KOIRA(N)ELÄMÄÄ

Vapaa-aikani koostuu touhusta koirien kanssa. Näin viime viikonloppunakin.

Perjantai-iltana niin kuin koko talvikauden joka perjantai menimme Kessen & Nopen kanssa agilityseuramme IHAH ry;n treenihalliin tattarisuolle jatko1/jatko2- ryhmämme agitreeneihin. Tällä kertaa valssitreenit olivat niin vaativia, että olin itse aika lailla kuutamolla. Tämä aiheutti koirissa päinvastaisen reaktion kuin yleensä; Kesse toimi letkeän vauhdikkaasti ja oikein. Noppe taas lähti useammin kuin kerran räyhästelemään naapurikentän haukkuvan koiran kanssa jo ihan suoraan startista. Mitä hitsiä?
Noppe on ollut se kisavalmis, tarkka ja nopea irtoaja. Kesse on taas monesti treeneissä kuin viritetty keuliva mopo; saa olla tarkkana, että homma pysyy kasassa.Pohdittuani Nopen käytöstä noin ylipäätään viikon parin ajalta olen todennut, että sillä on noussut päähän arvoasteikossa nousu. Se ei olekaan alimmainen, kun Pippu on tullut!

Aloitin heti lauantaina "semijääkauden" eli annan tietysti ruuat, piimät, pesen jalat, kuivaan ne jne., mutta muuten en huomioi Noppea eikä se saa istua vieressäni ruokapöydässä eikä maata vierelläni sohvalla...Katsotaan miten homma etenee.

Lauantaiaamuna lähdimme Pipun kanssa kahden Porvooseen leikkitreffeille. Tapasimme aina niin kauniissa vanhassa kaupungissa Emmin, Kemppaisen & Helgan, joista kaksi viimeksi mainittua ovat lähes kaksi vuotias Yacatis-koira ja 3 kuukauden ikäinen Nybygårds-pentu. Koirat leikkivät Niityllä. Kemppainen esitteli Pipulle käpyharrastuksensa, josta Pippu heti innostuikin. Pikku-Helga vähän empi, mutta innostuu varmasti lisää, kun käymme jatkossakin Porvoossa.

Pisteenä i;n päälle minulle olivat Emmin mukaan ottamat kahvit, croisantit ja halloween-servetit! Pipulle pisteenä i;n päälle oli puolimätä jyrsijä, jonka se nautti visusti ryteikön suojassa!(Odotin hulivilivatsaa, mutta eipä onneksi tullut)

Kesse & Noppe olivat huilineet kotona ja jaksoivat railakkaasti ottaa vastaan poikamme ja vaimonsa pyhäinpäivä-aterialle. Poikamme on Kessen suosikki-ihminen ja Kesse maata retkotti onnessaan hänen sylissään pitkät tovit. Kessehän ei muuten ole sylikoira.

Sunnuntaina laitoin kaikki koirat autoon ja suuntasin kohti Vihtiä pihakoirayhdistyksen syyskokousta & pikkujoulua. Kaikki kolme koiraa olivat mukana antaakseen panoksensa(verinäytteen) Hannes Lohen koirageenitutkimukseen. Minulle oli yllätys, että paikalla oli myös taitava koirahieroja, joka antoi mainiot kotiohjeet Kessen ja Nopen agijumeihin. Itse kerkesin syödä riisipuuroa ja muita herkkuja sekä ottaa osaa Jamina Satamon pitämään koiralelunpunontapajaan. Koska olin kolmen koiran kanssa liikkeellä ihan kaikkiin "pisteisiin" en ehtinyt, mutta mukava oli vaihtaa kuulumisia pihisihmisten kanssa.

Ensi lauantain olen ottanut töistä vapaaksi tehdäkseni pitkän päivän seuramme agilitykisoissa Ojangossa. Emme siis tälläkään kertaa pääse Pipun kanssa pihistreffeille, mutta alustavasti on sovittuna Pipulle treffit samanikäisen Abbe-pihispojan kanssa ensi viikon alkupuolelle.