AORTTASTENOOSI ELI AORTAN AHTAUMA

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen minua pyydettiin kertomaan vähän lisää Aorttastenoosista. Olen hiukan selvitellyt asiaa ja kirjoitan myös siitä mitä Ell Anders Eriksson minulle kertoi.

Aorttastenoosi on synnynnäinen sairaus, joka usein ilmeneekin nuoremmilla koirilla. Sikiöaikana sydämen päävaltimoon muodostuu kaventuma. Tämä kaventuma vaikeuttaa veren ulosvirtausta vasemmasta kammiosta suureen verenkiertoon.

Sairaus luokitellaankin verenvirtausarvojen avulla; 2- 2,2 m/s rajatapaus, 2,2-3,5 m/s lievä, 3,5-4,5 m/s keskivaikea ja yli 4,5 m/s vaikea. Nämä virtausarvot todetaan muista valtimoista, joissa normaalivirtauksen pitäisi olla luokkaa 1,5 m/s. Mutta kohonneet virtausarvot viittaavat tukokseen päävaltimossa.

Tutkimusten mukaan aortan ahtauma on yleensä suurempien koirarotujen, bokserin, newfounlandin koira, kultainen noutaja, rottweiler sairaus. Boksereille on tutkimuksilla todettu sairauden olevan perinnöllinen ja new founlandin koirallakin on samansuuntainen tutkimus valmistumassa. Pihakoirilla ei tälläisiä tutkimuksia, materiaalinkin vähyydestä johtuen, ole. Mutta koiraa, jolla on todettu aorttastenoosi, ei suositella jalostuskäyttöön.  Mitään hoitoa ei aorttastenoosiin ole ja sairaus saattaa edetä sydämen vajaatoiminnan asteelle.

Aortan ahtauman oireita ovat yskä, hengen ahdistus/hengitysvaikeudet, laihtuminen/ruokahaluttomuus, rasituksen siedon aleneminen, huimaus/pyörtyminen

Nopella aorttastenoosi on siis lievä-lievä/kohtalaisen rajamailla. Tutkimusten mukaan Nopen sydän jaksaa tällä hetkellä pumpata hyvin verta, joten liikunnanrajoituksia tuli vain vähän. Noppe saattaa kuitenkin olla jonkin verran herkempi saamaan verenpaineen laskua, joka ilmenee huimauksena/pyörtymisenä.

Oman vähäisen kokemukseni mukaan tätä Nopen sydämen lievää sivuääntä on vaikea havaita. Koira on koko nelivuotisin ikänsä käynyt säännöllisesti rokotuksilla eikä tätä synnynäistä tilaa ole ennen havaitttu. Kuuntelutin tilanteen toteamisen jälkeen Nopen sydäntä yhdellä mielestäni pätevällä eläinlääkärillä, mutta pitkänkään kuuntelun jälkeen hän ei kuullut sivuääntä. Syynä saattaa olla Nopen nopea sydämenlyöntitiheys, joka hermostumisesta/lääkärissä entisestään kiihtyy.

Noppe voi kuitenkin hyvin niin kuin yllä olevasta blogimme uudesta sunnuntaina otetusta kansikuvasta näkyy. Kahden viikon päästä aloitamme Nopen kanssa kisavalmiiden agilityryhmässä ja meidän kaksikosta minä olen taatusti se heikoin lenkki!

Lähteet; Ell Anders Eriksson, Ell Nina Menna, Ell Seppo Lamberg, Anu & Eero Lehtiranta