tiistai 25. helmikuuta 2014

Nyt se löytyi!

Nimittäin Pippua riittävästi kiinnostava herkku; valmis lihapullat. En ole Pippua juurikaan pitänyt vapaana, koska Pippu ei ole varma luoksetulija. Olemme toki käyneet koirapuistossa jonkun kerran ja Pippu on ihan kivasti tullut "namunappulalla" luokse. Lähdimme hiihtolomalle torpalle ja patikoimme päivittäin 1 1/2- 4 tuntia. Pippua seurasimme tarkasti, mutta jo ekalla kävelyreissulla huomiomme herpaantui ja Pippu sai jonkun hajun häviten näköpiiristä. Välillä näkyi koira puiden lomassa kuono maassa viipottamassa, mutta korvat kiinni. Rämmimme miehen kanssa ryteikössä etsimässä jälkiä ja huutelemassa. Ensin ei kuulunut eikä näkynyt. Sitten ilmeistyi Pippu näkösälle, katsoi minua ja juoksi iloisesti häntä heiluen Papan luokse! Pipun poissaoloaikaa on vaikea sanoa; odottavan aika on pitkä, mutta ehkä Pippu ei ollut poissa kuin muutaman minuutin. Koska ei ollut remmejä mukana, kanniskelimme Pippua vuorotellen oman lähimetsän lähistölle. Miksi ei ollut remmejä? Koska Noppe ja Kesse eivät niitä tarvitse, en tahdo muistaa Pipullekaan sitä ottaa. Olimme varanneet mukaan koko torpalla oloajaksi ruokaa ja samana iltana söimme valmislihapullia. Niitä jäi ja pilkoin ne mukaan seuraavan päivän retkelle. Ja kas ensimmäisen lihapullanpalan syötyään Pippu huomasi, että mamman taskussa ovat herkut eli aina, kun laitoin käden lähellekään taskua, Pipun tarkkaavaisuus minua kohtaan heräsi heti! Kutsuin koiraa luokse silloin tällöin ja palkitsin lihapullan palalla. Tuntuu, että kontaktia Pipun kanssa saatiin reissun aikana parannettua huomattavasti.

Noppe ja Pippu painelevat umpihangessa.

Koska kisailemme Nopen kanssa agilityssä, olikin tarkoitus maalla nostaa peruskuntoa ja Noppe kyllä noudatti suunnitelmaani! Ehkäpä omakin kuntoni pikkasen kohosi.
Vasemmalla Noppe & Nopen loikka, osa 2. Pappa veistää puukolla koirille keppiä. Kesse ja Pippu odottavat.
Nopen loikka, osa 3
Nopen loikka, osa 4
Noppe sai kepin ja muut jäivät katselemaan.
Saihan Kessekin kepin ja onkin siinä hyvin kiinni!

Noppe ja Pippu vääntävät.
Vanhemmat koirat etenevät viisaasti polulla ja Pippu tutkii polun sivustaa.
Aina välillä löytyi syötävän ihana keppi. Pippu tutkailee vähän ylempänä.
Plääh! Tämä on minun!
Pippu on toista mieltä!
Kesse ja Pippu vääntävät. Noppe poseeraa.
Pipulla oma jutska. Kesse ja Noppe jyrsivät yhteistä keppiä.
Koirat eivät juuri kiinnitä huomiota kauniiseen maisemaan. Vesijärvi siintää taustalla.
Pippu ja hiiri. Jopa näin hienon aarteen Pippu jätti pihalle ja tuli sisään, kun lihapullapussi rapisi!

Vaikka emme päässeet torpalla hiihtämään tai lumikenkäilemään niin kuin oli tarkoitus, reissu oli mainio kuten aina! Käveltiin, lepäiltään, saunottiin...


3 kommenttia:

  1. Myös meillä vannotaan lihapullien nimeen :) Niitä saa vain ja ainoastaan metsälenkeillä. Silloin kannattaa tulla luokse! Lihapullat tuoksuu koiran nenään varmasti mielettömän hyviltä, koska ihmisnenäänkin niissä on mieleenpainuva tuoksu :D

    VastaaPoista
  2. Oi, ihanan paljon (no täksi talveksi) ollut lunta :)
    Hm... mun pitänee varmaan alkaa myös harrastaa lihapullan palasia metikössä :D

    VastaaPoista
  3. Mia; hyvin kirjoitettu tuosta valmislihapullan tuoksusta! Siksihän niitä jäikin, kun me miehen kanssa emme ole mitään suuria valmislihapullafaneja. Valittiin vaan osa ruuista helppoa nopsaan- tyyliin, mutta ilman tätä koulutusulottuvuutta niitä ei varmaan kovin usein olisi. Heidi; Asikkalassa on sellainen jännä "lumimutka" eli lunta on enemmän kuin monissa muissa paikoissa lähistöllä. Viime talvena tähän aikaan siellä oli yli metriset hanget. Johtunee Salpausselistä.

    VastaaPoista