SYNTTÄREITÄ JA MUITA JUHLIA

27.4. Kesse täytti 7- vuotta ja 10.5. Pippu täytti vuoden. Molempien synttäreitä vietettiin torpalla.
Ensin Kessen poseerauksia syntymäpäivien kunniaksi.

Kesse odottaa tarjoilua.

Väsyttävän hidas tarjoilu.

Kesse

Välillä löytyy se tuoksu, jossa pitää pyöriä.

Saatu haju ja lehdet tarttumaan turkkiin.

Huhuu, täällä minä Pippu!

Pippu pyydystää kärpäsiä ja Kesse katsoo sivusilmällä;"Kohta se(Pippu.toim.huom.) hyökkää tänne"

Niinhän siinä käy, pihan paras postauspaikka.

Välillä myös pehmeä "istuin" on käytössä. Torpalla Kesse antaa Pipun olla lähempänä itseään kuin kaupungissa.

Tähän väliin kuva kaupungista. Kesse on juuri sanonut voimasanan painijoille eli siistittynä versiona;"Hittoako siinä minun kyljessäni painitte!"

Maalla kaikki on toisin; onnellinen Pippu nukkuu Kessessä kiinni.

Paljon on puuhaa ulkona...

Täältä tullaan!

Myös Heta kävi torpalla touhuamassa.

Touhua on niin paljon, että välillä väsyttää kovasti. Noppe nukkuu.

Pippua nukuttaa, mutta ei antaisi unelle periksi.

Kävimme myös Kennel Yacatiksen mainiossa kennelpäivässä; Upea paikka, runsas osanotto, koiramaista ohjelmaa, mokkapaloja, monta grilliä kuumana...KIITOS KAIKILLE!
Kuvassa vasemmalta oikealle Kessen sisko Venla, Kesse & molempien ihana mummo Nelli.

Kennelpäivästä palatessa ajelimme yhtä soittoa Rajasaareen, jossa koirat pääsivät vilvoittelemaan.

Pipun "turvasatama" kotona; Papan kenkien päällä. Kyllä koirat ovat jänniä! Pippu ryhtyi makailemaan Papan kenkien päällä vasta, kun minun kenkäni siirtyivät toiseen telineeseen. Vaikka toisaalta Pippu haluaa aina viedä juuri minun vaatteeni. Että sellaista; Papan kengät ja mamman vaatteet.

 

EILISEN KOIRANPÄIVÄN VIETTOA...

Pari kuvakollaasia, jotka tein arkikuvahaastetta varten, mutta laitan ne tännekin.

Kesse, Noppe & Pippu ilakoivat torpan pihalla.

Nuorimmainen Pippu on saanut napattua Kessen kepin ja miettii pureskelisiko sitä vai ryntäiskö muihin puuhiin.

KEVÄINEN ILTA KOTKASSA

Käväisimme eilen illalla Nopen kanssa Kotkassa. Kotkan koiraystäväin seura järjestää koko tämän viikon agilityniltakisoja. Eilen olivat ykkösluokkien hyppyrata ja agilityrata. Sijoituimme Nopen kanssa hyppärissä neljänsiksi. Tulos 20,76 ei nyt tietysti ole mikään ihmeellinen, mutta hyppyrata oli kisauramme toinen ja ekasta tuli hylky, joten siihenkin nähden voi olla tyytyväinen. Tyytyväinen olen myös yhteistyöhömme, joka on ihanaa! Koko muu maailma katoaa. Vain Noppe ja minä, "kiitämässä" rataa yhdessä.

Sunnuntai-iltana kepon kanssa yhdessä kisakirja sai paitsi Nopen kuvan myös muovin päällään. Tätä kirjaahan me käytämme koko kisauramme.

Toisella eli agilityradalla Kotkassa tuli paljon pieniä virheitä, lopuksi isompi ja hylky. Mutta siinäkin radassa oli paljon onnistuneita kohtia. Yhtä kohtaa pelkäsin ennen lähtöä; lähtökiihdytyksessä alkuhypyn jälkeen rengas ja pituus. Sitten piti mennä putken kauimmaiseen päähän ja koiran puolella olisi ollut tarjolla huokutteleva A. Se kohta meni onnistuneesti. A;n ja putken jälkeen huomasin Nopen vähän himmaavan. Kannustin ja keinu meni moitteettomasti (ilon aihe, koska keinussa on ollut hankaluuksia). Putki, pari hyppyä. Hyppyhässäkkä ennen keppejä, joissa parin väärän liikkeen jälkeen moitteettomat kepit alusta loppuun! Keppien jälkeen oli ajatellut leikata toiselle puolelle, mutta en ehtinyt, joten puomin jälkeinen putki koitui kohtaloksi. En kyennyt ohjaamaan koiraa oikeasta päästä sisään. Mutta viis hylystä virheitä oli kuitenkin jo niin paljon!
Kisarutiinia karttui ja Kotkassa paistoi aurinko. Oli kiva ajella auringon laskiessa takaisin kohti Helsinkiä. Taivas oli niin kaunis; vaalean vaalean punainen, vaalean vaalea sininen ja valkoinen. Tesjoen kohdalla nämä värit heijastuivat täysin tyyneen Tesjokeen. Kyllä Suomi on kaunis maa!

Lopuksi kuvia viime maanantailta koirametsästä.

Noppe, Kesse ja Pippu

Kuningatar Kesse kukkulalla.

Pippu vääntää pientä keppiä ja Kesse isomman kimpussa.

Pippu etenee määrätietoisesti.

Ihan loppujen lopuksi Pippu ja pienen pieni nahkaluuaarre.

AGILITYÄ

Olimme Nopen kanssa HSKH;n kisoissa Ojangossa sunnuntaina 9.3. Ensimmäiseen rataan olisin ollut todella todella tyytyväinen jos en itse olisi mokannut niin naurettavasti! Rata lähti hyvin käyntiin hypyn jälkeen puomi, sitten kaksi hyppyä vierekkäin toinen edestä ja toinen takaa siis kierto, siitä kepeille, pieni sisäänmenovirhe, korjaus, putkeen, vierekkäiset hypyt, ensimmäinen takaa toinen edestä, hyppy, putki, pituus, hyppy, putki ja sitten tuolla alussa puomin jälkeen olleet vierekkäiset esteet eli kierto toiselta puolelta. Noppe pudotti toisen esteen ja minä jäädyin. Tuijotin vuorotellen koiraa ja tuomaria todella pitkään aikaan! Ikään kuin tuomari olisi voinut kertoa miksi Noppe pudotti esteen. Olisin vain jatkanut, mutta Noppe ei ole koskaan pudottanut esteitä ja minä menin ihan kipsiin. Lopulta pääsin liikkeelle. Putki, A-este, kolme peräkkäistä hyppyä maalissa. Tuli kuitenkin meidän paras tuloksemme 16,50 sij. 11/23. Olisi tullut tuskin lainkaan yliaikaa jos en olisi pysähtynyt. No, oppia ikä kaikki!

 Valokuvaaja Monna Rantasen kuva Nopesta 9.3. kisoissa

Katselin kisavideotamme monta kertaa ja kyseessä oli mielestäni liian tiukka ohjaukseni.Päätin kuitenkin selvittää Nopen hyppytekniikan, kun tarjoutui tilaisuus saada yksityistunti kehutulta hyppytekniikkaohjaaja Ulla Kaukoselta. Jaoimme maanantaina 1 1/2 tunnin setin seurakaveri Johannan ja irlanninvesispanieli Tibetin kanssa. Hyvin erikorkuiset koirat siis, mutta hyvät opit kumpikin sai!

Kerron kuitenkin ensin Pipusta, joka pääsee aina silloin tällöin harjoittelemaan eri agilityesteitä toisten koirien ohessa. Viime tiistaina otin Pipun mukaan, kun menimme Nopen kanssa omatoimitreeneihin seuramme hallille. Hallilla oli mainio pitkä agirata "pystyssä" ja teimme Nopen kanssa sitä. Treenaten lisäksi lähtöjä, keppejä ja kontakteja. Pippu pääsi Nopen huilatessa tekemään muutaman minuutin sessioita: lähtöjä eli odottamista ekan hypyn takana ja sitten yksittäisiä matalia hyppyjä. Ihan pieniä ja matalia hyppysarjoja sekä keppejä. Kyllä oli pieni koira iloinen, otti rinta rottingilla tosi hyvin kontaktia minuun! Pippu tulee jatkamaan eri esteiden opettelua ja puiden kiertämistä, kun ehdimme sellaisen treenin aloittaa. Luultavasti viimeistään torpalla kesäkauden alkaessa pääsiäisenä.

Sitten hyppytekniikka- sessioon. Ulla katsoi ensin Nopen liikkeet ravissa. Edestä, takaa ja sivulta. Sen jälkeen hän tutki koiran.

Ekana harjoituksena tehtiin vuorotellen Johannan ja Tibetin kanssa lähtöharjoitusta eli setpointia. Koira istuu suorassa etutassat ponnarissa kiinni, ponnarin keskeltä ohjauskepit sojottavat kohti okserin ensimmäisen osan tukia, 4 jalan päässä on okserin ensimmäinen osa 15 cm korkeudella ja toinen osa 20 cm korkeudella, targetti 3-4 metrin päässä. Ensin oli todella vaikeaa saada Noppea, joka muuten pysyy lähdöissä paikoillaan, pysymään ponnarin takana. Targetilla, kun odotti herkkujen herkku; broilerin sydän. Muutoman haahuilun jälkeen homma lähti sujumaan.

Toisena harjoituksena oli jumppasarja. Sillä on muitakin nimiä, mutta yhtenä tarkoituksena on vahvistaa koiran takapäätä eli jumpata. Ensin ponnari, ensimmäinen hyppy kahden jalan päässä seuraavat neljä hyppyä 4 jalan välein, targetti 1- 1,5 metrin päässä viimeisestä esteestä. Jos koira hyppää suoraan kahden viimeisen esteen yli niin targetti viimeisen esteen alle. Ensimmäinen hyppy 10 sentin korkeudella ja loput 15 sentin korkeudelle. Jos koira hyppää "väärin" kuuluu töminää ja/tai ähkimistä. Silloin laitetaan toiselle ja kolmannelle hypylle poikkirima. Oikein hypätty hyppy on siis hiljainen.

Kolmas ja viimeinen harjoitus oli "liikkuva hyppy". Ponnarin jälkeen eka hyppy kahden jalan päässä, seuraavat kaksi neljän jalan päässä toisistaan, viimeinen hyppy 6 jalan päässä. Hyppykorkeudet 10, 15, 15 ja 15. Parin treenikerran jälkeen viimeinen hyppy nostetaan ensin 20 senttiin, sitten 25 ja lopuksi 30 senttiin. Sitten takaisin päin 30, 25, 20, 25, 15 eli viimeinen hyppy liikkuu.

Kaikissa näissä harjoituksissa Ulla seurasi sivusta ja tuli välillä korjaamaan hyppyjen etäisyyksiä ja/tai korkeuksia eli nämä harjoitukset ovat Nopelle sopivia, mutta sain myös sovellukset Pipulle.Ulla sanoi Nopen olevan oikein näppärä agilitykoira. Joskin Noppe hyppää paino liikaa edessä. Ryhdymme siirtämään painoa taaksepäin edellä mainituilla harjoituksilla. Jossain vaiheessa Noppe pääsee fyssarille ja muutoman kuukauden päästä Ulla tulee tarkastamaan miten treenit ovat "purreet".

Heta kuulumisia

Sijoistuskoiramme Heta elelee reipasta pihakoiran elämää Keski-Suomessa.

Hetan emäntä Mirva kirjoitti;"Hajuerottelussa on käyty melkein viikoittain ja hyvin on edistytty. Heta on todella innokas oppilas! Ensiviikolla Heta alkaa tunnistamaan harjoitushajunaan kardemummaa(Sylvi tunnistaa kanelia). Uimassa on tässä käyty ja lenkkeilty metsässä ahkerasti. Ilmoitin Hetan arkitokoon sekä rallytokon alkeisiin nyt tässä keväällä. Perusasioita ei voi liikaa tahkota ja muiden koirien kanssa treenaaminen/häiriö tekee hyvää."

Alla Mirvan kuvia Hetasta

Heta & käävät

Heta poseeraa.

Haluan uimaan heti!

Heta mennä porskuttaa!

Sitten onkin aika loikoilla takan äärellä.

Kiitos Mirva kuvista ja kuulumisista! Ihanan aktiivista pihiselämää!

Nyt se löytyi!

Nimittäin Pippua riittävästi kiinnostava herkku; valmis lihapullat. En ole Pippua juurikaan pitänyt vapaana, koska Pippu ei ole varma luoksetulija. Olemme toki käyneet koirapuistossa jonkun kerran ja Pippu on ihan kivasti tullut "namunappulalla" luokse. Lähdimme hiihtolomalle torpalle ja patikoimme päivittäin 1 1/2- 4 tuntia. Pippua seurasimme tarkasti, mutta jo ekalla kävelyreissulla huomiomme herpaantui ja Pippu sai jonkun hajun häviten näköpiiristä. Välillä näkyi koira puiden lomassa kuono maassa viipottamassa, mutta korvat kiinni. Rämmimme miehen kanssa ryteikössä etsimässä jälkiä ja huutelemassa. Ensin ei kuulunut eikä näkynyt. Sitten ilmeistyi Pippu näkösälle, katsoi minua ja juoksi iloisesti häntä heiluen Papan luokse! Pipun poissaoloaikaa on vaikea sanoa; odottavan aika on pitkä, mutta ehkä Pippu ei ollut poissa kuin muutaman minuutin. Koska ei ollut remmejä mukana, kanniskelimme Pippua vuorotellen oman lähimetsän lähistölle. Miksi ei ollut remmejä? Koska Noppe ja Kesse eivät niitä tarvitse, en tahdo muistaa Pipullekaan sitä ottaa. Olimme varanneet mukaan koko torpalla oloajaksi ruokaa ja samana iltana söimme valmislihapullia. Niitä jäi ja pilkoin ne mukaan seuraavan päivän retkelle. Ja kas ensimmäisen lihapullanpalan syötyään Pippu huomasi, että mamman taskussa ovat herkut eli aina, kun laitoin käden lähellekään taskua, Pipun tarkkaavaisuus minua kohtaan heräsi heti! Kutsuin koiraa luokse silloin tällöin ja palkitsin lihapullan palalla. Tuntuu, että kontaktia Pipun kanssa saatiin reissun aikana parannettua huomattavasti.

Noppe ja Pippu painelevat umpihangessa.

Koska kisailemme Nopen kanssa agilityssä, olikin tarkoitus maalla nostaa peruskuntoa ja Noppe kyllä noudatti suunnitelmaani! Ehkäpä omakin kuntoni pikkasen kohosi.

Vasemmalla Noppe & Nopen loikka, osa 2. Pappa veistää puukolla koirille keppiä. Kesse ja Pippu odottavat.

Nopen loikka, osa 3

Nopen loikka, osa 4

Noppe sai kepin ja muut jäivät katselemaan.

Saihan Kessekin kepin ja onkin siinä hyvin kiinni!

Noppe ja Pippu vääntävät.

Vanhemmat koirat etenevät viisaasti polulla ja Pippu tutkii polun sivustaa.

Aina välillä löytyi syötävän ihana keppi. Pippu tutkailee vähän ylempänä.

Plääh! Tämä on minun!

Pippu on toista mieltä!

Kesse ja Pippu vääntävät. Noppe poseeraa.

Pipulla oma jutska. Kesse ja Noppe jyrsivät yhteistä keppiä.

Koirat eivät juuri kiinnitä huomiota kauniiseen maisemaan. Vesijärvi siintää taustalla.

Pippu ja hiiri. Jopa näin hienon aarteen Pippu jätti pihalle ja tuli sisään, kun lihapullapussi rapisi!

Vaikka emme päässeet torpalla hiihtämään tai lumikenkäilemään niin kuin oli tarkoitus, reissu oli mainio kuten aina! Käveltiin, lepäiltään, saunottiin...

KESSE, MINUS & KAIKENLAISTA KOIRAPULINAA...

Ilokseni voin todeta, että Kesse alkaa olla taas hyvässä vedossa! Vatsa kunnossa. Sohvalla nousujäykkydestä ja parista kovasta päälaelle nousseesta patista johtuen aloitin kortisonilääkityksen uudelleen ja vatsansuojalääkitys jatkuu. Letkeys palasi ja patit häviävät pikku hiljaa. Kesse on myös loistava oman elämänsa säätelijä. Normiulkoilu/asiointiulkoilu; Kesse ei näe syytä mennä puistoon saakka. Kesse kiertää naapuriautohallin, tekee asiat, menee meidän roskishuoneen ovelle, koska tietää, että "pussin" voi viedä sinne. Olemme luopuneet Kessen puistoon maanittelusta. Eihän ihminenkään koko taloa kierrä, kun vessaan menee! Näin toimien Kesse noin kerran päivässä lähteekin puistoon, kun sinne aina tarvitse "laahautua". Kesse myös kävelee pitkiäkin kävelytysvyölenkkejä jne. Olin pelkästään Kessen kanssa agilityn viikkotreeneissä. Olin kotona katsonut tulevaa rataa; huh, huh, vaikeaa! Yllätys olikin melkoinen, kun Kesse palkitsi laatuajan mamman kanssa loistosuorituksella! Tiukkaa valssaamista ja kahdeksikkoa, Kesse suorastaan nuoli esteitä eli  meni niin läheltä kuin vain tuon kokoinen koira pystyy! Minulta on kyselty, että milloin Kesse alkaa kisailemaan ja olen vastannut, että eihän Kesse ala kisailemaan, Kesse vain rallattelee! Mutta nyt tietenkin hiipii ajatus mieleen...mullahan on voimassa oleva kisalisenssikin.

Edellisessä postauksessa kirjoitin hurjasta Pipusta ja melko lailla samantien Pippu aloitti tauon hurjana olossa. Samana päivänä, kun Pipulla tuli täyteen 8 kuukautta elämäntaivallusta alkoivat ensimmäiset juoksut. Pippu aloitti mietiskelyn ja rauhoittui huomattavasti. Onhan siinä hormoonimyrskyssä mietittävää ja rauhoittumiseen vaikutti varmaan myös Nopen PMS-oireet. Noppe oikein odotteli, että Pippu tulisi vaikka ihan pikkasenkin höösäämään jotain Nopen lähistölle. Kylläpä Pippu saikin kyytiä! Vähänhän se oli epäreilun tuntuista, kun Pippu oikeasti oli rauhoittunut Nopen ärsyttämisen suhteen ja sillä oli omiakin hormonihuolia. Toisaalta tuolla tavalla koira oppii laumassa oloa. Samana päivänä, kun Pipulla alkoivat juoksut olivat agilityn viikkotreenit Nopella ja Kessellä. Meillä vaihtui toinen ohjaaja ja aloittanut ohjaaja Saana pyysi antamaan "nimen" koiran agilityhabitukselle. Minä tietysti kuvailin Nopen nokkelaksi ja nopeaksi seuraajaksi. Tämän kaiken Noppe osoitti vääräksi; se rallatteli menemään ja oikein ilakoi pussilla! Tämän tästä se suuntasi parilla omatoimihypyllä radalla pussille ja meni kuin ohjus läpi pussin! Ei auttanut vaikka miten ohjasin. Ihan selkeää PMS-oirehtimista. Ei siis ollut yllätys, kun Nopella alkoivat juoksut parin päivän päästä ja siitä johtuen Kesse pääsi yksinään treenaamaan. Meidän seurassa saa kyllä treeneta juoksuisen suojatun nartun kanssa, kun kolmosissa saa kisatakin juoksuisen nartun kanssa, mutta meillä ei Nopen kanssa ole tähtäin kolmosissa. Eikä minusta muutenkaan ole järkeä treenata hormonimyrskyisen koiran kanssa!

Lopuksi pari kuvaa Kessen veljestä Minuksesta, joka ohjaajansa Tua Nummelinin kanssa voitti pihisten 3- luokan medien mestaruuden loppiaiskisoissa Ojangossa. Upea koira!

Kauniin värinen Minus sivulta.

Tässä näkeekin jo vaikkapa koiran silmistä miten hieno koira Minus on!