Paljon kaikenlaista koirapuuhaa

Koko ajan tapahtuu niin paljon koirien kanssa ja muutenkin. Aikaa kirjoittamiseen ei tahdo löytyä.

Usein huomaan pohdiskelevani, että miten ihmiset joilla ei ole koiraa/koiria selviävät elämästä. Hehän eivät kai tiedä mistä jäävät paitsi. Minullakin yksi koiraton työtoveri ihmettelee miten jaksan lähes joka aamu lähteä koirien kanssa ulos kello kuusi. Sehän on tottumuskysymys, virkistävää ulkoilla ennen aamiaista ja saada samalla selko päivän lämpötiloista. Koirattomat ihmiset joutuvat lähtemään aamuun yleensä pelkän lämpömittarin lukeman tuella ja sehän ei usein varsinkaan täällä Helsingin niemellä kerro totuutta. Tuulella on suuri merkitys.

Jos nyt lähdetään ihan aamusta koirien minulle tuottamasta ilosta. Kun minun uneni kevenee, on Noppe heti valmiina runsaasti suukotellen ja mielettömästi häntää heiluttaen toivottamaan minut tervetulleeksi uuteen päivään. Kesse ei ole niin ylitse vuotava, mutta kyllä senkin suunnasta jostain vällyjen poimuista kuuluu urinaa, joka kertoo; ”Täällä ollaan”. Jonain aamuina Kessekin työntyy kainaloon ennen ylösnousun hetkeä. Kesse suukottelee melko karkealla kielellään harvemmin kuin Noppe, mutta sitä paneutuvammin(naama tulee todella puhtaaksi). Koirat syövät ennen aamu-ulkoilua, Noppe puoli kuppia Acanan Small Breedia ja Kesse 2/5 osaa Acanan Light & fittiä. Tultuamme ulkoa, minun syödessäni, koirat juovat kupilliset Gefilus-piimää. Sitten ne käyvät viereisellä tuolilla paiskaamassa ylävitoset ja saavat rouhetikut/nahkatikut. Syödessäni ja lehteä lukiessani heittelen usein Kesselle lelua, tällä hetkellä suosikkilelu on vinkuva mustekala. Minun syötyäni koirat putsaavat puurolautaseni ja nuolevat piimälasini demokraattisesti; Kesse aloittaa, koska nuolee sivureunat eikä lauta kuonoaan lasiin, Noppe työntää kuononsa lasiin ja putsaa pohjan. Sillä aikaa, kun pesen hampaita, koirat hakeutuvat kiireesti sänkyyn, jossa suoritan aamuvenyttelyni. Niille tuntuu olevan ihan kunnia-asia valvoa minun aamujumppaani. Nyt olemme hiukan kääntäneet aamuohjelmaa: tällä hetkellä syön aamiaisen ensin, koirat syövät sitten ja ulkoilun jälkeen alkaa aamujumppani johon koirat osallistuvat Kesse tuomalla mustekalaa ja Noppe futista. Eli teen kolmea asiaa samaan aikaan; jumppaan, heitän Kessen lelua ja Nopen jalkapalloa. Koirien piimän tarjoilen keppijumppani alkajaisiksi ja ”tikut” koirat saavat lähtiessäni töihin. Töistä tullessani vien koirat heti ulos. Äsken juuri olimme tällä ”väliulkoilulla” ja heittelin keppiä lähipuistossa, jossa Kesse ja Noppe kirmailivat innoissaan lumisateessa.

Vapaapäivänäni maanantaina leikkasin koirien kynnet niin kuin yleensä joka maanantai, jotta illan agilitytreeneissä eivät kynnet liu’u. Aika usein maanantaisin myös skraappaan koirat eli suin ne furminaattorilla. Nyt annoin kuitenkin kummallekin elvyttävän hieronnan, sillä mielestäni Kessen alaselkä vaikutti vähän jumiutuneelta.  

No, ainahan ei elämä koirien kanssa ole päivänpaistetta, mutta sekin kuuluu asiaan. Tällä hetkellä 1/3 osaa koiristamme eli vain Noppe on 100 % iskussa. Kesse toipui lopulta ihan mainiosti niin sterilisaatiosta kuin siitä aiheutuneesta ” lankareaktiostakin”. Kesse piti kuukauden agilitytreenitaukoa ja juuri, kun Kessen piti aloittaa treenit, niin edellisenä lauantaina iltaulkoilulla käyskennellessämme puistossa kovalla lumella Kessen oikea takajalka putosi syvään kovaan kuoppaan. Koira linkutti jonkin aikaa. Linkuttaminen lakkasi aika pian, mutta Kessen oli pitkään vaikea istua ja kuoppaan putoamisen jälkeen Kesse on halunnut aina ulkoa tultua matkustaa hissillä vaikka on vain yksi kerrosväli, mutta se on kierteinen. Tosin Kesse näyttää nauttivan hissiajelusta ja on ihan itse opetellut hissikäyttäytymisen; kun hissin ovi aukeaa Kesse menee hissin peränurkkaan. Hissin oven sulkeutuessa Kesse työntää kuononsa valmiiksi ovelle. Vaikuttaa siltä, että Kesse haluaa mennä ensimmäisenä ulos hissistä. Vein kuitenkin Kessenkin treeneihin ja olemme käyneet niissä nyt pari kertaa eikä mitään linkuttamista tai muuta ole, mutta jotenkin en ole varma siitä, että Kesse on ihan kunnossa… Muutama viikko sitten pikku-Heta Muuramessa katkaisi oikean takajalkansa kotona sisällä leikkiessään. Hetan jalka leikattiin viikon päästä sen murtumisesta ja nyt on jo tikitkin poistettu ja liimasidettä pidetään nyt jonkun aikaa. Sitten jalka kuvataan. Heta on pirteä pikku-potilas ja aloittaa kohta paitsi pentukoulun myös pentuagilityn. Eli kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta eteenpäin mennään!

Olen taas parina päivänä tehnyt korien kanssa kävelytysvyölenkkiä ja sitten olen heitellyt keppiä yhdessä puistometsässä, jonne kaupungin miehet ovat kasanneet ison keon erilaisia oksia ja rankoja. Niistä riittää koirille pienittävää! Koirat ovat olleet niin mielissään näistä reissuista, että ovat molemmat kiittäneet jälkeenpäin; ensin toinen ja sitten toinen koira on noussut etutassoilla minun polvilleni ja pusutellut kovasti, kun olen kyykkinyt eteisessä releitä keräämässä ulkoa tultua. On myös aina yhtä mukavaa katsella televisiota toinen koira niskassa/pään päällä ja toinen kainalossa!

Pidän kovasti talvesta, mutta nyt odottelen kyllä kevättä. Arvioin Nopen juoksujen alkavan maaliskuun lopulla. Juoksujen alettua noin viikon päästä Kesse menee kevätlomalle pojan perheeseen ja Aatos lahdesta muuttaa meille tarvittavaksi ajaksi. Astutuksesta 5- 6 vkoa ja Noppe ultrataan. Saadaan paitsi vahvistus koiran tiineydestä myös osviittaa pentujen määrästä. 

Noppe- kaunokainen

P.S. Kesse & Noppe kiittävät Anskua ja poikia eli pihisblogi Maalaisjuntteja New Blog Love- tunnustuksesta!