Saman vuoden kesällä Noppe oli Tuomarinkylän näyttelyssä tanskalaistuomarin syynättävänä. Tuomari antoi toki laatuarvioksi ERIn, mutta tuli sanomaan minulle, että hän ei voi Nopelle sertiä, koska koira on liian hillitty ja elegantti pihakoiraksi.
Kun Nopella 4- vuotiaana todettiin aorttastenoosi, aortanahtauma, vei minulta pari vuotta ymmärtää, että sairaus on varmasti vaikuttanut myös Nopen psyykeen koko koiran tähän astisen elinajan, vaikka diagnoosi tuli vasta aikuisiällä. Sairaus, kun on synnynnäinen. Aorttastenoosissa verenpaine laskee äkillisesti ja koiraa huimaa. Tämä varmasti tekee olon epävarmaksi, että miten selvitään haastavista tilanteista. Noppe on ainoa reaktiivinen koirani, mutta ei lainkaan agressiivinen. Jos on vähänkään epäilyttävää; ääniä, outoja ihmisiä... kolisevia polkupyöriä, mustavaatteisia ihmisiä juoksee kohti, Noppe kyllä ilmoittaa asiasta. Tämän jälkeen voidaan kyllä moikata näitä epäilyttäviäkin "kohteita".
Agility on mielestäni hauska harrastus ja sopii hyvin pihakoiralle, mutta olen myös tietoisesti pyrkinyt koulutuksella vahvistamaan Nopen psyykeä. Ensin tottiksella ja nyt jo neljä vuotta agilityllä. Noppe on hyvä agilitykoira, mutta ei ihan irtoavinta sorttia. Noppe seurailee lojaalisti minua, kun välillä pyörin pitkin poikin agilityrataa.
Nyt Noppe on 1 1/2 kuukautta aamuruuan seassa syönyt kookosöljyä. Reaktiivisuus on selkeästi vähentynyt niin ulkona kuin sisällä. Agilityssä koiran itsetunnon kehitys näkyy selkeimmin. Noppe ampuu kuin tykki esteeltä toiselle. Kävimme pitkästä aikaa kisaamassakin ja tuloksena ensimmäinen LUVA. Myös kisan toinen rata sujui mainiosti; yliaika nolla, 0,57 sekuntia yliaikaa. Tällä B-radalla sijoitus oli 3. ja saimme kantaa palkintokassin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti