Kesse (FI MVA Yacatis Metsänhaltija s. 28.4.2007) on Nopen (Yacatis Ubalda Djinn s.4.1.2009) emä.Kolmas pihakoirani Pippu (Maräng, s.10.5.2013, emä Riddarens Balett, isä Larsgårds Vido). Nämä tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat liikkuvat luonnossa, torpalla, kotona, agilityssä, näyttelyissä...
perjantai 22. heinäkuuta 2016
RIP LEEVI
Kasvattini Leevi (Jangrunnel Aurelio Zen) on siirtynyt koirien taivaaseen sisarensa luokse. Leevillä puoli vuotiaana todettu epilepsia oli, hyvästä hoidosta huolimatta, liian paha. Osanottoni Leevin perheelle. Suru on suuri täälläkin.
Leevi 15.3.2015- 18.7.2016
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Mikä on tärkeintä/arvokkainta/ihaninta?
Siis mikä on minun mielestäni koiraelämässäni antoisinta ?
Viime viikolla Pipulla oli maanantaina todella onnistuneet agilitytreenit. Kontaktitreenit alkoivat ja Pippu sai treenitauolla hajun ulkoa, haju nosti Pipun riistavietin nollasta sataan alta aika yksikön. Pippu haukkui/ulvoi/kiskoi ulos...kun Pippu oli rauhoittunut hieman, vein sen ulos haistelemaan hallin edustaa. Kun meidän toinen treenivuoromme alkoi Pipun kuono oli suuntautunut ulos ja mietin, että noinkohan se fokusoituu treeniin ollenkaan ja pidin ensin koiran remmissä, homma alkoi sujua, remmi oli maassa ja lopulta pystyin irrottamaan koko remmin, koska Pippu suuntautui niin loistavasti sekä treeniin, että minuun. Tunsin suurta iloa! Tänä iltana olimme taas treeneissä, jossa harjoiteltiin mm. esteen merkkausta ja kontakteja. Pipulla oli todella hyvä vauhti ja tarkkuus.Olin niin ylpeä Pipusta!
Viime viikon tiistai oli Nopen agilitypäivä. Noppe ei tällä hetkellä treenaa ryhmässä, mutta olin varannut meille hallin tunniksi. Teimme lähtötreeniä, keppejä, keinua sekä rataa. Lopuksi teimme vielä pientä rataa ulkona. Noppe osaa ja homma sujui. Noppe oli onnellisin tennarilämppäyksestä ja - jäähdyttelystä. Illallla matkasimme Nopen kanssa Hurtta Openiin, teimme kaksi rataa, yhden sisällä ja yhden ulkona, ei mainittavia tuloksia, kaksi pikkunättiä suoritusta. Aika selvää on, että Noppe on sisähalliaksaaja, Noppe liikkui kuin käsijarrupäällä sekä Hurtan erilaisella sisähallialustalla kuin ulkona hiekallakin, mutta Noppe oli niin mielissään kaksin olosta mamman kanssa ja tennarilämppäyksestä ja -jäähdyttelystä. Hyvä päivä Nopella.
Antoisinta minulle on kuitenkin arki korien kanssa. Aamuisin kaikki kolme heräävät riemulla, kun kelloni soi. Noppe & Pippu pomppivat ja pussailevat minua, Kesse hakee heti vinkuvan kissan ja heittelee sitä ympäriinsä ja pomppii sen perään, hautaa kissan, tonkii esiin...kaksi tuntia ja lopulta Kesse makaa söpösti pää kiinni kissassa.
Kesse piilottaa kissaa peiton sisään ja etsii sitä.
Noppe on nyt ollut niin riemuissaan, että haastelee Pippua painiin. Pippu makaa sohvalla ja Noppe istuu vieressä tuijottamassa, pientä urinaa alkaa kuulua...kohta on painivääntö pystyssä.
Painin lisäksi Nopen ja Pipun suosikkileikkejä on "sidostesukka kestää" eli kiskotaan tyhjennettyjä raatoja raivokkaasti.
Olen todella tyytyväinen, kun voin tarjota pihiksilleni ulkoilua pikku pihallani. Kaikki pihan omaavat tietävät miten pihakoira nauttii pihasta.
Yli 30- vuotta sain koirien kynsienleikkuun sujumaan vaikeuksienkin jälkeen mallikkaasti. Nyt olen Nopen ja Pipunkin kanssa ollut koko ajan vaikeuksissa. Tällä hetkellä olen yli vuoden olen kehittänyt ja hionut yksin leikkaamisen taitoa. Pikku hiljaa homma on alkanut toimia ja tänään oli niin siisti kynsien leikkaussessio! Iloa & Onnea!
Viime viikolla Pipulla oli maanantaina todella onnistuneet agilitytreenit. Kontaktitreenit alkoivat ja Pippu sai treenitauolla hajun ulkoa, haju nosti Pipun riistavietin nollasta sataan alta aika yksikön. Pippu haukkui/ulvoi/kiskoi ulos...kun Pippu oli rauhoittunut hieman, vein sen ulos haistelemaan hallin edustaa. Kun meidän toinen treenivuoromme alkoi Pipun kuono oli suuntautunut ulos ja mietin, että noinkohan se fokusoituu treeniin ollenkaan ja pidin ensin koiran remmissä, homma alkoi sujua, remmi oli maassa ja lopulta pystyin irrottamaan koko remmin, koska Pippu suuntautui niin loistavasti sekä treeniin, että minuun. Tunsin suurta iloa! Tänä iltana olimme taas treeneissä, jossa harjoiteltiin mm. esteen merkkausta ja kontakteja. Pipulla oli todella hyvä vauhti ja tarkkuus.Olin niin ylpeä Pipusta!
Viime viikon tiistai oli Nopen agilitypäivä. Noppe ei tällä hetkellä treenaa ryhmässä, mutta olin varannut meille hallin tunniksi. Teimme lähtötreeniä, keppejä, keinua sekä rataa. Lopuksi teimme vielä pientä rataa ulkona. Noppe osaa ja homma sujui. Noppe oli onnellisin tennarilämppäyksestä ja - jäähdyttelystä. Illallla matkasimme Nopen kanssa Hurtta Openiin, teimme kaksi rataa, yhden sisällä ja yhden ulkona, ei mainittavia tuloksia, kaksi pikkunättiä suoritusta. Aika selvää on, että Noppe on sisähalliaksaaja, Noppe liikkui kuin käsijarrupäällä sekä Hurtan erilaisella sisähallialustalla kuin ulkona hiekallakin, mutta Noppe oli niin mielissään kaksin olosta mamman kanssa ja tennarilämppäyksestä ja -jäähdyttelystä. Hyvä päivä Nopella.
Antoisinta minulle on kuitenkin arki korien kanssa. Aamuisin kaikki kolme heräävät riemulla, kun kelloni soi. Noppe & Pippu pomppivat ja pussailevat minua, Kesse hakee heti vinkuvan kissan ja heittelee sitä ympäriinsä ja pomppii sen perään, hautaa kissan, tonkii esiin...kaksi tuntia ja lopulta Kesse makaa söpösti pää kiinni kissassa.
Noppe on nyt ollut niin riemuissaan, että haastelee Pippua painiin. Pippu makaa sohvalla ja Noppe istuu vieressä tuijottamassa, pientä urinaa alkaa kuulua...kohta on painivääntö pystyssä.
Olen todella tyytyväinen, kun voin tarjota pihiksilleni ulkoilua pikku pihallani. Kaikki pihan omaavat tietävät miten pihakoira nauttii pihasta.
Yli 30- vuotta sain koirien kynsienleikkuun sujumaan vaikeuksienkin jälkeen mallikkaasti. Nyt olen Nopen ja Pipunkin kanssa ollut koko ajan vaikeuksissa. Tällä hetkellä olen yli vuoden olen kehittänyt ja hionut yksin leikkaamisen taitoa. Pikku hiljaa homma on alkanut toimia ja tänään oli niin siisti kynsien leikkaussessio! Iloa & Onnea!
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Kesse Kesseläinen
Kesse on ensimmäinen pihakoirani ja täyttää ensi viikolla jo 9- vuotta. Kesse on kaikkea sitä mitä ihminen voi koiralta haluta; kaunis ja älykäs, mutta ah, niin omapäinen.
Söin pari viikkoa sitten aamupalan jälkiruokana suklaata. Sitä Kesse ei hyväksynyt. Se hyppäsi pöydälle ja niin kuin näkyy suorastaan vaatii suklaata. Kesse kyllä tietää, että koirat eivät saa tulla pöydälle, mutta...
Kun Kesse jotain päättää niin niinhän se asia on; iltaisin Kesse ei viitsi kävellä, sitä on ihan turha koittaa raastaa edes viiden metrin päähän kävelytielle; " Tule nyt edes pissalle..." Jos Kesseä ei huvita tulla niin se on pissaamatta vaikka aamuun saakka. Tämä ovela koira osaa näissä tilanteissa käyttää hyväkseen esim.naapureita, kun naapuri on tulossa Kesse osoittaa, että ihan pakko tervehtiä, minun koittaessani kiskoa sitä kävelytielle. Tervehdittyään Kesse kääntyy päättäväisesti kohti kotia. Se tietää, että minua nolottaa kiskoa sitä, kun naapuri näkee. Kessen mielestä valoisa aika on parasta esim. iltapäivällä voi tehdä useammankin tunnin lenkin. Kun Kesse oli pieni koira kävimme monta keskustelua; jos koiraa pääsee ruokapöydälle/sohvapöydälle niin kyllähän se silloin voi sinne mennä! Tämä oli Kessen mielipide. Ja on edelleen, mutta sitä ei enää tehdä minun nähteni. Palmusunnuntai-iltana Kesse jäi yksi kotiin ja ruokapöydällä oli lapsenlapseni jättämää suklaamurua kuin myös piimälasi. Tottahan Kesse oli siivonnut pöydän, kun tulimme kotiin; suklaat nuoltu pois ja myös piimälasia on yritetty nuolla. Sepä oli pudonnut tuolille. Onneksi ei lattialle saakka, ei siis mennyt rikki. Pienenä Kesse vastusti tassujen kuivausta melko voimakkaasti. Nykyään se nauttii hieronnasta yli kaiken.
Kesse ja lampaan luu
Kesse steriloitiin joulukuussa 2012 ja se ei ikään kuin toipunut leikkauksesta. Keväällä 2013 Kesse oli jäykkä, ei tahtonut päästä sohvalle eikä sänkyyn. Käytin Kesse eläinlääkärissä maaliskuussa, diagnoosi anaalirauhaset ja nielu tulehtuneet, antibioottia. Nielutulehdus vaati vielä toisen antibioottikuurin ja Kessen haukku jäi oudoksi. Varasin Kesselle ajan fyssari Tamara Merenvalta-Keskiseltä. Aika oli tosin vasta kesäkuulle. Kesällä Tamara sanoi, että hänen mielestään Kessellä on kaikki nivelet tulehtuneet. Sain kolme eläinortopedin nimeä. Sain ajan Espoosta heinäkuun alkuun. Ortopedi vahvisti fyssarin diagnoosin ja lääkearvion; kortisonia. Vuoden Kesse söi kortisonia, sitten kivut/jäykkyys hellittivät niin, että lääkityksen saattoi asteittain jättää pois. Viime vuonna löysin lisäravinteen Yumoven, jonka avulla Kesse on pysynyt notkeana. Pari kuukautta sitten Kesse alkoi jättäytyä/jäädä jälkeen metsälenkeillä. Koira oli epätietoisen näköinen kuin ei tietäisi missä on. Se piti käydä hakemassa ja toisten luokse päästyäänkin se saattoi harhautua hankeen. Silloin en ajatellut asiaa juurikaan, mutta käytyäni jo aikaisemmin mainitsemassani Kristina Torpin seminaarissa ja kuultuani, että koirat kärsivät enenevässä määrin dementiasta, päätin, että muiden koirieni muassa myös Kesse alkaa nauttia kookosöljyä. Nyt on pari kuukautta nautittu öljyä eikä Kesse enää eksy metsään. Kesse saa myös aamuisin Hilton Herbsin veteraaniyrttejä. Pari viikkoa sitten Kesse aloitti koirien hyvinvointitutkimuksessa, jossa tutkitaan maitohappobakteerien sopivuuttaa koirille. Arvelin juuri Kessen hyötyvän maitohappobakteerista koiristani eniten, koska Kesse vatsankunto heikkeni niveltulehdukseen syödystä kortisonista. Yllä kuvassa näkyvä lampaanluu oli Kessestä herkullinen, mutta sotki viikoksi Kessen vatsan toiminnan. Vatsakalvo tulehtui juuri ennen tutkimuksen alkua, mutta tuli onneksi sellaiseen kuntoon, että Kesse saattoi liittyä tutkimukseen. Nyt, kun Kesse saa niin paljon kaikenlaista ravintolisänä, jätin tyhmyyksissäni Yumoven pois ja Kesse on taas nivelistään kipeä. Täytyy tilata lisää Yumovea. Vatsa on onneksi kunnossa! Eli luultavasti Kesse saa juurikin maitohappobakteeria eikä lumeainetta.
Kun Kesse jotain päättää niin niinhän se asia on; iltaisin Kesse ei viitsi kävellä, sitä on ihan turha koittaa raastaa edes viiden metrin päähän kävelytielle; " Tule nyt edes pissalle..." Jos Kesseä ei huvita tulla niin se on pissaamatta vaikka aamuun saakka. Tämä ovela koira osaa näissä tilanteissa käyttää hyväkseen esim.naapureita, kun naapuri on tulossa Kesse osoittaa, että ihan pakko tervehtiä, minun koittaessani kiskoa sitä kävelytielle. Tervehdittyään Kesse kääntyy päättäväisesti kohti kotia. Se tietää, että minua nolottaa kiskoa sitä, kun naapuri näkee. Kessen mielestä valoisa aika on parasta esim. iltapäivällä voi tehdä useammankin tunnin lenkin. Kun Kesse oli pieni koira kävimme monta keskustelua; jos koiraa pääsee ruokapöydälle/sohvapöydälle niin kyllähän se silloin voi sinne mennä! Tämä oli Kessen mielipide. Ja on edelleen, mutta sitä ei enää tehdä minun nähteni. Palmusunnuntai-iltana Kesse jäi yksi kotiin ja ruokapöydällä oli lapsenlapseni jättämää suklaamurua kuin myös piimälasi. Tottahan Kesse oli siivonnut pöydän, kun tulimme kotiin; suklaat nuoltu pois ja myös piimälasia on yritetty nuolla. Sepä oli pudonnut tuolille. Onneksi ei lattialle saakka, ei siis mennyt rikki. Pienenä Kesse vastusti tassujen kuivausta melko voimakkaasti. Nykyään se nauttii hieronnasta yli kaiken.
Kesse steriloitiin joulukuussa 2012 ja se ei ikään kuin toipunut leikkauksesta. Keväällä 2013 Kesse oli jäykkä, ei tahtonut päästä sohvalle eikä sänkyyn. Käytin Kesse eläinlääkärissä maaliskuussa, diagnoosi anaalirauhaset ja nielu tulehtuneet, antibioottia. Nielutulehdus vaati vielä toisen antibioottikuurin ja Kessen haukku jäi oudoksi. Varasin Kesselle ajan fyssari Tamara Merenvalta-Keskiseltä. Aika oli tosin vasta kesäkuulle. Kesällä Tamara sanoi, että hänen mielestään Kessellä on kaikki nivelet tulehtuneet. Sain kolme eläinortopedin nimeä. Sain ajan Espoosta heinäkuun alkuun. Ortopedi vahvisti fyssarin diagnoosin ja lääkearvion; kortisonia. Vuoden Kesse söi kortisonia, sitten kivut/jäykkyys hellittivät niin, että lääkityksen saattoi asteittain jättää pois. Viime vuonna löysin lisäravinteen Yumoven, jonka avulla Kesse on pysynyt notkeana. Pari kuukautta sitten Kesse alkoi jättäytyä/jäädä jälkeen metsälenkeillä. Koira oli epätietoisen näköinen kuin ei tietäisi missä on. Se piti käydä hakemassa ja toisten luokse päästyäänkin se saattoi harhautua hankeen. Silloin en ajatellut asiaa juurikaan, mutta käytyäni jo aikaisemmin mainitsemassani Kristina Torpin seminaarissa ja kuultuani, että koirat kärsivät enenevässä määrin dementiasta, päätin, että muiden koirieni muassa myös Kesse alkaa nauttia kookosöljyä. Nyt on pari kuukautta nautittu öljyä eikä Kesse enää eksy metsään. Kesse saa myös aamuisin Hilton Herbsin veteraaniyrttejä. Pari viikkoa sitten Kesse aloitti koirien hyvinvointitutkimuksessa, jossa tutkitaan maitohappobakteerien sopivuuttaa koirille. Arvelin juuri Kessen hyötyvän maitohappobakteerista koiristani eniten, koska Kesse vatsankunto heikkeni niveltulehdukseen syödystä kortisonista. Yllä kuvassa näkyvä lampaanluu oli Kessestä herkullinen, mutta sotki viikoksi Kessen vatsan toiminnan. Vatsakalvo tulehtui juuri ennen tutkimuksen alkua, mutta tuli onneksi sellaiseen kuntoon, että Kesse saattoi liittyä tutkimukseen. Nyt, kun Kesse saa niin paljon kaikenlaista ravintolisänä, jätin tyhmyyksissäni Yumoven pois ja Kesse on taas nivelistään kipeä. Täytyy tilata lisää Yumovea. Vatsa on onneksi kunnossa! Eli luultavasti Kesse saa juurikin maitohappobakteeria eikä lumeainetta.
torstai 24. maaliskuuta 2016
Noppe Noppulainen, erilainen pihis
Noppe on aina ollut luonteeltaan varautunut. Neljä vuotta sitten, kun aloitimme agilityryhmässä Nopen kanssa, Noppe ei esimerkiksi tohtinut istua radalle lähdössä. Väliseinän takaa kuuluvat äänet häiritsivät Noppea.
Saman vuoden kesällä Noppe oli Tuomarinkylän näyttelyssä tanskalaistuomarin syynättävänä. Tuomari antoi toki laatuarvioksi ERIn, mutta tuli sanomaan minulle, että hän ei voi Nopelle sertiä, koska koira on liian hillitty ja elegantti pihakoiraksi.
Kun Nopella 4- vuotiaana todettiin aorttastenoosi, aortanahtauma, vei minulta pari vuotta ymmärtää, että sairaus on varmasti vaikuttanut myös Nopen psyykeen koko koiran tähän astisen elinajan, vaikka diagnoosi tuli vasta aikuisiällä. Sairaus, kun on synnynnäinen. Aorttastenoosissa verenpaine laskee äkillisesti ja koiraa huimaa. Tämä varmasti tekee olon epävarmaksi, että miten selvitään haastavista tilanteista. Noppe on ainoa reaktiivinen koirani, mutta ei lainkaan agressiivinen. Jos on vähänkään epäilyttävää; ääniä, outoja ihmisiä... kolisevia polkupyöriä, mustavaatteisia ihmisiä juoksee kohti, Noppe kyllä ilmoittaa asiasta. Tämän jälkeen voidaan kyllä moikata näitä epäilyttäviäkin "kohteita".
Noppe
Agility on mielestäni hauska harrastus ja sopii hyvin pihakoiralle, mutta olen myös tietoisesti pyrkinyt koulutuksella vahvistamaan Nopen psyykeä. Ensin tottiksella ja nyt jo neljä vuotta agilityllä. Noppe on hyvä agilitykoira, mutta ei ihan irtoavinta sorttia. Noppe seurailee lojaalisti minua, kun välillä pyörin pitkin poikin agilityrataa.
Nyt Noppe on 1 1/2 kuukautta aamuruuan seassa syönyt kookosöljyä. Reaktiivisuus on selkeästi vähentynyt niin ulkona kuin sisällä. Agilityssä koiran itsetunnon kehitys näkyy selkeimmin. Noppe ampuu kuin tykki esteeltä toiselle. Kävimme pitkästä aikaa kisaamassakin ja tuloksena ensimmäinen LUVA. Myös kisan toinen rata sujui mainiosti; yliaika nolla, 0,57 sekuntia yliaikaa. Tällä B-radalla sijoitus oli 3. ja saimme kantaa palkintokassin kotiin.
Saman vuoden kesällä Noppe oli Tuomarinkylän näyttelyssä tanskalaistuomarin syynättävänä. Tuomari antoi toki laatuarvioksi ERIn, mutta tuli sanomaan minulle, että hän ei voi Nopelle sertiä, koska koira on liian hillitty ja elegantti pihakoiraksi.
Kun Nopella 4- vuotiaana todettiin aorttastenoosi, aortanahtauma, vei minulta pari vuotta ymmärtää, että sairaus on varmasti vaikuttanut myös Nopen psyykeen koko koiran tähän astisen elinajan, vaikka diagnoosi tuli vasta aikuisiällä. Sairaus, kun on synnynnäinen. Aorttastenoosissa verenpaine laskee äkillisesti ja koiraa huimaa. Tämä varmasti tekee olon epävarmaksi, että miten selvitään haastavista tilanteista. Noppe on ainoa reaktiivinen koirani, mutta ei lainkaan agressiivinen. Jos on vähänkään epäilyttävää; ääniä, outoja ihmisiä... kolisevia polkupyöriä, mustavaatteisia ihmisiä juoksee kohti, Noppe kyllä ilmoittaa asiasta. Tämän jälkeen voidaan kyllä moikata näitä epäilyttäviäkin "kohteita".
Agility on mielestäni hauska harrastus ja sopii hyvin pihakoiralle, mutta olen myös tietoisesti pyrkinyt koulutuksella vahvistamaan Nopen psyykeä. Ensin tottiksella ja nyt jo neljä vuotta agilityllä. Noppe on hyvä agilitykoira, mutta ei ihan irtoavinta sorttia. Noppe seurailee lojaalisti minua, kun välillä pyörin pitkin poikin agilityrataa.
Nyt Noppe on 1 1/2 kuukautta aamuruuan seassa syönyt kookosöljyä. Reaktiivisuus on selkeästi vähentynyt niin ulkona kuin sisällä. Agilityssä koiran itsetunnon kehitys näkyy selkeimmin. Noppe ampuu kuin tykki esteeltä toiselle. Kävimme pitkästä aikaa kisaamassakin ja tuloksena ensimmäinen LUVA. Myös kisan toinen rata sujui mainiosti; yliaika nolla, 0,57 sekuntia yliaikaa. Tällä B-radalla sijoitus oli 3. ja saimme kantaa palkintokassin kotiin.
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Olisiko kookosöljy koiralle passelia/avuksi?
Edellinen blogikirjoitukseni poiki kovasti kysymyksiä tuosta kookosöljyn soveltuvuudesta koiralle. Kysyin asiaa Kristiina Torpilta, jonka seminaarista minä edellisessä postauksessa kirjoitin. Kysyin miten hän itse päätyi kookosöljyyn ja onko kookosöljystä tieteellistä näyttöä?
Tässä Kristiinan vastaukset;
Alla joitain viitteitä keskipitkäketjuisiin rasvahappoihin (=kookosöljy) ja käytökseen. Tämä nyt vain lyhyen "googletuksen" tulos. Tähdellä merkityt ihmisistä (mutta Alzheimeriin, jonka mallina koiraa käytetään ihmisellä, miksei siis toisinkin päin) loput koirista. Kaikki eivät välttämättä ole kovin hyviä tutkimuksia, en ole lukenut kaikkia kriittisesti läpi (ehkä joskus aika vielä riittää siihenkin), mutta suurin osa on julkaistu asiallisissa lehdissä.
Tässä Kristiinan vastaukset;
Alla joitain viitteitä keskipitkäketjuisiin rasvahappoihin (=kookosöljy) ja käytökseen. Tämä nyt vain lyhyen "googletuksen" tulos. Tähdellä merkityt ihmisistä (mutta Alzheimeriin, jonka mallina koiraa käytetään ihmisellä, miksei siis toisinkin päin) loput koirista. Kaikki eivät välttämättä ole kovin hyviä tutkimuksia, en ole lukenut kaikkia kriittisesti läpi (ehkä joskus aika vielä riittää siihenkin), mutta suurin osa on julkaistu asiallisissa lehdissä.
Terkuin,
Kristiina
Dietary Enrichment with Medium Chain Triglycerides (AC-1203) Elevates Polyunsaturated Fatty Acids in the Parietal Cortex of Aged Dogs: Implications for Treating Age-Related Cognitive Decline
Dietary supplementation with medium-chain TAG has long-lasting cognition-enhancing effects in aged dogs
Induction of ketosis may improve mitochondrial function and decrease steady-state amyloid-β precursor protein (APP) levels in the aged dog
*Nutritional or pharmacological activation of HCA2ameliorates neuroinflammation
Feeding Healthy Beagles Medium-Chain Triglycerides, Fish Oil, and Carnitine Offsets Age-Related Changes in Serum Fatty Acids and Carnitine Metabolites
Effects of diet and behavioral enrichment on free fatty acids in the aged canine brain
Effects of a ketogenic diet on ADHD-like behavior in dogs with idiopathic epilepsy
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
"Pelkään, että se joskus vielä puree multa naaman irti"
Otsikko ei onneksi ole omasta eikä läheisteni koiraelämästä, mutta ikävä kyllä ihan suora lainaus 1 1/2- vuotiaan Bernin emännän suusta. Koira on kahdesti joutunut nuorena toisen koiran hyökkäyskohteeksi ja agressio toisia koiria kohtaan on lisääntynyt iän myötä huolestuttaviin mittasuhteisiin. Tämä tarina/potilaskertomus oli esillä yhtenä eläinlääkäri/eläintenkouluttaja Kristiina Torpin seminaarista 13.-14.2. "Ongelmakäytöksen fysiologia ja sen hoito" Koirakoulu Visiossa.
Koirien käytösongelmien kokonaisvaltaiseen hoitoon kuuluu Kristiina Torpin mukaan; ympäristön muokkaaminen ja hallinta, käytösterapia, aktivointi ja virikkeistäminen, ravintolisät sekä lääkitys. Kristiina Torp vahvisti se mitä olen aina miettinyt;"koirat ajattelevat ja niillä on tunteita"
Yllä mainituin keinoin saivat apua myös Berni ja emäntänsä. Koiralla todettiin siirretty agressiivisuus ja ylireaktiivisuus. Puolitoista kuukautta hoidon aloituksesta koira on selkeästi rauhallisempi sisätiloissa ja kolme kuukautta hoidon aloituksesta tilanne selvästi rauhallisempi, koiran kanssa pystytään ulkoilemaan.
Olen ymmärtänyt, että agressiot ovat yhä useimmin syynä koirien lyhyeen elinikään. Niinpä on hienoa, että vaikeuksiin on saatavissa laadukasta apua ja tukea. Työtä tietysti täytyy tehdä myös koiran omistajan. Koirille voi myös opettaa muiden muassa syvähengitystä. Kesse nyt onkin aika lailla syvähengittäjä, mutta Pipulle ja Nopelle tekee varmasti syvähengitys hyvää.
Minä otin osaa kyseiseen seminaariin, koska halusin saada laajempaa näkemystä kyseisiin asioihin, mutta lisäksi halusin ottaa selvää voiko Nopen ajoittain liiallinen reaktiivisuus johtua siitä, että aorttastenoosi aiheuttaa verenpaineen laskua ja tätä kautta huimausta. Huimaus taas saattaa tehdä Nopelle epävarman olon. Kristiina Torp piti tätä hyvin mahdollisena. Noppehan ei ole tippaakaan agressiivinen vain reaktiivinen. Kokonaisvaltaisessa hoidossa mainitaan ympäristön muokkaaminen. Itsehän olen sitä jo tehnyt muuttamalla levottamasta kerrostalosta pyöräkellarin yläpuolelta rivarin päätyyn rauhallisemmalle alueelle.
Vanhempien koirien keskuudessa käytöshäiriöitä aiheuttaa monesti dementia. Hermosolujen suojeleminen vaikuttaa olevan sekä mahdollista, että tärkeää. Sillä käytösongelmat voivat aiheuttaa paljon vahinkoa. Aikaisemmin "vain" reaktiivinen koira voi tulla vanhemmiten agressiiviseksi.
Seminaarissa tuli hyvää oppia ravinnonmerkityksestä koiran psyykeen. Aloitin kaikille koirilleni kookosöljyn antamisen.Sain itse hyvän muistutuksen siitä, että Kesseä pitää huomioida enemmän. Kesse aloitti veteraaniyrttien nauttimisen päivittäin. Olen huomaavinani Kessessä pirteyden ja notkeuden lisääntymistä. Nyt mökilläkin Kesse ulkoilee aamulla aikaisemmin ja myöhemmin illalla kuin yleensä.
Koirien käytösongelmien kokonaisvaltaiseen hoitoon kuuluu Kristiina Torpin mukaan; ympäristön muokkaaminen ja hallinta, käytösterapia, aktivointi ja virikkeistäminen, ravintolisät sekä lääkitys. Kristiina Torp vahvisti se mitä olen aina miettinyt;"koirat ajattelevat ja niillä on tunteita"
Yllä mainituin keinoin saivat apua myös Berni ja emäntänsä. Koiralla todettiin siirretty agressiivisuus ja ylireaktiivisuus. Puolitoista kuukautta hoidon aloituksesta koira on selkeästi rauhallisempi sisätiloissa ja kolme kuukautta hoidon aloituksesta tilanne selvästi rauhallisempi, koiran kanssa pystytään ulkoilemaan.
Olen ymmärtänyt, että agressiot ovat yhä useimmin syynä koirien lyhyeen elinikään. Niinpä on hienoa, että vaikeuksiin on saatavissa laadukasta apua ja tukea. Työtä tietysti täytyy tehdä myös koiran omistajan. Koirille voi myös opettaa muiden muassa syvähengitystä. Kesse nyt onkin aika lailla syvähengittäjä, mutta Pipulle ja Nopelle tekee varmasti syvähengitys hyvää.
Minä otin osaa kyseiseen seminaariin, koska halusin saada laajempaa näkemystä kyseisiin asioihin, mutta lisäksi halusin ottaa selvää voiko Nopen ajoittain liiallinen reaktiivisuus johtua siitä, että aorttastenoosi aiheuttaa verenpaineen laskua ja tätä kautta huimausta. Huimaus taas saattaa tehdä Nopelle epävarman olon. Kristiina Torp piti tätä hyvin mahdollisena. Noppehan ei ole tippaakaan agressiivinen vain reaktiivinen. Kokonaisvaltaisessa hoidossa mainitaan ympäristön muokkaaminen. Itsehän olen sitä jo tehnyt muuttamalla levottamasta kerrostalosta pyöräkellarin yläpuolelta rivarin päätyyn rauhallisemmalle alueelle.
Vanhempien koirien keskuudessa käytöshäiriöitä aiheuttaa monesti dementia. Hermosolujen suojeleminen vaikuttaa olevan sekä mahdollista, että tärkeää. Sillä käytösongelmat voivat aiheuttaa paljon vahinkoa. Aikaisemmin "vain" reaktiivinen koira voi tulla vanhemmiten agressiiviseksi.
Seminaarissa tuli hyvää oppia ravinnonmerkityksestä koiran psyykeen. Aloitin kaikille koirilleni kookosöljyn antamisen.Sain itse hyvän muistutuksen siitä, että Kesseä pitää huomioida enemmän. Kesse aloitti veteraaniyrttien nauttimisen päivittäin. Olen huomaavinani Kessessä pirteyden ja notkeuden lisääntymistä. Nyt mökilläkin Kesse ulkoilee aamulla aikaisemmin ja myöhemmin illalla kuin yleensä.
Pippu ja Noppe vääntävät karahkasta pellolla.
maanantai 4. tammikuuta 2016
NOPPE 7-VUOTTA!
Tänään täyttää Noppe Noppulainen 7- vuotta. Noppe on meidän vahti ja innokas harrastuskoira. Todella iloinen olen, että Nopella kolme vuotta sitten todettu aorttastenoosi ei ainakaan vielä ole aiheuttanut mitään vaivaa.
Juhlapäivän kunniaksi kaikki saivat kuivatut poronselkäluut.
Kyllä maistuu! Pippu vähän ihmettelee omaansa. Pippu alkoikin syödä luuta vasta, kun Kesse pakkoluovutti Pipun luun ja Pipulle jäi Kessen luu. Koirilla on koirien kujeet.
Tässä Pippu ja alunperin Kesse luu.
Pippu, luu ja vinkuva kissa. Annoin kissan joululahjaksi Pipulle ja Noppe sai vinkuvan valaan. Kesse sai pitkän karvaisen vinkuvan pötkylän. Ei mennyt aikaakaan, kun Noppe ja Pippu olivat suolistaneet Kessen pötkylän ja Kesse taas oli pakkoluovuttanut kissan ja valaan. Nyt Kesse on kaiken hereillä oloaikansa leikkinyt vinkuvalla kissalla vähän yli viikon. Aamulla, kun minulla kello soi, Kesse alkaa leikin välittömästi. Se on hurjaa menoa; välillä kissa laitetaan peiton alle, välillä koirien petiin. Sitten Kesse retuuttaa kyseisiä juttuja ympäriinsä ja kaikki paikat on hyrskyn myrskyn. Välillä Kesse tuo kissan minulle heitettäväksi. Tuo Kesse retuutus ei hajota mitään, mutta nyt Pippu on alkavat Kessen jälkeen ottamaan haltuunsa pedin/tyynyn yms. Ja se syö niitä! Siis tyynyliinoja, pedinpäällisiä jne. Joten nyt olen sitten joutunut laittamaan Kesselle rajat.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE KOIRILLE, KOIRAIHMISILLE JA SELLAISEKSI HALUAVILLE!
Tässä Pippu ja alunperin Kesse luu.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE KOIRILLE, KOIRAIHMISILLE JA SELLAISEKSI HALUAVILLE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)