hurjasti. Eipä sitä näkynyt. Mies tuli pihalle kutsui koiraa rauhallisesti ja sieltähän se tuli, iloisesti häntää heiluttaen Papan luokse!
Kas tässäpä Pippu Pitkätassa sula hopsula hei hopsansaa!
Eipä ole koiranelämä pelkkää auringonpaistetta ja lampaantaljalla makailua. Pari päivää maalta tulon jälkeen Kesse sairastui ripuliin. Aloitin heti riisipiimä-ateriat Kesselle. Ei auttanut, verinen ripuli jatkui ja kolmen sairaspäivän jälkeen alkoi tulla myös oksennusta, joka muuttui illalla veriseksi. Nukkumaan menon sijaan puin päälle niin itselleni kuin Kessellekin ja ajoin Yliopistolliseen eläinsairaalaan, joka on melko lähellä meitä Viikissä. Jonoakaan ei ollut, mutta pitkälle aamuyöhön siihen meni. Kesse laitettiin tiputukseen, nestettä ja lääkkeitä. Tutkimuksia tehtiin ja verikokeita otettiin. Mitään hälyttävää ei havaittu. Vielä ennen lähtöä Kesselle laitettiin nestettä suoraan niskaan ihon alle. Saavuin sairaalaan voipuneen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran kanssa ja lähdin sairaalasta vähän elpyneen tanskalais-ruotsalaisen dromedaarin kanssa. Kesselle määrättiin neljää eri lääkettä, joista yksi oli antibioottia. Runsaassa verentulossa on verenmyrkytyksen uhka ja sitä torjutaan antibiootilla. Näin rankka tauti johtunee Kessen jatkuvasta kortisonilääkityksestä. Kortisoni heikentää vastustuskykyä ja on lisäksi rankka vatsalle. Tästä lähtien Kesse tuleekin saamaan jatkuvasti vatsansuojalääkettä. Vatsansuojalääkkeitäkään ei ole kannattanut aloittaa yhtään aikaisemmin, koska niiden on todettu lisäävän ihmisillä vuosien käytön jälkeen kasvaimien määrän kasvua. Kesse on nyt ollut puolitoista viikkoa ilman kortisonia ja liikkeensä ovat kuitenkin melko letkeät. Vatsa ei ole vielä kunnossa ottamaan nappulaa riisin kanssa. Eli monet asiat Kessen terveydessä ovat mietinnässä.
Tsemppiä teille <3 t.Johanna
VastaaPoistaKoirien kanssa elämä ei käy tylsäksi. Ja useamman koiran lauma on loistava opettaja kenelle tahansa ihmiselle. Minäkin tykkään seurailla meidän parivaljakkoa ja vaivata aivonystyröitä poikien puuhilla.
VastaaPoistaMukavia ja seesteisiä talvipäiviä teille :)
Voi Pippua! Ihana vipeltäjä! <3
VastaaPoistaTsemppiä Kesselle, toivottavasti saat hänet pian taas kuntoon.
Kiitos niin tsempistä kuin muistakin kommenteista! Kessen "sairauskertomus" antoi ehkä väärän kuvan Kessen voinnista. Tänäkin aamuna Kesse pompsahteli lelun kanssa ja lelun perässä sohvien karmeilla, sängyllä, nojatuolissa...
VastaaPoista