perjantai 28. joulukuuta 2012

HETA KÄVI KYLÄSSÄ!

Joulun aika on ollut taas surullisten ja iloisten tapahtumien vaihtelua, niin kuin elämä yleensäkin. Joulumieltä ovat laskeneet; joulun alusviikolla tullut tieto rakkaan ihmisen poismenosta kuin myös Kesselle 19.12. tehdyn sterilisaation haavanyläpuolinen tulehdus. Minulla itselläni alkoi jouluaattona kaikkien aikojen flunssa. Olen tähän mennessä niistänyt neljä rullaa vessapaperia ja nyt on alkanut yskä...Hyviäkin asioita tapahtuu, ihana ensimmäinen lapsenlapsemme vietti vanhempineen joulupäivää kanssamme. Kessen haavanyläpuolinen tulehdus on parempaan päin. Uuttera haavan suihkutus vedellä ja puhdistus betadine-liuoksella tuottaa tulosta. Nyt täytyy vain malttaa pitää Kesse leikkimättä yhteensä pari viikkoa ja agilitytaukoa tulee  kuukausi, jonka jälkeen aloitetaan rauhassa matalilla esteillä.

Eilen oli suuri ilon aihe; meillä vieraili Heta! Kiitos vielä Mirvalle, kun ajelit Keski-Suomesta Helsinkiin! Heta on vilkas, ulospäinsuuntautunut, suloinen 4 1/2 kuukauden ikäinen pusuttelija. Niin kuin kaikki pihakoiria kuvaavat tietävät on eläväisistä koirista ajoittain vaikea saada kuvia. Alla kuitenkin muutamia otoksia mukavasti kehittyvästä Hetasta.

Kesse haluaa tietää;"Miksi tuo pieni tyyppi syö "minun" kinkkuani?" Käytimme siis kinkkua Hetan poseeraukseen eikä se ymmärrettävästi ollut Kessen mieleen...
Heta sivulta.
Heta edestä.
Hetan pää tarkemmin.
Heta melkein paikallaan, mutta ah, niin söpönä!
Heta & Noppe





keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Marin ja Nooan haaste

Jo yli kuukausi sitten saimme Marilta ja Nooalta haasteen, joka alkuperäisesti kuului näin; “Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”.
Nyt on tullut aika vastata siihen:


1. Onko koirallasi tiukka kuri vai onko sillä samat tai lähes samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä?

Koirilla on ja ei ole tiukka kuri. Sisällä kotona koirilla on paljon vapauksia; omat nojatuolit, yhteiset sohvat muiden kanssa, nukkuvat sängyssä, istuvat ruokapöydän tuoleissa…, mutta eivät syö ruokapöydässä eivätkä syö ruokaansa ennen kuin lupa on annettu, paiskaavat ylävitoset aina, kun saavat jotain esim. purutikut, eivät poistu eteisestä ulkoilulta tultua ennen kuin on annettu lupa jne.. Ulkona kuri on toisenlainen; ”normiulkoilulla” koirat kiertävät lähipuiston eikä se sisällä yleensä kummempaa hötkyilyä, kävelytysvyölenkillä mennään ”suoraan”, ”oikealle”, ”vasemmalle” eli olen opettanut koirille termit, joita noudatetaan ja vapaana ollessa tullaan kutsusta luokse. Aina välillä tulee tarpeen opettaa koirille jotain uutta/tarkentaa jo opittua; asia opetetaan ja sitten aina samalla tavalla toistamalla opittu hierotaan rutiiniksi.  
 

2. Puetko koirasi vaatteisiin? Jos puet niin miksi?

Puen koirat sään mukaan; sateella sadetakit, kovalla pakkasella toppamanttelit. Kesse ja Noppe eivät ole kovia palelemaan, joten pikku pakkasilla ulkoillessa ei vielä käytetä vaatetusta. Villapaidat ovat koirilla yleensä käytössä keväällä ja syksyllä torpalla sisällä, jolloin siellä on melko viileä.
 

3. Talutushihna vai flexi? Miksi?

Sekä että. Yleensä ”normiulkoilulla” flexi, jotta koirat saavat liikkua lyhyessä ajassa runsaammin kuin ihminen. Kävelytysvyölenkeillä ehdottomasti hihnat ja hihnat myös harrastuksissa/autoillessa.  Vaihtelua on myös pannoissa, välillä puolikiristävät ja esim. kävelytysvyölenkeillä aina valjaat.
 
4. Jos ostat kaupasta itsellesi herkkuja, ostatko niitä tasapuolisuuden nimissä myös koirallesi?

En, herkkuja ostan vain itselleni.
 

5. Mitä epäkoiramaista harrastat koirasi kanssa?

Saunomista molempien koirien kanssa ja kylmässä vedessä uintia Kessen kansa, nämä siis eri aikaan ei peräkkäin. Nopen kanssa katsotaan televisiota. Noppe katsoo yleensä luonto-ohjelmat alusta loppuun ja viime viikolla Noppe katsoi lähes alusta loppuun satuelokuvan ”Nanny McPhee”.
 

6. Mistä asiasta olet koirassasi erityisen ylpeä?

Monistakin asioista; niiden oppimisnopeudesta, agilitytaidoista, eivät hauku ulkona vaikka olisi haukkuvia koiria molemmin puolin…
 

7. Onko koiraharrastus sinulle välineurheilua?

Ei ole. On vain tärkeää, että koirilla on laadukkaat/kestävät ”vermeet” erilaisiin tilanteisiin. Sama tietysti koskee ihmistä, koska on esim. ulkoiltava ihan kaikilla keleillä!
 

8. Puhutko koirastasi usein sellaiseen sävyyn, että vastapuoli luulee sinun puhuvan lapsestasi?

Ei. Puhun koiristani paljon, mutta kyllä puheestani aina tulee ilmi, että puhun koiristani.
 

9. Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi ei ole koira vaan joku muu ötökkä?

Ei. Koirat ovat koiria, vaikka pihiksilläni on paljon esim. kissamaisia toimintatapoja ja ääniä.
     

10. Keikuttaako koirasi päätään, kun juttelet sille? Miltä se sinusta tuntuu tai mitä ajattelet siitä

Eivät useinkaan keikuta, vain silloin keikutttavat, kun eivät ymmärrä mitä/mistä minä puhun niille. Äsken juuri luin niille ääneen venäjää ja silloin päät keikkuivat. Puhun koirilleni yleensäkin paljon ja ne kuuntelevat tarkkaan, mutta päät suorassa.

11. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat parhaiten koiraasi.

Kesse; viisas-kaunis-sympaattinen
Noppe; rakastava- iloinen- suloinen

En toimi alkuperäisten ohjeiden mukaan vaan laitan haasteen eteenpäin kolmeen kohteeseen;1) Maikille, Armille ja Kertulle 2) Nannalle & Otolle 3) pihakoira Sagalle & kumppaneille. Kysymykset ovat niin hyvät, että turha niitä on muuttaa eli näillä mennään!
Kysymykset haastetuille:

1. Onko koirallasi tiukka kuri vai onko sillä samat tai lähes samat oikeudet kuin muillakin perheenjäsenillä?
 

2. Puetko koirasi vaatteisiin? Jos puet niin miksi?
 

3. Talutushihna vai flexi? Miksi?
 

4. Jos ostat kaupasta itsellesi herkkuja, ostatko niitä tasapuolisuuden nimissä myös koirallesi?
 

5. Mitä epäkoiramaista harrastat koirasi kanssa?
 

6. Mistä asiasta olet koirassasi erityisen ylpeä?
 

7. Onko koiraharrastus sinulle välineurheilua?
 

8. Puhutko koirastasi usein sellaiseen sävyyn, että vastapuoli luulee sinun puhuvan lapsestasi?
 

9. Tuntuuko sinusta joskus, että koirasi ei ole koira vaan joku muu ötökkä?
     

10. Keikuttaako koirasi päätään, kun juttelet sille? Miltä se sinusta tuntuu tai mitä ajattelet siitä

11. Kolme adjektiivia, jotka kuvaavat parhaiten koiraasi. 

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Koiranravinnosta, koirankoulutuksesta...

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut Kessen lisääntyneestä agilityvauhdista ja osittain se johtuu varmasti Kessen "dieetistä". Kessen rokotuspaino kesäkuussa oli melko huikeat 10,9 kiloa. Kesse sai kesän ajan pitää painonsa, koska Kessen oli toive tiinehtyä, mutta toisin kävi. Nyt Kesse on pari kuukautta syönyt puoliksi Acanan Small Breediä ja puoliksi Acanan Fit & Lightia. Puoli kuppia kumpaakin jaettuna kahdelle aterialle. En ole Kesseä punninnut, mutta selkeästi on lantio kaventunut eikä alaselkä näytä enää pieneltä kahvipöydältä. Arvelisin agilityn olevan paitsi vauhdikkaampaa myös turvallisempaa & vähemmän niveliä rasittavaa kevyemmällä painolla. Kesse on aivan hulluna agilityyn. Toissa iltana treeneissä ei olisi taaskaan malttanut odottaa, kun pääsee "radalle". Ohjaajamme sanoikin koirieni olevan niin vauhdikkaita ja taitavia, että seuraavaksi lisätään minun vauhtiani. Mielestäni painelin maanantainakin kovaa ja itseni hikimäräksi!

Minua häiritsi tuossa loppukesästä ja alkusyksystä pari isoa koiraa, jotka usein pompahtivat jostain keskelle Kessen kepin ja Nopen frisbeen hakua. No, niin kuin olen kirjoittanut Kesse ja Noppe juoksevat tuossa lähipuistossa. Hommahan perustuu siihen, että ne on sidottu minuun "näkymättömällä langalla" ja tarjoan teholiikuntaa usein ajanpuutteen takia tuossa lähellä. Toinen isoista koirista on bernhardilainen, joka jostain syystä ulkoilee lähes aina vapaana ja mikäs siinä jos koira pysyisi hallussa, mutta se saattaa ampaista sellaisen sadankin metrin matkan keskellemme. Kerran sitten sanoin emännälleen, että koiraa voi pitää vapaana vain jos se on hallinnassa. Emäntä:" Se on niin kiltti"..."koira on laumaeläin" ja "muut koirien ulkoiluttajat ovat niin mukavia". Minä:" Vaikka olisi kuinka kiltti niin se häiritsee ja me emme ole sen laumaa". Bernhardilainen kävi sen verran Kessen iholle, että Kesse loksautti sille kerran;"Perkele!". Tähän omistaja sanoi, että minä olen korvausvelvollinen, jos minun koirani puree. En viitsinyt sanoa, että Kesse ei ole tähän mennessä purrut ketään ja tuskin nytkään aloittaa. Parempi jos Berhardilaisen emäntä on siinä luulossa, että Kesse on agressiivinen. Tästä episodista varmaan sana kiiri, koska monet pienien koirien omistajat, joita en tunne alkoivat tervehtiä minua ystävällisesti. Eli yleensähän tälläiset asiat vaivaavat koko alueen koirayhteisöä.

Toinen pompahtelija oli nuori Tanskandogi, kiltti, mutta valtavan iso. Sen isäntä kuitenkin aina pyyteli anteeksi ja vei koiraansa pois. Me siirryimme kuitenkin vähäksi aikaa kiertämään Mustikkamaata, jonka upeilla rannoilla Kesse & Noppe pääsivät kävelytysvyölenkin lomassa kirmaamaan. Yhtenä aamuna rannalla vastaan tuli valkoinen, kiharakarvainen, matalahko koira (rotua en tuntenut). Me jatkoimme matkaa ja koira, joka oli menossa toiseen suuntaan, liittyikin meidän ryhmäämme. Vasta hetken päästä, kun koiran emäntä oli aikansa huudellut Sisua, tajusin, että hänhän ei saakaan koiraansa kiinni. Emäntä sanoikin, että koira on nyt kaksivuotias ja eikä tullut alussa opettettua sille luoksetuloa. Mietin mielessäni, että miten koiraa voi ollenkaan pitää vapaana, jos sitä ei ole koulutettu luoksetuloon ja toisena tietenkin tuo ikähomma. Sanoin Sisun emännälle, että urbaania legandaa on lause:"Vanha koira ei opi uusia temppuja", koirat oppivat ihan viime metreille asti. Annoin muutamia vinkkejä namujen käytöstä koulutuksessa ja sitten otin Sisun namulla kiinni tai siis minä palkkasin ja emäntä sai kiinni.

Vielä "vanhoista koirista & tempuista". Selkäni on ajoittain kipeä ja jäykkä, niinpä olen tänä syksynä opettanut Kessen (5 v.) & Nopen (3 v.) hyppäämään vuorotellen eteisen penkille "releiden" laittoon. Paljon helpompi pistää koiralle esim. sadetakkia ja valjaita, kun koira on vähän korkeammalla.

tiistai 30. lokakuuta 2012

HEHKUTUSTA!

Välillä ihmisen elämä on haasteellista/raskasta niin työssä kuin yksityisissäkin ihmisuhteissa...Mutta ainakin minulle Kesse ja Noppe tarjoavat sellaisen lohdun ja ilon, että niiden voimalla jaksan eteenpäin! Kesse ja Noppe ovat aina valmiina leikkiin, ulkoilemaan, saunomaan, seurustelemaan muuten vaan...Mikä riemu on aina vastassa ulko-ovella tuli sitten roskista viemästä tai myöhäisen iltavuoron jälkeen!

Helsingin Mustikkamaa Korkeasaaren vieressä on mainio kävellä ympäri koirienkävelytysvyön kanssa. Tietysti mentiin joitain pätkiä myös ihan hiekkarantaa pitkin.
 Keppiä tuodaan minulle usein "stereona". Koirat nauttivat saadessaan painella pitkin rantaa.
Riemulla ei useinkaan ole rajoja!

Pihisten facebooksivuilla on kirjoiteltu monistakin asioista, mutta tässä pari minulle mieleenjäänyttä; pihisten karvanlähtö ja miten/mitkä lelut kestäisivät pihiksillä.
Vasemman puoleinen karvakasa on Nopesta  ja oikean puoleinen Kessestä. Tälläinen tulos saatiin furminaattorilla, jota minä kutsun "skrapaksi". Se, kun on melko tehokas raastin, mutta meillä molemmat koirat tykkäävät!
Tässä vielä Kesse ja karvakasansa. Kesse nauttii kaikesta "hoidosta"; pyyhkeellä pyyhkimisestä, kynsien leikkuussa se heittäytyy sohvan nurkkaan ja sulkee silmänsä. Kesse myös odottaa, että hoidoissa tarjotaan riittävä määrä virvokkeita eli namuja. Kesse on aina sitä mieltä niin tässäkin kuvassa, että namuja ei koskaan ole tarpeeksi tarjolla!
Tässä lelu; Kong Wubba, joka tulevana keväänä täyttää neljä vuotta! Melko kärsineen näköinen, koska on päivittäin käytössä; Noppe yksikseen paiskoo sitä lattiaan ja heittelee ympäriinsä, yhdessä koirat repivät ja raastavat sitä vaikkapa niin, että toinen on sohvalla ja toinen lattialla. Lisäksi Wubassa on jäljellä vielä "vinkuva osa", jota Kesse soittelee silloin tällöin!
Olimme mukana myös viimeisillä pääkaupunkiseudun pihistreffeillä. Tässä Kesse nuorison kanssa.

Lokakuun alussa alkoi agiyhdistyksemme sisätreenikausi. Me treenaamme hallissa Malmilla maanantaisin klo 20.30- 21.30 molempien kanssa samassa jatko 1-ryhmässä. Jos päättyi meiltä kesäkausi hyvissä merkeissä, on myös talvikausi alkanut mainiosti. Kesse on treeneissä ihan liekeissä, suorastaan "hinkuu" aina esteille. Kessen vauhti on kova ja hypyt todella korkeita! Minähän en tahdo pysyä mukana. Eilen oli varsin vaativa "jatkuvien" valssien esterata ja välillä otettiin putkista vauhtia. Hiki tuli, mutta treeni oli tosi hyvää. Noppe antaa minulle enemmän pyörimisaikaa ja meidän "valssimme" sujuivatkin suht sulavasti. Sivupisteenä olivat kepit, jotka alkavat Kessellä olla jo varsin hyvin hallussa ja Nopenkin kanssa edistymme hyvää vauhtia. Kyllä oli taas hyvä mieli, kun eilen illalla kotiin ajelimme! 






lauantai 13. lokakuuta 2012

NYT EN MALTA ENÄÄ...

NYBYGÅRDS XBOX XENA eli HETA, synt. 19.8.2012
emä FI MVA INGEBORG, isä NYBYGÅRDS NOJSIGA NOA

Heta on Kennel Jangrunnelin ihka ensimmäinen sijoitusnarttu ja lähtee tänä iltana kasvattajan luota kotiinsa Muurameen Mirvan ja Sylvi- pihiksen (Dandinas- koira) luo.

Meillä on kaksi erinomaista Yacatis-koiraa, joiden linja tulee tietysti kauempaa, mutta alkaa Suomessa Yacatis-kennelin kantanartusta Nellistä ( Leonberget'z Fantasy for Yacatis), Kessen emä Minttu (Yacatis Citronella) on Yacatiksen menestyksekkäästä & hyviä jälkeläisiäkin tuoneesta C- pentueesta, Nopen isä (Aagerups Dunder) on edistänyt linjaa niin, että jalostustarkastuksessa tarkastaja sanoi suullisesti Nopen miellyttävän häntä enemmän vaikka erinomainen koira Kessekin on. Ensi keväänä Noppe sitten jatkaa tästä...

Olen kuitenkin jo jonkin aikaa halunnut uutta verta/toista linjaa edellä mainitun rinnalle, jotta olisi mahdolllista tehdä pienimuotoista, mutta hyvää jalostustyötä. Suunnittelin jo koirantuontia pohjoismaista, mutta en epäröinyt hetkeäkään, kun tarjoitui mahdollisuus saada mahdolliseen jalostuskäyttöön rotuunotetun Ingerborgin lupaava & innostava jälkeläinen! Aika näyttää miten Heta kehittyy, mutta jäämme mielenkiinnolla odottamaan! Tästä lähtien kerron siis blogissamme ja kennelsivuillamme Kessen ja Nopen lisäksi Hetasta. Nybygårdsin blogista http://nybygards.blogspot.fi/ löytyy Hetasta tietoa ja parempia kuvia (ihanan kaunis väri tulee paremmin esiin) kuin myös tarinaa Ingeborgin rotuunoton mutkaisesta tiestä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Agilityä...




Agilityn kesäkausi päättyi meillä IHAH ry:ssä viime viikolla ja tänään alkaa talvi/sisäkausi. Mutta vielä viime viikkoon.
Maanantaina teimme Nopen ryhmässä rataa, jossa oli erilaisia hyppy/putkiyhdistelmiä. Keli oli märkä ja pimeä (toki kentällä on valo). Meidän ryhmässämme on koiria, jotka ovat kesän aikana treenautuneet kisakuntoon ja ne tekivät rataa kuin ohjukset. Sitten oli toista laitaa edustavia koiria; putket olivat mustia, märkiä... eli ei menty yhteenkään putkeen. Noppe edusti hyvää keskikastia; aluksi minä vähän törmäilin koiran eteen jne. Mutta Noppe teki hyvän suht nopean radan suorittaen kaikki esteet. Olin tyytyväinen, Noppehan on varsinaisesti harrastanut lajia vasta vuoden verran. Tietysti monet koirat treenautuvat vuodessa vaikkapa kisakuntoon, mutta niillä on "pätevämmät" ohjaajat.
Keskiviikkona Kessen ryhmässä oli myös rata; alla oleva tämän vuoden 2012 Agilityn MM-kisojen harjoitusrata.Kisat pidetään tällä viikolla Tsekeissä, mutta harjoitusrata julkaistiin viime viikolla. Radalla ovat mukana kaikki agilityesteet; rata alkaa oikeasta alanurkasta 1. hyppy, 2.kepit, 3. putki, 4. pöytä, 5.Pituus, 6. A-este, 7. hyppy (vasen alanurkka) 8. Puomi, 9. Hyppy, 10. Keinu, 11. Putki, 12. Rengas, 13. Hyppy, 14. Pussi, 15. A-este, 16. Muuri, 17. Hyppy. Tähän järjestykseen loistava ohjaajamme Eilan meille radan laati.
Meillähän olikin Kessen kanssa sellainen ilottelu; nopeaa, tarkkaa, virheetöntä! Tämä siis Kesseltä, minäkin selvisin melko pienin virhein ja olin niin nopea kuin pystyin! Aivan mahtavaa! Onneksi tuli lähdettyä vaikka ensin mietin, että oloni on melko flunssainen.

 http://www.agility2012.cz/static/docs/TrainingCourse.jpg

 Agilityn tällä viikolla pidettävien MM-kisojen harjoitusrata






torstai 13. syyskuuta 2012

Normaalia arkea...

Meillä normaali arki koiren kanssa tarkoittaa, että juoksujen jälkeen olemme laajentaneet taas lenkkialueita. Koirien kävelytysvyölenkit ovat ihania raikkaassa syysilmassa! Olemme myös päässeet taas jatkamaan agilityä molempien koirien kanssa. Melkein kaksi kuukautta kuluikin ilman agilityä. Ensin agilityssä oli kesätauko ja sitten meillä juoksutauko.

Agilityssä tauko teki koirille vain hyvää! Nopen kanssa treenaamme alkeisjatkoryhmässä ja syyskuun alussa meillä oli ykkösten hyppyrata elokuun kisoista. Miten mainiosti se sujuikaan! Teimme sen Nopen kanssa pätkissä, joihin olin kaikkiin varsin tyytyväinen. Noppe on aina tarkasti seurannut minua, mutta nyt siihen on tullut myös irtoavuutta eli vauhtia! Nopen kanssa on ollut nyt kolme hyvää treenikertaa peräkkäin.

Kessen kanssa jatko1- ryhmässä on myös selvää kehitystä. Kesse pitempään harrastaneena on hyvä ja nopea agilitykoira, mutta vaatii niin tarkkaa ohjaamista. Jos vähänkään jään pyörimään, Kesse ratkaisee itse radan kulun! Nyt se malttaa seurata minua paremmin, mutta silloin, kun on mahdollista; suora, selkeä rata, Kesse antaa palaa! Minä saan pinkoa vieressä täysillä. Itse asiassa minullekin tuli kehuja ohjaajalta; että vauhtini on kasvanut! Eilen oli taas Kessen ryhmässä haastava rata; hyppy, hyppy, hyppy poikittain, rengas takaviistossa, vasemmalla hyppy, hyppy viistossa vasemmalla, mustaputki äärimmäisen vasemmalla, toinen putki oikealla, hyppy, hyppy, hyppy, putki. Eli tuossa kolmannessa hypyssä piti olla tarkka, että sai koiran oikein yli ja kohti rengasta. Vaikea kohta myös mustaputki, koska hypyltä johti suora linja oikean puoleiselle putkelle. Meillä oli Nopen ryhmässä opeteltu voimakasta vartalo-ohjausta ja suunnittelin sitä tuohon putkelle, mutta tein ensin valsseja ja persjättöjä niin kuin muutkin. Eipä tullut mitään, nopsa Kesse syöksyi monta kertaa ekaan putkeen. Sitten ohjaaja kehoitti minua kokeilemaan mainitsemaani vartalo-ohjausta ja sehän toimi! Käänsin voimakkaasti vartalon ja käden kohti mustaa putkea mennen itse ikäänkuin vähän putkesta ohi! Lisäksi oli pieni keppirata ja sivupisteenä pieni tekninen keinurata. Hyvä ja onnistunut treeni-ilta!

Yhä edelleen käymme vielä tämän kuun vapailla torpalla. Koirien torppa- blogistamme voi halutessaan katsella kukkapenkin tekoa Kessen ja Nopen avustamana. Alla kuvasarjassa yhteisen nahkatikun syöntiä. Kesse ja Noppe syövät omat rouhetikkunsa, mutta nahkatikkuja ja -luita syödään vain yhtä kerrallaan. Siis vaikka annan kaksi, niin yleensä Noppe piilottaa toisen ja yhden "luun" syönti alkaa! 


Tässä tikku Kessen tassoissa ja Noppe sanoo;"Kuulit sä?"

Kesse; " Sinne läks!"

Ja täällähän tätä syödään!

Sama juttu sisätiloissa; Noppe jyrsii ja Kesse kuulostelee; "Jokohan se kohta lähtee juomaan tai jotain..."
Kesse nautti, kun poikamme perheensä kanssa vieraili torpalla.
Nuori perhe nukkui kamarissa ja koirat nuuhkuttivat ovella; "Joko siellä herättäis?"







maanantai 27. elokuuta 2012

EI MENNYT KUIN STRÖMSÖSSÄ...

Vaikka eihän Strömsössä koiria yritetäkään astuttaa, mutta me yritimme. Nyt on kuitenkin todettava, että täksi syksyksi suunniteltu ja kovasti odotettu Kessen & kaikinpuolin hienon Leevin ( Leonberget'z Pyramid Lake HD; B, polvet 0/0, 2x sert) astutus ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut.

Juoksujen alettua aloitimme reilun viikon päästä astutushommat ja ajankohta oli oikea. Kävimme Leevin luona 3 x ja yhden iltapäivän Leevi oli meillä. Siis hyvin laajalla skaalalla, mutta syy astutuksen epäonnistumiseen oli Kessen lisääntymisfysiologisen kehonosan hyvin alhainen sijainti.

Kyllä harmittaa, mutta tämä meni nyt näin!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Johtajan perässä ja edellä

Taaskin on ollut mielenkiintoista keskustelua pihisten facebooksivustolla koirien käsittelystä, koulutuksesta ja johtajuudesta. Siitä innostuneena laitan kokemuksia torpalta alkuviikosta.

Kesse ja Noppe ovat väsymättömimmät marjastuskaverini. Aikaisemmin olemme poimineet mustikoita ja nyt ovat olleet vuorossa villivadelmat. Tässä alla ensin kuitenkin kuvia mustikkamaastosta.
Kun minä istun kivellä tyhjentämässä poimuria ämpäriin, on Kessen mielestä juuri oikea kepinheittoaika!
Heitä, please! Ja kyllähän minä aina jonkun kerran heitänkin, kun tauolla istun.
Aika usein keppi tulee minulle takaisin näin.
Saan kyllä poimia marjoja rauhassa; koirat puuhaavat omiaan ja mustikanpoiminnassa syövät paljon mustikoita.

Minun piti kuitenkin kertoa vadelmanpoiminnasta ja silloin koirat puuhaavat samoja juttuja kuin yllä ja syövät paljon vadelmia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut meidän aika vaikeasta maastostamme; harjuja ja eri tilojen talousmetsää, höystettynä runsaalla määrällä oksia ja erikorkuista pohjakasvustoa. Tulee paljon hyvää liikuntaa!
Välillä se kuitenkin käy yli kykyjen/voimien. Koirat perässäni, niin kuin yleensä vaikeimmissa paikoissa, mennessäni kohti torppaa viimeistä vaikeinta taivalta, jossa "viidakon" alla on näkymättömissä kuoppaa ja nyppylää vieri vieressä, putoa humahdin kuoppaan, vaikka kuinka koitin varovasti kulkea! Sadattelin jonkin verran ja ylösnoustuani Kesse oli siirtynyt johtoon. Kesse johdatti minut pois " viidakosta" ja mistäkö tiesin, että se nimenomaan johdatti ryhmää? No, se kulki normaalia paljon hitaammin ja katseli välillä olkansa yli; "Pääsetkö?". Päästyämme oman pellon laitaan palkkasin koirat ruhtinaalllisesti vadelmilla! Noppehan oli "pitänyt perää" ja katsonut, että "mamma" pääsee.

Putoaminen johtui ehkä siitäkin, että mietin kuinka saan koirat torppaan ilman, että ne juoksevat haukkumaan traktoria. Tullessamme vadelmanpoiminnasta olin jo pitkälle kuullut vaikkakaan en nähnyt, että nyt on meidän pellollamme tai naapurin pellolla työkone ja niinpä olikin; naapurin kesantopeltoa kynnettiin traktorilla. Viljelijä, jolla meidän ja naapurinkin pelto on vuokralla, viljelee monia peltoja omiensa lisäksi. En halunnut kaupunkilaiskoiria traktorin ympärille pyörimään ja haittaamaan työntekoa. Monesti olen miettinyt, että remmit & pannat pitäisi olla metsässä mukana, mutta eiväthän ne nytkään olleet. No, menimme oman pellon oikeaa laitaa ja pidin koirat koko ajan sanallisesti hallussa; "Rauhassa", "Odottakaa", "Seis"...näin pääsimme torpan ovelle ja sisään.

Traktori teki hommansa loppuun, mutta palasi iltapäivällä kovemmalla jyrinällä. Kesse ja Noppe olivat tuvassa hermona, kun eivät kunnolla nähneet traktoria, mutta ääni tuli kuin torpan nurkalta (naapurin pelto on nurkalta vain muutaman metrin päässä). Koitin sanoa, että riittää, mutta haukunta oli hurjaa! Muistin facebook-keskusteluista valokuvaaja Emmin kommentin siitä, että hän oli kuullut haukkuvien koirien lyhyestä eristyksestä. Laitoin koirat kamariin, oven kiinni. Vähän aikaa kuului jotain ääntä, joka kohta hiljeni. Sain tiskata rauhassa loppuun ja kuunnella radiosta ajankohtaisohjelmaa. Tiskattuani päästin koirat tupaan ja sanoin;"Vaikka traktori jyllää edelleen pellolla, te saatte olla tuvassa vain jos olette hiljaa". Koirat siihen; "Puuh" ja kävivät hetekalle maate.
Koulutuspohdiskelua- postauksessa kirjoitin, että Kesse & Noppe joutuvat aina odottamaan lupaa syödä.


Lopuksi vielä ihanan Kessen iso suu!



perjantai 17. elokuuta 2012

KENNEL JANGRUNNEL

Ei ole pitkä aika siitä, kun edellisen koirablogimme serveri kaatui ja vaihdoimme tähän palveluun. Nyt kaatui kennelsivumme serveri. Uudet sivut ovat suunnitteilla, mutta kestää ehkä viikon kaksi, ennen kuin ne saadaan esille.

Vanhan koirablogimme kaatuminen hävitti kyseisestä blogista melkein kaikki kuvat. Jos haluaa katsella vanhoja kuvia Kessestä ja Nopesta niitä löytyy haltiatytot.vuodatus.net sivulta helmikuun, maaliskuun, huhtikuun, toukokuun & heinäkuun postauksista vuodelta 2009. Tammikuun 2010 postauksesta löytyy video; "Kesse, Noppe & Rokkihemmon loppu". Tuon aikaiset kuvat ovat melko huonolaatuisia pikkukameralla otettuja eli niitä en siirrä tähän uuteen blogiin. Pyrin laittamaan tähän blogiin esille vanhassa blogissa olleita uudella paremmalla kamerallani otettuja kuvia.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Koulutuspohdiskelua

Pihakoirien facebooksivulla keskustellaan mielenkiintoisista pihakoiriin liittyvistä asioista; mm. pihakoiran luonteesta, minkälainen on pihakoiran luonne? Minkälainen sen pitäisi olla? Ja jos olen oikein ymmärtänyt, tuodaanko pihakoiraa esiin helpompana rotuna kuin se onkaan? Myös erilaiset koulutukseen ja metsästysviettiin liittyvät asiat ovat olleet esillä.

Päätin hiukan pohdiskella omia tapojani kouluttaa/ kasvattaa pihiksiäni. Omat koirani eivät ole maailman täydellisimpiä koiria, mutta ne ovat täydellisiä juuri minulle. Olen toki tehnyt myös ”työtä” asian eteen, onhan kyseessä ykkösharrastukseni/elämäntapani.

Kun Kesse oli 2-3 kuukautta, sain hyvän neuvon vanhalta ystävältä, joka oli pelkästä kissaihmisestä siirtynyt myös pihisihmiseksi. Ystävä oli saanut neuvon oman koiransa kasvattajalta; ”Älä koskaan anna pihakoiralle mitään ilmaiseksi ”. Tämä tarkoittanee sitä, että aina, kun koiralle annetaan jotain, vaaditaan siltä jotain vastineeksi. Meillä tätä noudatetaan mm. seuraavissa jutuissa; ruokakupit lattialle, koirat istuvat x-aikaa odottamassa kunnes saavat luvan syödä, rouhetikun saadakseen pitää vähintään istua, monissa jutuissa myös paiskataan ”ylävitonen”. Ulko-ovesta kuljetaan minun määräämässäni järjestyksessä. Se ei aina ole minä ensin, vaikka pitäisi ehkä olla. Molempia koiria olen tottelevaisuuskouluttanut itsekseni sisällä ja ulkona; ”istu, maahan, paikka, tänne…” lisäksi olen molempien kanssa käynyt Myllypuron koirayhdistyksen tottiksessa. Nykyään harrastan molempien kanssa agilityä Itä- Helsingin Agilityharrastajat ry;ssä. Agilityssä on harjoitteita, joita voi tehdä myös kotioloissa. Olen tehnyt agilitykontaktilaudan ja harjoittelemme kontakteja kotona sisälläkin. Keppirata torpan takapihalle on vasta haaveissa. Pidän koirien liikuttamista myös hyvin tärkeänä. Vähintään yksi pitempi lenkki ja/tai vapaana olo päivässä. Ainahan pitkä lenkki ei ole mahdollista ja silloin lentävät lelut tiuhaan. Olen "sitouttanut" koirat itseeni. Näin voin ihan lähipuistossakin heittää keppiä & frisbeetä ja ympärillämme liikkuu ihmisiä, pyöriä, kaupungin puistokoneita jne., eivätkä koirat reagoi niihin mitenkään. Liikunta on mielestäni tärkeää paitsi terveyden ja kunnon vuoksi, mutta vaikuttaa myös koiran hallittavuuteen ja koulutukseen. Cesar Milanista ollaan ihan oikeutetusti montaa mieltä, mutta hänellä on minua miellyttäviä teesejä, kuten:” Liikunta, koulutus ja helliminen”. Edellä mainitussa järjestyksessä suhteessa koiraan.

Varsinaisen koirien kanssa tehtävän työn lisäksi käyn jonkin verran luennoilla ja koulutuksissa ilman koiria. Yhdeltä luennolta on jäänyt mieleen lause: ” Sitä saat mitä vahvistat, et sitä mitä toivot”. Eli kaikessa viisaudessaan koirat eivät ole ajatusten lukijoita. Meillä vahvistettiin pikku Kessen ”piippausta”; koira pudotti lelun esim. hesaria lukevan ihmisen jalkoihin ja meni vähän matkan päähän makaamaan, tuijottamaan ja jos mitään ei tapahtunut, ryhtyi päästelemään ääniä. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet tiukasti omiin puuhiimme, vähintään katsoimme koiraan useinmiten myös heitimme lelun. Näin ”vahvistettuna” meillä on ”piippaava” koira edelleen, joka toimii edellä mainitulla tavalla, luultavasti aktivoidakseen ihmisiään. Boksereille aikoinaan opetettu lause toimii kuitenkin myös pihakoirilla vaikka ensin arvelin niiden olevan liian sähäköitä rauhoittumaan ”käskystä”: ”Leikki loppu, koira lepää”. Plups, lelu putoaa koiran suusta ja koira rauhoittuu. Tämä toimii tietysti vain jos siitä pidetään kiinni eli, kun lause on sanottu, lelu/keppi/frisbee ei enää lennä. Lähemmäs 40 vuotta koiraharrastusta ja silti virheitä syntyy, mutta aina oppii!

Silloin, kun Kesse oli nuori, ei tullut kirjattua asioita ylös, mutta kyllä Kesselläkin uhma- ja murrosikä olivat. Enkä muista kumman aikana Kesse oli sitkeästi sitä mieltä, että jos koira pääsee ruoka- ja sohvapöydälle, sen on sallittua myös niille mennä. Monesti jouduimme asiasta ”keskustelemaan”, koska me ihmiset olimme toista mieltä Kessen kanssa. Silloin, kun ryhdyimme puuhaamaan Noppea ja kumppaneita, kasvattaja kysyikin minulta haluanko käydä näitä keskusteluja toistamiseen. Sanoin, että totta kai! Nopen kanssa ei juuri niitä keskusteluita ole kuitenkaan tarvinnut käydä.

Kesse on älykäs, ulospäin suuntautunut & haastava sillä tavalla, että ihmisen pitää olla nopea & tarkka esim. agilityssä. Jos Kessen äly vetää ihmisen suuntaan, on Nopen äly peruskoiran suuntaan menevä. Noppe on hellyyttä rakastava metsästäjä. Alussa meni vähän liian kauan tajuta, että Noppe on luonteeltaan erilainen kuin emänsä. Toinen virhe oli ylisöpön koiran liika sylittely. Sillekin on aikansa ja paikkansa, mutta ihmisen laatimassa järjestyksessä. Lisäksi on vienyt aikaa oppia (ja opetellaan vieläkin)  kahden koiran psykologiaa, joka on mielestäni erilaista kuin yhden koiran kanssa. Noppea on kehitetty pikkuhiljaa vähentämällä hellittelyä, tottelevaisuus-/agilitykouluttamalla lempeästi, mutta päättäväisesti. Nopella ei ole metsään vievää riistaviettiä, mutta kohtalainen metsästysvietti. Metsästysviettiä eli Nopelle luontaista ominaisuutta on vahvistettu frisbeen haulla. Nopella frisbee toimii hyvänä jyrsijän korvikkeena. Noppe kiihdyttää alta aika yksikön nollasta sataan, hyökkää frisbeen kimppuun ja tuo sen takaisin. Torpallahan Noppe pääsee aitoon metsästysmeininkiin.

Samana päivänä, kun näin tuon alussa mainitun facebook-keskustelun alkaneen, olin torpan pihalla kädet & jalat mullassa ja huomasin meidän pihatiellämme kaksi ihmistä, miehen ja naisen. Meidän pihatietämme ei pääse kuin meidän pihallemme, ei metsään eikä muualle. Kesse & Noppe syöksyivät haukkumaan tulijoita hännät heiluen. Kesse seisoi ihmisistä 10 metrin päässä ja Noppe vähän kauempana. Ensin luulin ihmisiä marjanpoimijoiksi, jotka yrittävät metsään. Sitten näin kirjoitusalustat ja tajusin, että siinähän ovatkin EU-tarkastajat, jotka ovat tulleet tarkastamaan meidän peltoamme. Pesin nopeasti kädet ja kiirehdin heidän luokseen. Koirat lopettivat haukkumisen meidän kätellessämme. Kesse kävi moikkaamassa miestä ja Noppe vähän myöhemmin naista, kun hän tuli pellolta. Yritin vähän hyvitellä ja sanoin miehelle; ” Huomasitte varmaan, että koirat ovat ystävällismielisiä, koska heiluttavat häntää haukkuessaan?” Mies totesi melko kuivasti: ”Koirat voivat muuttaa nopeasti mieltään.” Kyseessä taisi olla kokemuksen syvä rinta-ääni. Nainen kuitenkin kyseli ystävällisesti koirien rodusta ja erosimme hyvässä hengessä. Mielestäni Kesse ja Noppe toimivat juuri niin kuin pihakoiran tulee toimia.     
       

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

NOPPE

Ei ole kauaa siitä, kun viimeksi oli Noppeen keskittyvä postaus. Nopella nyt vain on tällä hetkellä maininnan arvoisia aktiviteetteja. Kesse kyllä touhuaa myöskin ihan täysillä eri saroilla.
Ensinnäkin Nopen "kesänäyttelykierros" sujui varsin mallikkaasti; kesäkuun puolessa välissä saatiin Tuomarinkylän Aptus-Showsta laatuarvostelu erinomainen. Tanskalaistuomari  Marianne Baden Nopesta Aptusshowssa; " Feminine bitch. Good head shape. Correct bite. A little too long neck. Good topline. Well set tail. Good bone and body. Moves well. Would like a little more outgoing temperament for the breed."
Vapaa käännös; "Feminiininen narttu. Hyvä pään muoto. Oikea purenta. Vähän liian pitkä niska. Hyvä ylälinja. Hyvin asettunut häntä. Hyvä luusto ja keho. Liikkuu hyvin. Haluaisin vähän enemmän rodunomaista ulospäin suuntautuneisuutta". Vaikka tuomari laatuluokitteli Nopen erinomaiseksi ja Noppe oli näyttelyn kaunein pihisnarttu, tuomari sanoi minulle, että" Koira on liian elegantti ja hillitty pihakoiraksi" ja siksi hän ei katsonut voivansa antaa sertiä.
Sunnuntaina 15.7. Lammin ryhmänäyttelystä laatuarvostelu erittäin hyvä. Lammilla tuomari Markku Kipinä arvioi Noppea seuraavasti;" Tilavarunkoinen, melko kevytluustoinen narttu, jolla hyväilmeinen pää. Hyvä kallo, korvat ja silmät. Hyvä purenta. Ylälinja saisi olla suorempi. Saisi liikkua voimakkaammalla askeleella. Liian luisu lantio ja matala hännän kiinnitys. Riittävät kulmaukset. Saisi esiintyä itsevarmemmin." Tuomari sanoi, että ujo esiintyminen oikeastaan esti takapään tarkkailun. Tuomari oli sitä mieltä, että varmemmalla esiintymisellä tulos olisi ollut parempi ja riittänyt vaikka kuinka pitkälle. Lammilla näyttely pidettiin avoimella pellolla ja tuuli oli voimakas. Noppe oli sitä mieltä, että istuminen olisi hyvä vaihtoehto eli tuuli saattoi vaikuttaa Markku Kipinän arviointiin. Tuomarit ovat nykyään niin mukavia ja antavat kirjallisten kommenttien lisäksi vielä suullista palautettakin. Toista oli 90- luvulla, jolloin paljon kierrettiin silloisen bokserin kanssa, tuomarit saattoivat varsin julmia. 

Tänään Noppe oli Mäntsälän KV:ssa Annaliisa Heikkisen arvioitavana. Laatuarvostelu erittäin hyvä. Kirjallinen arvio:" Hyväntyyppinen narttu, joka voisi olla rohkeampi. Hyvä pää & ilme. Hyvä kaula. Rodunomainen ylälinja. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin. Kaipaa pöytätreeniä. Esiintyy iloisesti." Siksi harvoin käydään näyttelyissä, että Noppe tahtoo vähän ujostella tuomareita pöytätarkastelussa. Jos ja kun seuraava näyttelykierros vielä tulee, täytynee panostaa siihen.
Näyttelyissä on mukava tavata muita pihiksiä ja pihisihmisiä. Tuomarinkylässä aika meni joutuisasti Eddien ja emäntänsä kanssa. Lammilla Sylvin ja emäntänsä Mirvan kanssa. Aikaisemmin on jo ollut puhetta, että Sylvi emäntänsä kanssa tulee torpalle ja nyt sekin saatiin lyötyä lukkoon. Mäntsälässä pihisporukkaa oli mukavan paljon ja oli hauska paitsi katsella muita pihiksiä kehässä, myös vaihtaa ajatuksia mm. kokeneen kasvattajan Nybygårdsin kaima Jaanan kanssa. 
Kävimme Nopen kanssa kesäkuussa Vihdissä Skutnabilla lonkkakuvauksissa ja polvitutkimuksissa. Nyt tulivat kennelliiton vahvistukset asialle; Lonkat A/A, polvet 0/0.
Koska Noppe on muutenkin kehittynyt erinomaiseksi niin hiiri-, marjastus-,  kuin agilitykoiraksikin, ryhdytään Nopelle miettimään sulhasta.

Alla Kesse valvoo torpan pihaa ja Noppe funtsailee.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Lempiharrastuksia

Nyt, kun vihdoin saatiin sadetta tänne meidänkin torppamme kulmille, on mukava olla sisällä ja vaikka laitella blogiin kuvia koirien lempiharrastuksista.
Tämä on se kuvakulma, joka meillä pihalla Kesseen useinmiten on;"Heitä, heitä!". Kessen mielestä puutarhatyöt yms. muut hommat ovat huono tekosyy olla heittämättä keppiä. Kuvassa Kessen vieressä Noppe nostelee fribbaansa.

Ja tässä Noppe;"Heitä, heitä!". Viime kesänä Noppe löysi frisbeen haun ilot ja on aina, kun Kesse tarjoilee keppiä, tarjoamassa fribbaa heitettäväksi.

Sieltähän se fribba taas tulee heinien keskeltä!


Tässä tätä yleistä pihishumpsutusta torpan pihalla!

Sitten onkin jo aika ottaa pienet kuonounet tuvan hetekalla.
Tässä Kessen suloinen kuono ihan läheltä. En väsy katsomaan näitä suloisia koirankuonolaisia en!

                                          Noppe nukkuu.

Noppe; toinen suloisista koirankuonolaisistani!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

UUSI BLOGI MEILLÄKIN!

Olen jo jonkin aikaa miettinyt haltiatyttöjemme blogin siirtoa bloggeriin, jossa torpankin blogi sijaitsee. Ainoa este on ollut se, että en ole tiennyt mitä tapahtuu yli kolmen vuoden postausarkistolle.Nyt tuli pakkosiirto, kun edellinen blogi toimii hyvin puutteellisesti. Eikä yli kolmen vuoden aikana ole loppunut haluni jakaa iloinen elämä koirien kanssa. Nyt vietämme aikaa torpalla ja sehän näkyy "kansikuvassakin"! Koirat ovat juosseet pihalla itsensä hyvin väsyksiin.

Tässä vielä yksi kuva lepäävistä koirista. Laitan kuvia aktiivisista koirista, kun kasvien nyppimiseltä niitä ehdin saada näpättyä.





Niin väsynyt pihis ei ole etteikö päätään nosta, jos jotain syödään jossain. Tässä Noppe katselee vähän unisena tosin josko olis murua rinnan alle saatavilla.