AGILITYÄ

 Olen tämän vuoden alusta toiminut rotuyhdistyksemme agilitytoimikunnan puheenjohtajana ja loppiaisena pidimme kolmosten rotumestaruuskisat Koivukylän koiraharrastajien virallisten kisojen yhteydessä Vantaalla.
Nyt olivat vuorossa pihakoirien ykkösten ja kakkosten mestaruudet 13.9. P-HAUn kisojen yhteydessä Orimattilassa. Paikka oli valittu mahdollisimman keskeiseksi ja ilmoittelu aloitettu kuukausia aikaisemmin, jotta mahdollsimman moni koirakko saisi tiedon ja pääsisi kisaamaan. Mukana oli kuitenkin vain kolme koirakkoa; Suski Kaukinen & Pontus sekä minä & Noppe miniykkösissä ja Lotta Rönnholm & Calle medikakkosissa. Kisojen jälkeen tutkin koiranettiä ja totesin, että sen mukaan 12 pihiskoirakkoa kisaa ykkösissä ja 5 pihiskoirakkoa kakkosissa. Koiranetti laahaa vähän yli kuukauden jäljessä reaaliajasta ja tiedän ainakin pari ykkösissä kisaavaa koiraa, joita ei vielä netissä mainittu. Lisäksi on varmasti tapahtunut luokkanousuja, mutta toisaalta on "jääty eläkkeellekin". Koiranetin mukaan kolmosluokassa kisaa 23 pihiskoirakkoa ja viime viikonloppuna kolmosiin nousi taas kaksi koirakkoa.
Takaisin Orimattilan kisoihin. Me voitimme Nopen kanssa ykkösten mestaruuden ja Suski & Pontus tarjosivat nopeutta & iloa yleisölle. Pontus on nyt kisannut vähän toista kuukautta eikä paljon tarvita, kun hommat alkavat todella sujua. Lotta & Calle olivat supertaitavia ja -nopeita. Voittivat luokan ja nousivat kolmosiin. Olivat siis myös pihisten medimestareita. Olin todella iloinen että, Suski & Pontus osallistuivat mukana myös Markku. Myös Lottaa on aina ilo tavata. Näiltä kokeneilta konkareilta saa niin paljon oppia!

Noppe oli niin iloinen yhteisestä päivänvietostamme, että halusi pussata luokkavoittajaa.
Kuva Maiccu Peltonen

Ilonpito sen kuin jatkui! Tässä Noppe hymyilee torpalla kaikkien palkintojensa keskellä.
Kuva Jyrki Juvonen

Kessen treenit ovat sujuneet vauhdikkaisssa merkeissä ja seuraavaksi kisailemmekin Kessen kanssa lokakuun loppupuolella. Jos kisasuunnitelmat toteutuvat niin Kesse kuin Nopen tulevat ennen vuoden vaihdetta kisanneeksi kolme kertaa kumpikin. Agilityn talvitreeni-ilta on keskiviikko, jolloin treenaan molempien kanssa samassa ryhmässä. Marraskuussa aion viimeistään hankkia vapaatreenioikeuden seuramme halliin ja sitten esteitä pääsee harjoittelemaan myös Pippu.

KOIRIEN KESÄ

Kesse, Noppe & Pippu ovat viettäneet paljon aikaa torpalla. Koska on ollut tosi kuuma pitkät metsälenkit jäivät heinäkuulta väliin. Olisivat ehkä jääneet vaikka ei olisi ollut niin kuumakaan, kun rakensimme puolison kanssa kuistia torpalle.

Kaikissa sopivissa väleissä heittelin keppejä ja fribbaa torpanpihalle ja koirat saivat liikuntaa näin.

Kessen & Nopen alkukesän agitreenit olivat touko-kesäkuun ja nyt kumpikin jatkaa taas loppukesän(elosyyskuun) omassa ryhmässään. Talveksi olen taas anonut molemmat samaan ryhmään. Saas nähdä kuinka käy. Tilasin omat agikepit ja keppejä niin Noppe, Kesse kuin Pippukin tekivät maalla ehkä noin joka toinen päivä. Päädyin tekemään lyhyitä keppejä (4 keppiä) runsaalla palkalla jolloin kaikki koirat olivat hyvin motivoituneita hommiin. Tämän treenikauden aluksi Kesse 7-v. aloitti agikisauransa Kotkan iltakisoissa heinäkuun lopussa. Tuloksena kaksi hylkyä, mutta varsinkin agirata A oli sujuva ja onnistunut kunnes kolmanneksi viimeisellä esteellä Kesse suoritti kauniin sivuloikan sen sijaan, että olisi mennyt suoraan puomilta putkeen. Keppitreeneistä oli hyötyä; pienen korjauksen jälkeen hyvät kepit. Noppe pääsi ennen oman treenikauden alkua Harri Kataisen erikoistreeneihin seuramme kentälle Kivikkoon. Kataisella hyvä kombo; opettaja, eläinten kouluttaja & agilityohjaaja. Toimi ainakin minulla hyvin. Sain loisto-oppia Nopen nopeuden lisäämiseen! Omissa treeneissä huomattiin, että Nopella kepeille haku oli parantunut kesätreenien ansiosta.

 Kesse elokuussa 2014

Uusin kuva Nopesta

Pippu toissa päivänä

Pipulla energiaa riittää vaikka se jossain vaiheessa saattaa jo joiltain muilta loppua...

Pippu jaksoi vaikka kuinka kauan touhuta kepin kanssa.

Ovathan ne aika söpö kolmikko!

Kolmikko lepää.

Pippu & Kesse

IHANAT TYYPIT!

Nämä meidän pihiksemme ovat niin mainioita! Eivät todellakaan maailman täydellisimpiä koiria, mutta täydellisiä juuri meille!
Aamulla on mukava herätä, kun Noppe & Pippu riemuitsevat minun ylösnousustani. Kesse heräilee rauhassa omalla tahollaan, kun ulkoilen ensimmäiseksi Nopen & Pipun kanssa. Kesse käy sen jälkeen tekemässä yleensä vain pissat. Se, kun ei useinkaan halua edes lähipuistoon. Olemme lopettaneet sen väkisin kiskonnan. Kyllä aikuinen koira tietää on asioita vai ei. Ulkoa tultua kutsun Kessen ottamaan vatsansuojalääkkeen. En usko, että kovin moni koira laukkaisi kutsuttaessa ja suorastaan loikkaisi ruokapöydän tuolille saadakseen pillerin kurkkuunsa. Mutta näin tekee Kesse. Joka ikinen aamu! Kaiketi luottaa kykyyni yllä pitää terveyttään. Aamiaiseni aikana heittelen usein Kesselle nallea. Koirat syövät minun jälkeeni. Kesse ja Noppe imaisevat nappulat ja juovat piimät päälle. Pippu säätelee omaa syömistään eikä syö aamulla kovinkaan paljon. Juuri rokotuksilla kysyin eläinlääkäriltä onko Pippu liian laiha(5,3kiloa). Ei kuulemma ole Aamiaisen jälkeen seuraa minun melko pitkä jumppani/venyttelyni.

Tässä Noppe vasemmalla suosikkilelunsa Vutin (ent. nahkainen jalkapallo) ja Kesse oikealle vinkunallensa kanssa. Vielä pari kuukautta sitten, kun jumppasin ja heittelin samalla näitä isompien tyttöjen leluja; sain Pipulta hiusten pörrötystä yms. Nyt Pippu syö aina luuta, kun minä jumppaan. Huvittavaa, kun se oikein tarkkaan seuraa;"Joko jumppa alkaa?" Sitten se kiireestä hakee luun ja asettuu syömään viereeni.

Välillä sitä joutuu asettumaan luun syönnissä kaverin suosikkilelun päälle.

Mitäs kaveri siitä tuumaa? Eipä mitään. Menee muihin puuhiin. On se tuo koirien kanssa käyttäytyminen mielenkiintoista seurattavaa. Pippu osaa mainiosti muutenkin käsitellä Kesseä. Usein, kun Kesse makaan jossain nojatuolissa, Pippu menee lattialle viereen seisomaan. Eipä aikaakaan, kun Kesse sanoo räyh ja hyppää samalla pois tuolista. Pippu nousee tuoliin ja käy tyytyväisenä kerälle. Yhtenä päivänä Pippu villiintyi kotona ja juoksi ympäriinsä. Kesse sai oman osansa; aina välillä Pippu juoksi sen ali tai ihan vierestä. Kesse ei ehtinyt muuta kuin räyhähtää ja räyhähtää! Melko hassua seurattavaa sekin.

Vähän alle kaksivuotias lapsenlapsemme rakastaa koiria ja touhuaa niiden kanssa sujuvasti.

Liikuttavaa oli torpalla, kun tyttönen, joka ei itsekään aina niin välitä syödä, oli huolissaan Pipun pienestä ruokahalusta. Joka kerta koirien ruokailun alkaessa tyttö keskeytti muut puuhansa ja meni katsomaan syökö Pippu. Jos ei syönyt, hän syötti kädestä. Annoin Pippulle raejuustoa nappuloille ja pikku tyttönen istui tyytyväisenä ihan liki Pipun kuppia nauttimassa siitä, että koira syö kunnolla.

Kun paljon touhuaa myös väsyttää.

Agilityn kesätauon aikana hiomme kepit kuntoon torpalla. Tilasin 12 agikeppiä ja sijoitin ne takapihalle. Aion kuitenkin jakaa ne neljään ja kahdeksaan. Näin saamme paremmin tehtyä erilaisin kulmia ja lisättyä motivaatiota.

SYNTTÄREITÄ JA MUITA JUHLIA

27.4. Kesse täytti 7- vuotta ja 10.5. Pippu täytti vuoden. Molempien synttäreitä vietettiin torpalla.
Ensin Kessen poseerauksia syntymäpäivien kunniaksi.

Kesse odottaa tarjoilua.

Väsyttävän hidas tarjoilu.

Kesse

Välillä löytyy se tuoksu, jossa pitää pyöriä.

Saatu haju ja lehdet tarttumaan turkkiin.

Huhuu, täällä minä Pippu!

Pippu pyydystää kärpäsiä ja Kesse katsoo sivusilmällä;"Kohta se(Pippu.toim.huom.) hyökkää tänne"

Niinhän siinä käy, pihan paras postauspaikka.

Välillä myös pehmeä "istuin" on käytössä. Torpalla Kesse antaa Pipun olla lähempänä itseään kuin kaupungissa.

Tähän väliin kuva kaupungista. Kesse on juuri sanonut voimasanan painijoille eli siistittynä versiona;"Hittoako siinä minun kyljessäni painitte!"

Maalla kaikki on toisin; onnellinen Pippu nukkuu Kessessä kiinni.

Paljon on puuhaa ulkona...

Täältä tullaan!

Myös Heta kävi torpalla touhuamassa.

Touhua on niin paljon, että välillä väsyttää kovasti. Noppe nukkuu.

Pippua nukuttaa, mutta ei antaisi unelle periksi.

Kävimme myös Kennel Yacatiksen mainiossa kennelpäivässä; Upea paikka, runsas osanotto, koiramaista ohjelmaa, mokkapaloja, monta grilliä kuumana...KIITOS KAIKILLE!
Kuvassa vasemmalta oikealle Kessen sisko Venla, Kesse & molempien ihana mummo Nelli.

Kennelpäivästä palatessa ajelimme yhtä soittoa Rajasaareen, jossa koirat pääsivät vilvoittelemaan.

Pipun "turvasatama" kotona; Papan kenkien päällä. Kyllä koirat ovat jänniä! Pippu ryhtyi makailemaan Papan kenkien päällä vasta, kun minun kenkäni siirtyivät toiseen telineeseen. Vaikka toisaalta Pippu haluaa aina viedä juuri minun vaatteeni. Että sellaista; Papan kengät ja mamman vaatteet.

 

EILISEN KOIRANPÄIVÄN VIETTOA...

Pari kuvakollaasia, jotka tein arkikuvahaastetta varten, mutta laitan ne tännekin.

Kesse, Noppe & Pippu ilakoivat torpan pihalla.

Nuorimmainen Pippu on saanut napattua Kessen kepin ja miettii pureskelisiko sitä vai ryntäiskö muihin puuhiin.

KEVÄINEN ILTA KOTKASSA

Käväisimme eilen illalla Nopen kanssa Kotkassa. Kotkan koiraystäväin seura järjestää koko tämän viikon agilityniltakisoja. Eilen olivat ykkösluokkien hyppyrata ja agilityrata. Sijoituimme Nopen kanssa hyppärissä neljänsiksi. Tulos 20,76 ei nyt tietysti ole mikään ihmeellinen, mutta hyppyrata oli kisauramme toinen ja ekasta tuli hylky, joten siihenkin nähden voi olla tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös yhteistyöhömme, joka on ihanaa! Koko muu maailma katoaa. Vain Noppe ja minä, "kiitämässä" rataa yhdessä.

Sunnuntai-iltana kepon kanssa yhdessä kisakirja sai paitsi Nopen kuvan myös muovin päällään. Tätä kirjaahan me käytämme koko kisauramme.

Toisella eli agilityradalla Kotkassa tuli paljon pieniä virheitä, lopuksi isompi ja hylky. Mutta siinäkin radassa oli paljon onnistuneita kohtia. Yhtä kohtaa pelkäsin ennen lähtöä; lähtökiihdytyksessä alkuhypyn jälkeen rengas ja pituus. Sitten piti mennä putken kauimmaiseen päähän ja koiran puolella olisi ollut tarjolla huokutteleva A. Se kohta meni onnistuneesti. A;n ja putken jälkeen huomasin Nopen vähän himmaavan. Kannustin ja keinu meni moitteettomasti (ilon aihe, koska keinussa on ollut hankaluuksia). Putki, pari hyppyä. Hyppyhässäkkä ennen keppejä, joissa parin väärän liikkeen jälkeen moitteettomat kepit alusta loppuun! Keppien jälkeen oli ajatellut leikata toiselle puolelle, mutta en ehtinyt, joten puomin jälkeinen putki koitui kohtaloksi. En kyennyt ohjaamaan koiraa oikeasta päästä sisään. Mutta viis hylystä virheitä oli kuitenkin jo niin paljon!
Kisarutiinia karttui ja Kotkassa paistoi aurinko. Oli kiva ajella auringon laskiessa takaisin kohti Helsinkiä. Taivas oli niin kaunis; vaalean vaalean punainen, vaalean vaalea sininen ja valkoinen. Tesjoen kohdalla nämä värit heijastuivat täysin tyyneen Tesjokeen. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Lopuksi kuvia viime maanantailta koirametsästä.

Noppe, Kesse ja Pippu

Kuningatar Kesse kukkulalla.

Pippu vääntää pientä keppiä ja Kesse isomman kimpussa.

Pippu etenee määrätietoisesti.

Ihan loppujen lopuksi Pippu ja pienen pieni nahkaluuaarre.

AGILITYÄ

Olimme Nopen kanssa HSKH;n kisoissa Ojangossa sunnuntaina 9.3. Ensimmäiseen rataan olisin ollut todella todella tyytyväinen jos en itse olisi mokannut niin naurettavasti! Rata lähti hyvin käyntiin hypyn jälkeen puomi, sitten kaksi hyppyä vierekkäin toinen edestä ja toinen takaa siis kierto, siitä kepeille, pieni sisäänmenovirhe, korjaus, putkeen, vierekkäiset hypyt, ensimmäinen takaa toinen edestä, hyppy, putki, pituus, hyppy, putki ja sitten tuolla alussa puomin jälkeen olleet vierekkäiset esteet eli kierto toiselta puolelta. Noppe pudotti toisen esteen ja minä jäädyin. Tuijotin vuorotellen koiraa ja tuomaria todella pitkään aikaan! Ikään kuin tuomari olisi voinut kertoa miksi Noppe pudotti esteen. Olisin vain jatkanut, mutta Noppe ei ole koskaan pudottanut esteitä ja minä menin ihan kipsiin. Lopulta pääsin liikkeelle. Putki, A-este, kolme peräkkäistä hyppyä maalissa. Tuli kuitenkin meidän paras tuloksemme 16,50 sij. 11/23. Olisi tullut tuskin lainkaan yliaikaa jos en olisi pysähtynyt. No, oppia ikä kaikki!

 Valokuvaaja Monna Rantasen kuva Nopesta 9.3. kisoissa

Katselin kisavideotamme monta kertaa ja kyseessä oli mielestäni liian tiukka ohjaukseni.Päätin kuitenkin selvittää Nopen hyppytekniikan, kun tarjoutui tilaisuus saada yksityistunti kehutulta hyppytekniikkaohjaaja Ulla Kaukoselta. Jaoimme maanantaina 1 1/2 tunnin setin seurakaveri Johannan ja irlanninvesispanieli Tibetin kanssa. Hyvin erikorkuiset koirat siis, mutta hyvät opit kumpikin sai!

Kerron kuitenkin ensin Pipusta, joka pääsee aina silloin tällöin harjoittelemaan eri agilityesteitä toisten koirien ohessa. Viime tiistaina otin Pipun mukaan, kun menimme Nopen kanssa omatoimitreeneihin seuramme hallille. Hallilla oli mainio pitkä agirata "pystyssä" ja teimme Nopen kanssa sitä. Treenaten lisäksi lähtöjä, keppejä ja kontakteja. Pippu pääsi Nopen huilatessa tekemään muutaman minuutin sessioita: lähtöjä eli odottamista ekan hypyn takana ja sitten yksittäisiä matalia hyppyjä. Ihan pieniä ja matalia hyppysarjoja sekä keppejä. Kyllä oli pieni koira iloinen, otti rinta rottingilla tosi hyvin kontaktia minuun! Pippu tulee jatkamaan eri esteiden opettelua ja puiden kiertämistä, kun ehdimme sellaisen treenin aloittaa. Luultavasti viimeistään torpalla kesäkauden alkaessa pääsiäisenä.

Sitten hyppytekniikka- sessioon. Ulla katsoi ensin Nopen liikkeet ravissa. Edestä, takaa ja sivulta. Sen jälkeen hän tutki koiran.

Ekana harjoituksena tehtiin vuorotellen Johannan ja Tibetin kanssa lähtöharjoitusta eli setpointia. Koira istuu suorassa etutassat ponnarissa kiinni, ponnarin keskeltä ohjauskepit sojottavat kohti okserin ensimmäisen osan tukia, 4 jalan päässä on okserin ensimmäinen osa 15 cm korkeudella ja toinen osa 20 cm korkeudella, targetti 3-4 metrin päässä. Ensin oli todella vaikeaa saada Noppea, joka muuten pysyy lähdöissä paikoillaan, pysymään ponnarin takana. Targetilla, kun odotti herkkujen herkku; broilerin sydän. Muutoman haahuilun jälkeen homma lähti sujumaan.

Toisena harjoituksena oli jumppasarja. Sillä on muitakin nimiä, mutta yhtenä tarkoituksena on vahvistaa koiran takapäätä eli jumpata. Ensin ponnari, ensimmäinen hyppy kahden jalan päässä seuraavat neljä hyppyä 4 jalan välein, targetti 1- 1,5 metrin päässä viimeisestä esteestä. Jos koira hyppää suoraan kahden viimeisen esteen yli niin targetti viimeisen esteen alle. Ensimmäinen hyppy 10 sentin korkeudella ja loput 15 sentin korkeudelle. Jos koira hyppää "väärin" kuuluu töminää ja/tai ähkimistä. Silloin laitetaan toiselle ja kolmannelle hypylle poikkirima. Oikein hypätty hyppy on siis hiljainen.

Kolmas ja viimeinen harjoitus oli "liikkuva hyppy". Ponnarin jälkeen eka hyppy kahden jalan päässä, seuraavat kaksi neljän jalan päässä toisistaan, viimeinen hyppy 6 jalan päässä. Hyppykorkeudet 10, 15, 15 ja 15. Parin treenikerran jälkeen viimeinen hyppy nostetaan ensin 20 senttiin, sitten 25 ja lopuksi 30 senttiin. Sitten takaisin päin 30, 25, 20, 25, 15 eli viimeinen hyppy liikkuu.

Kaikissa näissä harjoituksissa Ulla seurasi sivusta ja tuli välillä korjaamaan hyppyjen etäisyyksiä ja/tai korkeuksia eli nämä harjoitukset ovat Nopelle sopivia, mutta sain myös sovellukset Pipulle.Ulla sanoi Nopen olevan oikein näppärä agilitykoira. Joskin Noppe hyppää paino liikaa edessä. Ryhdymme siirtämään painoa taaksepäin edellä mainituilla harjoituksilla. Jossain vaiheessa Noppe pääsee fyssarille ja muutoman kuukauden päästä Ulla tulee tarkastamaan miten treenit ovat "purreet".