Talvilomailua…

Olimme ihka ensimmäistä kertaa hiihtoloman vietossa torpalla muutaman päivän viime viikolla ja kyllä nautimme kaikki! Torppahan on nyt ollut meillä neljä vuotta, mutta sinne ei mene kunnollista talvitietä eikä autolle oikein löydä hyvää säilytyspaikkaa. Nyt kuitenkin halusimme mennä katsomaan miltä torpalla näyttää, koska olimme tammikuun lopussa kaadattaneet torpan pihalta puita. Hienolta näytti!
Ensin alkuun olivat lämpötilat plussalla ja koirat saivat möyriä syvällä hangessa.

 Hiihtelimme metsässä ja koirat hiffasivat melko pian, että pihis mahtuu juoksemaan hyvin yhden suksen uraa ja näin ne säästivät jonkin verran voimia.  Kesse ja Noppe hyödynsivät myös pihalla syntyneitä/kaivettuja polkuja.

Sitten pakasti kunnolla ja hanki kantoi.

 Ei ollut riemulla rajoja, kun koirat painelivat harjuja ylös ja alas meidän hiihtäessämme ”laakson” pohjalla.Kyllä mekin nousimme mäkiä ylös ja tulimme tietenkin myös alas. Mies kutsui sitä zumbaamiseksi ja kyllä ovat reidet olleetkin melko kipeät. Illalla lämpesi torpan sauna ja otimme koirien kanssa makoisia löylyjä. Koirat nauttivat myös puiden kaadatuksesta syntyneestä lisääntyneestä pihatilasta (vanhin kaadettu kuusi laskujemme mukaan 71 vuotta)

Kessellä on myös aina omat puunjyrsintä harrastuksensa.

 

Paljon kaikenlaista koirapuuhaa

Koko ajan tapahtuu niin paljon koirien kanssa ja muutenkin. Aikaa kirjoittamiseen ei tahdo löytyä.

Usein huomaan pohdiskelevani, että miten ihmiset joilla ei ole koiraa/koiria selviävät elämästä. Hehän eivät kai tiedä mistä jäävät paitsi. Minullakin yksi koiraton työtoveri ihmettelee miten jaksan lähes joka aamu lähteä koirien kanssa ulos kello kuusi. Sehän on tottumuskysymys, virkistävää ulkoilla ennen aamiaista ja saada samalla selko päivän lämpötiloista. Koirattomat ihmiset joutuvat lähtemään aamuun yleensä pelkän lämpömittarin lukeman tuella ja sehän ei usein varsinkaan täällä Helsingin niemellä kerro totuutta. Tuulella on suuri merkitys.

Jos nyt lähdetään ihan aamusta koirien minulle tuottamasta ilosta. Kun minun uneni kevenee, on Noppe heti valmiina runsaasti suukotellen ja mielettömästi häntää heiluttaen toivottamaan minut tervetulleeksi uuteen päivään. Kesse ei ole niin ylitse vuotava, mutta kyllä senkin suunnasta jostain vällyjen poimuista kuuluu urinaa, joka kertoo; ”Täällä ollaan”. Jonain aamuina Kessekin työntyy kainaloon ennen ylösnousun hetkeä. Kesse suukottelee melko karkealla kielellään harvemmin kuin Noppe, mutta sitä paneutuvammin(naama tulee todella puhtaaksi). Koirat syövät ennen aamu-ulkoilua, Noppe puoli kuppia Acanan Small Breedia ja Kesse 2/5 osaa Acanan Light & fittiä. Tultuamme ulkoa, minun syödessäni, koirat juovat kupilliset Gefilus-piimää. Sitten ne käyvät viereisellä tuolilla paiskaamassa ylävitoset ja saavat rouhetikut/nahkatikut. Syödessäni ja lehteä lukiessani heittelen usein Kesselle lelua, tällä hetkellä suosikkilelu on vinkuva mustekala. Minun syötyäni koirat putsaavat puurolautaseni ja nuolevat piimälasini demokraattisesti; Kesse aloittaa, koska nuolee sivureunat eikä lauta kuonoaan lasiin, Noppe työntää kuononsa lasiin ja putsaa pohjan. Sillä aikaa, kun pesen hampaita, koirat hakeutuvat kiireesti sänkyyn, jossa suoritan aamuvenyttelyni. Niille tuntuu olevan ihan kunnia-asia valvoa minun aamujumppaani. Nyt olemme hiukan kääntäneet aamuohjelmaa: tällä hetkellä syön aamiaisen ensin, koirat syövät sitten ja ulkoilun jälkeen alkaa aamujumppani johon koirat osallistuvat Kesse tuomalla mustekalaa ja Noppe futista. Eli teen kolmea asiaa samaan aikaan; jumppaan, heitän Kessen lelua ja Nopen jalkapalloa. Koirien piimän tarjoilen keppijumppani alkajaisiksi ja ”tikut” koirat saavat lähtiessäni töihin. Töistä tullessani vien koirat heti ulos. Äsken juuri olimme tällä ”väliulkoilulla” ja heittelin keppiä lähipuistossa, jossa Kesse ja Noppe kirmailivat innoissaan lumisateessa.

Vapaapäivänäni maanantaina leikkasin koirien kynnet niin kuin yleensä joka maanantai, jotta illan agilitytreeneissä eivät kynnet liu’u. Aika usein maanantaisin myös skraappaan koirat eli suin ne furminaattorilla. Nyt annoin kuitenkin kummallekin elvyttävän hieronnan, sillä mielestäni Kessen alaselkä vaikutti vähän jumiutuneelta.  

No, ainahan ei elämä koirien kanssa ole päivänpaistetta, mutta sekin kuuluu asiaan. Tällä hetkellä 1/3 osaa koiristamme eli vain Noppe on 100 % iskussa. Kesse toipui lopulta ihan mainiosti niin sterilisaatiosta kuin siitä aiheutuneesta ” lankareaktiostakin”. Kesse piti kuukauden agilitytreenitaukoa ja juuri, kun Kessen piti aloittaa treenit, niin edellisenä lauantaina iltaulkoilulla käyskennellessämme puistossa kovalla lumella Kessen oikea takajalka putosi syvään kovaan kuoppaan. Koira linkutti jonkin aikaa. Linkuttaminen lakkasi aika pian, mutta Kessen oli pitkään vaikea istua ja kuoppaan putoamisen jälkeen Kesse on halunnut aina ulkoa tultua matkustaa hissillä vaikka on vain yksi kerrosväli, mutta se on kierteinen. Tosin Kesse näyttää nauttivan hissiajelusta ja on ihan itse opetellut hissikäyttäytymisen; kun hissin ovi aukeaa Kesse menee hissin peränurkkaan. Hissin oven sulkeutuessa Kesse työntää kuononsa valmiiksi ovelle. Vaikuttaa siltä, että Kesse haluaa mennä ensimmäisenä ulos hissistä. Vein kuitenkin Kessenkin treeneihin ja olemme käyneet niissä nyt pari kertaa eikä mitään linkuttamista tai muuta ole, mutta jotenkin en ole varma siitä, että Kesse on ihan kunnossa… Muutama viikko sitten pikku-Heta Muuramessa katkaisi oikean takajalkansa kotona sisällä leikkiessään. Hetan jalka leikattiin viikon päästä sen murtumisesta ja nyt on jo tikitkin poistettu ja liimasidettä pidetään nyt jonkun aikaa. Sitten jalka kuvataan. Heta on pirteä pikku-potilas ja aloittaa kohta paitsi pentukoulun myös pentuagilityn. Eli kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta eteenpäin mennään!

Olen taas parina päivänä tehnyt korien kanssa kävelytysvyölenkkiä ja sitten olen heitellyt keppiä yhdessä puistometsässä, jonne kaupungin miehet ovat kasanneet ison keon erilaisia oksia ja rankoja. Niistä riittää koirille pienittävää! Koirat ovat olleet niin mielissään näistä reissuista, että ovat molemmat kiittäneet jälkeenpäin; ensin toinen ja sitten toinen koira on noussut etutassoilla minun polvilleni ja pusutellut kovasti, kun olen kyykkinyt eteisessä releitä keräämässä ulkoa tultua. On myös aina yhtä mukavaa katsella televisiota toinen koira niskassa/pään päällä ja toinen kainalossa!

Pidän kovasti talvesta, mutta nyt odottelen kyllä kevättä. Arvioin Nopen juoksujen alkavan maaliskuun lopulla. Juoksujen alettua noin viikon päästä Kesse menee kevätlomalle pojan perheeseen ja Aatos lahdesta muuttaa meille tarvittavaksi ajaksi. Astutuksesta 5- 6 vkoa ja Noppe ultrataan. Saadaan paitsi vahvistus koiran tiineydestä myös osviittaa pentujen määrästä. 

Noppe- kaunokainen

P.S. Kesse & Noppe kiittävät Anskua ja poikia eli pihisblogi Maalaisjuntteja New Blog Love- tunnustuksesta!

HETA KÄVI KYLÄSSÄ!

Joulun aika on ollut taas surullisten ja iloisten tapahtumien vaihtelua, niin kuin elämä yleensäkin. Joulumieltä ovat laskeneet; joulun alusviikolla tullut tieto rakkaan ihmisen poismenosta kuin myös Kesselle 19.12. tehdyn sterilisaation haavanyläpuolinen tulehdus. Minulla itselläni alkoi jouluaattona kaikkien aikojen flunssa. Olen tähän mennessä niistänyt neljä rullaa vessapaperia ja nyt on alkanut yskä...Hyviäkin asioita tapahtuu, ihana ensimmäinen lapsenlapsemme vietti vanhempineen joulupäivää kanssamme. Kessen haavanyläpuolinen tulehdus on parempaan päin. Uuttera haavan suihkutus vedellä ja puhdistus betadine-liuoksella tuottaa tulosta. Nyt täytyy vain malttaa pitää Kesse leikkimättä yhteensä pari viikkoa ja agilitytaukoa tulee  kuukausi, jonka jälkeen aloitetaan rauhassa matalilla esteillä.

Eilen oli suuri ilon aihe; meillä vieraili Heta! Kiitos vielä Mirvalle, kun ajelit Keski-Suomesta Helsinkiin! Heta on vilkas, ulospäinsuuntautunut, suloinen 4 1/2 kuukauden ikäinen pusuttelija. Niin kuin kaikki pihakoiria kuvaavat tietävät on eläväisistä koirista ajoittain vaikea saada kuvia. Alla kuitenkin muutamia otoksia mukavasti kehittyvästä Hetasta.

Kesse haluaa tietää;"Miksi tuo pieni tyyppi syö "minun" kinkkuani?" Käytimme siis kinkkua Hetan poseeraukseen eikä se ymmärrettävästi ollut Kessen mieleen...

Heta sivulta.

Heta edestä.

Hetan pää tarkemmin.

Heta melkein paikallaan, mutta ah, niin söpönä!

Heta & Noppe

JOULUTERVEHDYS!

Marin ja Nooan haaste

Jo yli kuukausi sitten saimme Marilta ja Nooalta haasteen, joka alkuperäisesti kuului näin; “Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”.
Nyt on tullut aika vastata siihen:


1. Onko koirallasi tiukka kuri vai onko sillä samat tai lähes samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä?

Koirilla on ja ei ole tiukka kuri. Sisällä kotona koirilla on paljon vapauksia; omat nojatuolit, yhteiset sohvat muiden kanssa, nukkuvat sängyssä, istuvat ruokapöydän tuoleissa…, mutta eivät syö ruokapöydässä eivätkä syö ruokaansa ennen kuin lupa on annettu, paiskaavat ylävitoset aina, kun saavat jotain esim. purutikut, eivät poistu eteisestä ulkoilulta tultua ennen kuin on annettu lupa jne.. Ulkona kuri on toisenlainen; ”normiulkoilulla” koirat kiertävät lähipuiston eikä se sisällä yleensä kummempaa hötkyilyä, kävelytysvyölenkillä mennään ”suoraan”, ”oikealle”, ”vasemmalle” eli olen opettanut koirille termit, joita noudatetaan ja vapaana ollessa tullaan kutsusta luokse. Aina välillä tulee tarpeen opettaa koirille jotain uutta/tarkentaa jo opittua; asia opetetaan ja sitten aina samalla tavalla toistamalla opittu hierotaan rutiiniksi.  
 
2. Puetko koirasi vaatteisiin? Jos puet niin miksi?

Puen koirat sään mukaan; sateella sadetakit, kovalla pakkasella toppamanttelit. Kesse ja Noppe eivät ole kovia palelemaan, joten pikku pakkasilla ulkoillessa ei vielä käytetä vaatetusta. Villapaidat ovat koirilla yleensä käytössä keväällä ja syksyllä torpalla sisällä, jolloin siellä on melko viileä.
 
3. Talutushihna vai flexi? Miksi?

Sekä että. Yleensä ”normiulkoilulla” flexi, jotta koirat saavat liikkua lyhyessä ajassa runsaammin kuin ihminen. Kävelytysvyölenkeillä ehdottomasti hihnat ja hihnat myös harrastuksissa/autoillessa.  Vaihtelua on myös pannoissa, välillä puolikiristävät ja esim. kävelytysvyölenkeillä aina valjaat.
 
4. Jos ostat kaupasta itsellesi herkkuja, ostatko niitä tasapuolisuuden nimissä myös koirallesi?

En, herkkuja ostan vain itselleni.
 
5. Mitä epäkoiramaista harrastat koirasi kanssa?

Saunomista molempien koirien kanssa ja kylmässä vedessä uintia Kessen kansa, nämä siis eri aikaan ei peräkkäin. Nopen kanssa katsotaan televisiota. Noppe katsoo yleensä luonto-ohjelmat alusta loppuun ja viime viikolla Noppe katsoi lähes alusta loppuun satuelokuvan ”Nanny McPhee”.
 
6. Mistä asiasta olet koirassasi erityisen ylpeä?

Monistakin asioista; niiden oppimisnopeudesta, agilitytaidoista, eivät hauku ulkona vaikka olisi haukkuvia koiria molemmin puolin…
 
7. Onko koiraharrastus sinulle välineurheilua?

Ei ole. On vain tärkeää, että koirilla on laadukkaat/kestävät ”vermeet” erilaisiin tilanteisiin. Sama tietysti koskee ihmistä, koska on esim. ulkoiltava ihan kaikilla keleillä!
 
8. Puhutko koirastasi usein sellaiseen sävyyn, että vastapuoli luulee sinun puhuvan lapsestasi?

Ei. Puhun koiristani paljon, mutta kyllä puheestani aina tulee ilmi, että puhun koiristani.
 
9. Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi ei ole koira vaan joku muu ötökkä?

Ei. Koirat ovat koiria, vaikka pihiksilläni on paljon esim. kissamaisia toimintatapoja ja ääniä.
     
10. Keikuttaako koirasi päätään, kun juttelet sille? Miltä se sinusta tuntuu tai mitä ajattelet siitä

Eivät useinkaan keikuta, vain silloin keikutttavat, kun eivät ymmärrä mitä/mistä minä puhun niille. Äsken juuri luin niille ääneen venäjää ja silloin päät keikkuivat. Puhun koirilleni yleensäkin paljon ja ne kuuntelevat tarkkaan, mutta päät suorassa.

11. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat parhaiten koiraasi.

Kesse; viisas-kaunis-sympaattinen

Noppe; rakastava- iloinen- suloinen

En toimi alkuperäisten ohjeiden mukaan vaan laitan haasteen eteenpäin kolmeen kohteeseen;1) Maikille, Armille ja Kertulle 2) Nannalle & Otolle 3) pihakoira Sagalle & kumppaneille. Kysymykset ovat niin hyvät, että turha niitä on muuttaa eli näillä mennään!
Kysymykset haastetuille:

1. Onko koirallasi tiukka kuri vai onko sillä samat tai lähes samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä?
 
2. Puetko koirasi vaatteisiin? Jos puet niin miksi?
 
3. Talutushihna vai flexi? Miksi?
 
4. Jos ostat kaupasta itsellesi herkkuja, ostatko niitä tasapuolisuuden nimissä myös koirallesi?
 
5. Mitä epäkoiramaista harrastat koirasi kanssa?
 
6. Mistä asiasta olet koirassasi erityisen ylpeä?
 
7. Onko koiraharrastus sinulle välineurheilua?
 
8. Puhutko koirastasi usein sellaiseen sävyyn, että vastapuoli luulee sinun puhuvan lapsestasi?
 
9. Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi ei ole koira vaan joku muu ötökkä?
     
10. Keikuttaako koirasi päätään, kun juttelet sille? Miltä se sinusta tuntuu tai mitä ajattelet siitä

11. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat parhaiten koiraasi. 

Koiranravinnosta, koirankoulutuksesta...

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Kessen lisääntyneestä agilityvauhdista ja osittain se johtuu varmasti Kessen "dieetistä". Kessen rokotuspaino kesäkuussa oli melko huikeat 10,9 kiloa. Kesse sai kesän ajan pitää painonsa, koska Kessen oli toive tiinehtyä, mutta toisin kävi. Nyt Kesse on pari kuukautta syönyt puoliksi Acanan Small Breediä ja puoliksi Acanan Fit & Lightia. Puoli kuppia kumpaakin jaettuna kahdelle aterialle. En ole Kesseä punninnut, mutta selkeästi on lantio kaventunut eikä alaselkä näytä enää pieneltä kahvipöydältä. Arvelisin agilityn olevan paitsi vauhdikkaampaa myös turvallisempaa & vähemmän niveliä rasittavaa kevyemmällä painolla. Kesse on aivan hulluna agilityyn. Toissa iltana treeneissä ei olisi taaskaan malttanut odottaa, kun pääsee "radalle". Ohjaajamme sanoikin koirieni olevan niin vauhdikkaita ja taitavia, että seuraavaksi lisätään minun vauhtiani. Mielestäni painelin maanantainakin kovaa ja itseni hikimäräksi!

Minua häiritsi tuossa loppukesästä ja alkusyksystä pari isoa koiraa, jotka usein pompahtivat jostain keskelle Kessen kepin ja Nopen frisbeen hakua. No, niin kuin olen kirjoittanut Kesse ja Noppe juoksevat tuossa lähipuistossa. Hommahan perustuu siihen, että ne on sidottu minuun "näkymättömällä langalla" ja tarjoan teholiikuntaa usein ajanpuutteen takia tuossa lähellä. Toinen isoista koirista on bernhardilainen, joka jostain syystä ulkoilee lähes aina vapaana ja mikäs siinä jos koira pysyisi hallussa, mutta se saattaa ampaista sellaisen sadankin metrin matkan keskellemme. Kerran sitten sanoin emännälleen, että koiraa voi pitää vapaana vain jos se on hallinnassa. Emäntä:" Se on niin kiltti"..."koira on laumaeläin" ja "muut koirien ulkoiluttajat ovat niin mukavia". Minä:" Vaikka olisi kuinka kiltti niin se häiritsee ja me emme ole sen laumaa". Bernhardilainen kävi sen verran Kessen iholle, että Kesse loksautti sille kerran;"Perkele!". Tähän omistaja sanoi, että minä olen korvausvelvollinen, jos minun koirani puree. En viitsinyt sanoa, että Kesse ei ole tähän mennessä purrut ketään ja tuskin nytkään aloittaa. Parempi jos Berhardilaisen emäntä on siinä luulossa, että Kesse on agressiivinen. Tästä episodista varmaan sana kiiri, koska monet pienien koirien omistajat, joita en tunne alkoivat tervehtiä minua ystävällisesti. Eli yleensähän tälläiset asiat vaivaavat koko alueen koirayhteisöä.

Toinen pompahtelija oli nuori Tanskandogi, kiltti, mutta valtavan iso. Sen isäntä kuitenkin aina pyyteli anteeksi ja vei koiraansa pois. Me siirryimme kuitenkin vähäksi aikaa kiertämään Mustikkamaata, jonka upeilla rannoilla Kesse & Noppe pääsivät kävelytysvyölenkin lomassa kirmaamaan. Yhtenä aamuna rannalla vastaan tuli valkoinen, kiharakarvainen, matalahko koira (rotua en tuntenut). Me jatkoimme matkaa ja koira, joka oli menossa toiseen suuntaan, liittyikin meidän ryhmäämme. Vasta hetken päästä, kun koiran emäntä oli aikansa huudellut Sisua, tajusin, että hänhän ei saakaan koiraansa kiinni. Emäntä sanoikin, että koira on nyt kaksivuotias ja eikä tullut alussa opettettua sille luoksetuloa. Mietin mielessäni, että miten koiraa voi ollenkaan pitää vapaana, jos sitä ei ole koulutettu luoksetuloon ja toisena tietenkin tuo ikähomma. Sanoin Sisun emännälle, että urbaania legandaa on lause:"Vanha koira ei opi uusia temppuja", koirat oppivat ihan viime metreille asti. Annoin muutamia vinkkejä namujen käytöstä koulutuksessa ja sitten otin Sisun namulla kiinni tai siis minä palkkasin ja emäntä sai kiinni.

Vielä "vanhoista koirista & tempuista". Selkäni on ajoittain kipeä ja jäykkä, niinpä olen tänä syksynä opettanut Kessen (5 v.) & Nopen (3 v.) hyppäämään vuorotellen eteisen penkille "releiden" laittoon. Paljon helpompi pistää koiralle esim. sadetakkia ja valjaita, kun koira on vähän korkeammalla.

HEHKUTUSTA!

Välillä ihmisen elämä on haasteellista/raskasta niin työssä kuin yksityisissäkin ihmisuhteissa...Mutta ainakin minulle Kesse ja Noppe tarjoavat sellaisen lohdun ja ilon, että niiden voimalla jaksan eteenpäin! Kesse ja Noppe ovat aina valmiina leikkiin, ulkoilemaan, saunomaan, seurustelemaan muuten vaan...Mikä riemu on aina vastassa ulko-ovella tuli sitten roskista viemästä tai myöhäisen iltavuoron jälkeen!

Helsingin Mustikkamaa Korkeasaaren vieressä on mainio kävellä ympäri koirienkävelytysvyön kanssa. Tietysti mentiin joitain pätkiä myös ihan hiekkarantaa pitkin.

 Keppiä tuodaan minulle usein "stereona". Koirat nauttivat saadessaan painella pitkin rantaa.

Riemulla ei useinkaan ole rajoja!

Pihisten facebooksivuilla on kirjoiteltu monistakin asioista, mutta tässä pari minulle mieleenjäänyttä; pihisten karvanlähtö ja miten/mitkä lelut kestäisivät pihiksillä.

Vasemman puoleinen karvakasa on Nopesta  ja oikean puoleinen Kessestä. Tälläinen tulos saatiin furminaattorilla, jota minä kutsun "skrapaksi". Se, kun on melko tehokas raastin, mutta meillä molemmat koirat tykkäävät!

Tässä vielä Kesse ja karvakasansa. Kesse nauttii kaikesta "hoidosta"; pyyhkeellä pyyhkimisestä, kynsien leikkuussa se heittäytyy sohvan nurkkaan ja sulkee silmänsä. Kesse myös odottaa, että hoidoissa tarjotaan riittävä määrä virvokkeita eli namuja. Kesse on aina sitä mieltä niin tässäkin kuvassa, että namuja ei koskaan ole tarpeeksi tarjolla!

Tässä lelu; Kong Wubba, joka tulevana keväänä täyttää neljä vuotta! Melko kärsineen näköinen, koska on päivittäin käytössä; Noppe yksikseen paiskoo sitä lattiaan ja heittelee ympäriinsä, yhdessä koirat repivät ja raastavat sitä vaikkapa niin, että toinen on sohvalla ja toinen lattialla. Lisäksi Wubassa on jäljellä vielä "vinkuva osa", jota Kesse soittelee silloin tällöin!

Olimme mukana myös viimeisillä pääkaupunkiseudun pihistreffeillä. Tässä Kesse nuorison kanssa.

Lokakuun alussa alkoi agiyhdistyksemme sisätreenikausi. Me treenaamme hallissa Malmilla maanantaisin klo 20.30- 21.30 molempien kanssa samassa jatko 1-ryhmässä. Jos päättyi meiltä kesäkausi hyvissä merkeissä, on myös talvikausi alkanut mainiosti. Kesse on treeneissä ihan liekeissä, suorastaan "hinkuu" aina esteille. Kessen vauhti on kova ja hypyt todella korkeita! Minähän en tahdo pysyä mukana. Eilen oli varsin vaativa "jatkuvien" valssien esterata ja välillä otettiin putkista vauhtia. Hiki tuli, mutta treeni oli tosi hyvää. Noppe antaa minulle enemmän pyörimisaikaa ja meidän "valssimme" sujuivatkin suht sulavasti. Sivupisteenä olivat kepit, jotka alkavat Kessellä olla jo varsin hyvin hallussa ja Nopenkin kanssa edistymme hyvää vauhtia. Kyllä oli taas hyvä mieli, kun eilen illalla kotiin ajelimme!