tiistai 10. syyskuuta 2013

Kaikenlaista

Toissa viikonloppuna otimme mekin Kessen ja Nopen kanssa osaa Pihispatikkaan Evolla. Isot tytöt saivat viettää laatuaikaa Mamman kanssa ja Pippu oli torpalla puuhommissa Papan kanssa. Lauantaina mukana oli 13 tarupia ja 1 seropi sekä 14 ihmistä. Reitin suunnittelijat arvioivat reitin olevan 10 kilometriä, mutta lopputulema olikin 17 kilometriä, mutta hienosti siitä maaston vaihtelevuudesta huolimatta selvittiin. Mukavaa oli puhella koiristamme, ottaa niistä ja upeasta maisemasta kuvia.
Tässä ollaan lähdössä liikkeelle.
Maisema oli kaunista koko matkan.
Noppelainen & kumppanit haluavat tietää mitä minulla on eväänä.
Kesse tietää paremmin(minä syön itse evääni) ja istuu tapittamassa Mirvaa, joka auliisti jakeli koirille välipalaa.

Tukikohtana meillä toimi Latvatupa, jossa patikalta tultuamme grillasimme makkaraa sekä saunoimme & uimme raikkaassa Latvalammessa. Meitä jäi yöpymään 5 telttakuntaa. Lauantai oli kaunis päivä, mutta sunnuntaina, joka olikin jo syyskuuta, heräsimme sateeseen. No, ei muuta kuin sauna lämpiämään! Aamiaisen ja saunan jälkeen paikkojen siivous. Meitä jäi sunnuntaina patikoimaan 5 ihmistä ja 7 koiraa. Koska ilma oli vähän heikko, päätimme käväistä Evo-keskuksessa. Siellä muistin, että olen kerran kävellyt lähellä olevan kauniin Harjukierroksen ja päätimme suunnata sille. Suunnistus meni pikkasen vikaan ja kolmesta kilometristä tuli kuutisen kilometriä.
Sunnuntaita Harjulla.
Kesse ehti sunnuntaina keskittyä olennaiseen.
Kaunokaisemme Harjulla

Reissu oli mukava & antoisa. Vielä eilen olin sitä mieltä, että otamme osaa mahdollisiin tuleviinkin pihispatikoihin, mutta sitten tuli viesti;"Suomen tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ry hallituksen kokouksessa todettiin seuraavaa "Keskustelussa hallitus otti kantaa siihen, että koiria oli pidetty alueella vapaana, vaikka se on nimenomaisesti kielletty alueella ja se oli myös sovittu retkelle laadituissa säännöissä. Yleisenä mielipiteenä todettiin, että yhdistyksen järjestämillä retkillä koirat pidetään kytkettyinä alueen sääntöjen niin vaatiessa."
 
Retken alussa todettin kyllä että koirien irtipito on kiellettyä ja että jokainen vastaa omasta toiminnastaan jos pitää koiria irti. Tämä vielä kaikille muistutuksena tulevien mahdollisten retkien osalta. Hallituksen osalta oltiin iloisia mukavasta osallistujamäärästä. Imagokysymys on kuitenkin tärkeä asia yhdistyksen kannalta."

Kylläpä pahoitin mieleni niin retkenjärjestäjien kuin muiden retkeläisten kuin ihan omastakin puolestani. Me aikuiset ihmiset tiesimme alueen säännöt ja omalla vastuullamme pidimme koiria vapaana. Lisäksi kaikkien koirat olivat heti kytkettävissä ja kytkettiinkin aina tarpeen vaatisessa. Eipä olisi minulla tullut juurakkoisella polulla muuten kävelystä mitään tullutkaan.

 No, riittäähän noita metsiä käveltäväksi ilman yhdistyksenkin patikoita. 
 
Lämmin kiitos kuitenkin järjestäjille niin onnistuneesta paikanvalinnasta kuin kaikesta muustakin!







9 kommenttia:

  1. Minä en ollut retkellä, kun jouduin viime tipassa jäämään pois, enkä ole hallituksessakaan... mutta koska olen ollut sitä suunnittelemassa niin mulla on varmaan oikeus työntää lusikkani tähän soppaan.

    Tuo koirien kiinni ja irti pitäminen oli sellainen asia jota mun mielestä olisi retkeä suunnitellessa pitänyt pohtia paljon tarkemmin. Silloin kun esitin muille että tästä voi tulla ongelma niin kaikki muut olivat sitä mieltä että ei se ole ongelma kun koirat pidetään kytkettyinä ja sillä hyvä. Omasta mielestäni kytkettynä metsälenkkeilystä nauttii harvemmin hihnan kumpikaan pää ja ymmärrän erittäin, erittäin hyvin miksi koirat ovat lopulta kulkeneet irti... Mutta varmaan tämä soppa nyt todistaa ainakin sen että siitä tosiaan olisi pitänyt keskustella paljon tarkemmin.

    VastaaPoista
  2. Hallituksen puolesta sihteerin mandaatilla pahoittelen, jos olet pahoittanut mielesi saamastasi viestistä. Haluaisin kuitenkin sen verran oikaista tulkintaasi ettei hallitus tuominnut ketään koiransa irtipitämisestä eikä kieltänyt sitä keneltäkään, koska kuten totesit jokainen koiranomistaja vastaa oman koiransa tekemisistä ja kantaa niistä vastuun. Välitetty viesti oli toive, että yhdessä sovittuihin sääntöihin ja alueellisiin sääntöihin kiinnitetään huomiota.

    VastaaPoista
  3. Ite ajattelin ihan samaa lukiessani viestin.

    Enpä kyllä lähde patikoimaan minäkään minnekkään, jos koira on oltava jatkuvasti kytkettynä ellei reitti ole suurin piirtein sellainen että tilaa on liikkua kunnolla. Eli käytännössä kunnon tietä pitkin tallustaa pitäs. Ei mitään polkuja pitkin.

    Kiinnipidon ymmärrän, koska sillä suojellaa luontoa ja niiden eläimistöä, mutta tuohonkin aikaa oli kyllä luonnoneläinten poikaset jo kasvaneet isoiksi jne.

    VastaaPoista
  4. Kävin kesällä luonnonpuistossa vaeltamssa ja pidin koirat kiinni. Täytyy sanoa, että haasteellistahan se oli vain kahdenkin koiran kanssa. Nuuhkittavaa ja tutkittavaa on paljon eli hihnat menivät solmuun useammin kuin kerran. Isona laumana vaeltaminen ei taida jatkossa enää onnistua.

    Loukkaantumisia tapahtuu helposti silloin, kun asioista ei etukäteen keskustella. Etenkin, jos siinä on minkäänlaista vivahdetta moralisoinnista. Niin se vaan on.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista! On hyvä, että keskustelua syntyi niin täällä kuin pihisten facebooksivuillakin. Mitään soppaa tässä ei mielestäni kuitenkaan ole eikä meillä retkeilijöillä ollut myöskään mitään ongelmaa. Huomioimme vallitsevat säännöt eikä ollut myöskään enää pesimäaika niin kuin Heidi mainitsee. Kaikilla koirat olivat myös irti ollessaan "näkymättömän langan päässä" eli koulutettuja ja tulivat luokse heti kutsuttaessa. Ongelman asiasta teki hallitus ja pahoitti monen mielen.

    VastaaPoista
  6. Vielä yksi asia jäi; Marille "pointsit"! Sinun pahoittelusi hälvensivät selkeästi pahaa mieltäni kuin myös muu tekstisi oli selventävää ja liennyttävää.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista kommentointia sekä täällä että fb:ssä. On aina hyvä asia että jokin herättää keskustelua.

    Ymmärrän täysin sun harmistuksen. Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan, ja jokainen on vastuussa itsestään ja koiristaan. Tuossa on kuitenkin yksi syy miksi en ole lähtenyt vaeltelemaan esim. Repovedelle vaikka se on ihan tässä lähellä. Omilla kulmilla pidän surutta ja ilman omantunnontuskia koiria irti sellaisissa paikoissa joissa tiedän sen olevan meille turvallista, ja nykyään voin sanoa että meidän koirat ovat ihan oikeasti "välittömästi kytkettävissä". Mutta nuo kansallispuistot ym. on sellainen asia että mieluummin jätän menemättä, jos on ihan oikeasti pakko noudattaa lakia. (Vaikka tiedän kyllä itseni sen verran hyvin että jos Reposkille minisin niin ihan varmasti päästäisin sielläkin koirat irti...) Kaksipiippuinen juttu.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Maikki kommentista! Minä olen lainkuuliainen kansalainen; noudatan nopeusrajoituksia, kerään koirankakat puistosta(nyt siis 3 remmiä solmussa usein), lajittelen & kierrätän kaikki jätteet...mutta Luonnon/Kansallispuistot ovat minun heikko kohtani. Niitä, kun ei ole turhaan nimetty; ovat paitsi huikean kauniita myös reitteineen hyvin merkittyjä tälläisen tontummankin suunnistajan kulkea. Repovedellä kävimme jo bokseriaikoina hiihtämässä melkein joka talvi. Upea paikka! Nyt pihisten kanssa olemme patikoineet monessakin paikassa. Repovedelläkin, kun Noppelainen oli pieni...

    VastaaPoista
  9. Moikka Jaana! Tässä muistelen mainiota viikonloppuretkeämme Evolla, mutta voitko virkistää muistiani - kumpi oli se Latvatuvan mestarisaunoja, Kesse vai Noppe??? :)

    VastaaPoista