perjantai 14. lokakuuta 2016

Agilityä

Syyskuun alusta ovat sekä Pippu että Noppe käyneet omissa agilitytreeniryhmissään. Lokakuun alusta asti olen koettanut lisätä vielä yhden viikottaisen omatoimitreeni kerran. Minulla on siis kiirettä pitänyt.

Lisäksi on kiirettä pitänyt jokaisella treenikerralla. Niin haasteelliselta on välillä tuntunut niin Pipun kuin Nopenkin kouluttaminen.

Pippu on innostunut agilitystä, mutta syksyn alkuun asti myös kaikista muistakin tapahtumista/tuoksuista agilityhallissa. Pari reippaaseen vauhtiin estettä tehtyään Pippu suuntasi samalla vauhdilla muualle. Koko kesän koulutin Pippua palkkaantumaan lelulla eli tennarilla, koska namia ei ehdi antaa tarpeeksi nopeasti.  Syksyn aluksi Pippu suorastaan hullaantui tennaripalkkaan ja vaati sitä koko ajan sekä itse treenissä että myös tauolla. Pippu vaati tennaria kovaan ääneen ja koitti vaikkapa kiivetä hyllyyn jos tennari oli takkini taskussa. Koko ajan oli härdelliä Pipun treeneissä. Kärsivällisyys oli koetuksella, mutta se kannatti. Edellisissä treeneissä Pippu teki seitsemän esteen sarjaa, joissa mukana erikoisesteitä; pituus, okseri, muuri, rengas. Pippu eteni hyvällä vauhdilla ja palkkausta vaihdeltiin tennarista etupalkkaan. Rengasta täytyy vielä paljon vahvistaa eli se lisätään omatoimitreeneihin kuin myös lähtötreeni. Viime viikon treeneissä tehtiin keppejä verkoilla ja kontakteja, joissa mm. ensimmäistä kertaa koko puomi ja sekin sujui vauhdikkaasti päättyen hyvään two on/two offiin, jota onkin paljon treenattu etupalkalla ja pysähdyssanalla "Sisso". Tästä on hyvä jatkaa!

Nopen agikoulutuksessa on keskitytty vauhdin lisäämiseen parantamalla koiran irtoamista. Ensimmäistä kertaa otimme toden teolla käyttöön etupalkan ja lisäksi Noppe-täti on myös lisännyt palkkaukseensa tennarin. Pari vuotta sitten havaitsin, että Noppe kiinnostui tennarista ja silloin otin tennarin mukaan lämppäykseen ja jäähdyttelyyn. Välillä olen aina tarjonnut tennaria palkkaukseen, mutta Noppe on vain katsellut kummeksuen. Noppe rakastaa aksaamista JAU;n hienossa hallissa ja tuntuu haluavan ottaa siitä kaiken irti. Niinpä tennarikin kelpaa hienosti. Tuosta etupalkasta vielä; alkuun raivostuttaa, kun koira vaan irtoaa käsistä ja juoksee suoraan palkkaukseen, mutta eihän se mitään sieltä saa. Pikku hiljaa homma on alkanut toimia esim. kepeissä, jotka ovat notkistuneet kummasti. Eilen illalla oli koutsi Tanjan ohjauksessa keinua. Ensin pelkkää keinua, sitten hyppy/keinu yhdistelmää ja lopuksi vielä hyppy, puomi, hyppy, hyppy, keinu, jonka päässä koutsi palkkasi. Olin niin iloinen Nopen reippaasta vauhdista ja tarkasta työskentelystä. Se mistä en ollut iloinen oli Nopen hyökkäyksestä ryhmämme omatoimitreeniradalle keskelle vauhdikkaan/äänekkään bortsun treeniä. Olin myös hyvin hämmästynyt; minun hillitty ja elegantti Noppeni liekeissä. Onneksi saimme energian suunnattua omaan treeniin. Treeneissä on myös tutkittu koiran hyppytekniikkaa kuvaamalla erilaisia hyppysarjoja ja yksittäisiä hyppyjä. On ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista katsella hidastettua kuvaa Nopen hypyistä. 

Veteraani Kesselle on löytynyt oma hauska ja mieluisa harrastus; uinti. Kerran olemme vasta ehtineet Hyvinkään Onnen Koiraan, jossa Kesse ui yhtä soittoa puolisen tuntia. Koitamme ehtiä useamminkin. Kesse nauttii kodin lämmöstä ja esim. saunasta. Tällä hetkellä sää on aika raaka ja Kesse käyttää ulkoillessaan lämpöpaitaa. Kesse ei juuri pidä koirien pukineista, mutta lienee tajunnut lämpöpaidan edut, koska antaa sen päälleen laittaa ja kävelee ulkona tyytyväisen näköisenä. Joka syksy ajattelen, että pitäisi jostain löytää vaikkapa joku vanhempi pariskunta, joka viettää talvensa esim. Espanjassa ja ottaisivat Kessen mukaansa. No, onneksi lämpöä löytyy kotoa vaikkapa peiton alta.
Rakkaitten katseet. Ylimpänä Kesse, keskellä Noppe ja alimpana Pippu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti